Onko Suomi lakkoherkkä maa?

Tilastokeskuksen tuoreen työtaistelutilaston perusteella viime vuonna käytiin 107 työtaistelua, jos mukaan lasketaan myös lakon uhat. Vuoden aikana toteutui 85 työtaistelua, joista 30 oli ylityökietoja.  

Menetettyjä työpäiviä kertyi noin 176 000. Näistä 96 prosenttia sijoittui laillisiin työtaisteluihin. Työtaisteluihin osallistuneita oli noin 19 000 henkeä. Laillinen työtaistelu tarkoittaa työtaistelua tilanteessa, jossa voimassa olevaa työehtosopimusta ei ole.

Työtaisteluissa menetettyjen työpäivien määrää voidaan suhteuttaa vaikkapa sairauspoissaoloihin, joita kertyy Kelan tilaston mukaan vuositasolla lähes 15 miljoonaa päivää.  

Työtaisteluiden vuoksi menetetty työaika on siis vain prosentin luokkaa sairauspoissaoloihin verrattuna.

Työtaisteluiden vuoksi menetetty työaika on siis vain prosentin luokkaa sairauspoissaoloihin verrattuna. Toisin käännettynä, hyvin lieväkin parannus työssä jaksamiseen lisäisi toteutuneita työpäiviä enemmän kuin kaikkien lakkojen puuttuminen.

Mutta onko Suomi lakkoherkkä maa? Väite toistuu julkisessa keskustelussa tämän tästä, joten sitä on perusteltua arvioida vertailemalla asiaa kansainvälisesti. Alla on Institut der Deutschen Wirtschaft Kölnin laatima kansainvälinen tilasto lakkojen määrästä.

Tilastosta, joka kuvaa kansainvälistä lakkoherkkyyttä vuosina 2007-2016, voidaan havaita ainakin kolme Suomen kannalta oleellista asiaa.

Ensinnäkin, pohjoismaat Tanska (Dänemark) ja Norja (Norwegen) ovat olleet Suomea lakkoherkempiä vuosina 2007-2016. Pohjoismaista Ruotsi on sen sijaan ylivoimaisesti vähiten lakkoherkkä.

Tanska ja Norja ovat olleet Suomea lakkoherkempiä maita vuosina 2007-2016. Pohjoismaista Ruotsi on sen sijaan ylivoimaisesti vähiten lakkoherkkä.

Toiseksi, koko tarkastelun tasolla Suomi on melko keskimääräinen maa. Suomea lakkoherkempiä ovat muun muassa Ranska, Kanada ja Espanja, mutta vähemmän lakkoherkkiä esimerkiksi Britannia, Australia ja Saksa.

Vähälakkoiset maat ovat hyvien neuvottelusuhteiden ja vahvan ay-liikkeen maita

Kolmanneksi on tärkeä huomata, että vähälakkoiset maat Ruotsi, Saksa ja Itävalta ovat ennen kaikkea hyvien neuvottelusuhteiden ja vahvan ay-liikkeen maita. Tästä voidaan päätellä, työnantajien ja työtekijöiden välinen luottamus ja tiiviisti ylläpidetyt neuvottelusuhteet, työntekijöiden edustus yhtiöiden hallituksessa, tiedonsaantioikeuden toteutuminen käytännössä, ovat avainasiassa työtaisteluiden määrän vähentämisessä.

Ainakin Suomelle relevantin vertailuryhmän perusteella voidaan todeta, ettei Suomi ole erityisen lakkoherkkä maa. Pikemminkin pohjoismaista keskitasoa. Lakko-oikeus on työntekijöiden perusoikeus, mutta se ei ole ay-liikkeelle millään tavalla itsetarkoitus eikä tavoitetila. Lakkoon päätyminen kertoo ennen kaikkea siitä, että neuvotteluprosessissa jotain on jo mennyt pahasti pieleen. Neuvottelusuhteissa suomalaisilla työmarkkinoilla olisi aktiivinen kehittämisen paikka. Se vaatii ennen kaikkea työnantajilta aktiivista halua neuvotella ja saavuttaa kompromissi. 

Antti Koskelan ”Hanskat tippui – lakkojen historia ja vaikutus yhteiskunnassa” löytyy Kalevi Sorsa säätiön sivuilta.