Seuraavien viikkojen aikana tuhannet ihmiset istuvat samanaikaisesti tietokoneidensa ääressä vähintään kolme tuntia päivässä osallistuakseen ILO:n maailmankonferenssiin (ILC).
ILC on mahtava vuosittainen tapahtuma, jossa yleensä noin 5000 ihmistä kokoontuu Geneveen keskustelemaan erilaisista työelämän kysymyksistä, ja toisinaan myös neuvottelemaan uudesta yleissopimuksesta tai suosituksesta.
Lähes kaikki 187 jäsenmaata lähettävät valtuuskunnan, joka koostuu maan hallituksen sekä kansallisten työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajista. Pohjoismaat ovat asiassa aktiivisia, ja pohjoismaiset työntekijäjärjestöt ovat kehittäneet keskinäistä yhteistyötä sekä konferenssien aikana että myös niiden välillä.
Tämä konferenssi on aivan erityinen. Kokouksia ja oheistapahtumia on paljon, ja tunnelma varmasti kohoaa kattoon. Virallisiin osuuksiin kuuluvat jatkuvat keskustelut täysistunnoissa, joihin osallistuvat valtuuskunnat kaikkialta maailmasta. Tämän lisäksi neljä rinnakkaista komiteaa toimii aina samanaikaisesti. Näistä kolmella on erilaiset vuosittain vaihtuvat teemat, ja tuloksena on raportti tai päätöslauselma, mutta toisinaan käydään neuvotteluja uudesta tai päivitetystä yleissopimuksesta. Viimeisin yleissopimus päättyi 100-vuotisjuhlaan vuonna 2019, ja kyseinen yleissopimus 190 koski väkivallan ja häirinnän poistamista työelämässä. Neljäs komitea on sensijaan aina sama, niin sanottu kolmikantainen komitea, joka tutkii, toteuttavatko jäsenmaat niitä yleissopimuksia, joita ne ovat sitoutuneet noudattamaan.
Virallinen ohjelma kokouksineen ja komiteoineen ei ole kuitenkaan ainoa merkittävä asia näiden viikkojen aikana, vaan vähintään yhtä tärkeitä ovat erilaisten ihmisten ja ryhmien välillä pidettävät suunnitellut tai spontaanit tapaamiset.
Vaikka osallistun ILC-konferenssiin kuudetta kertaa, odotan sitä silti innolla. Se olisi voinut toki olla seitsemäs kerta, mutta viime vuoden konferenssi peruttiin koronapandemian takia. Perumispäätös tuntui silloin täysin oikealta, ja yhtä oikealta tuntuu se, että tämän vuoden konferenssi toteutetaan digitaalisesti. Tulee varmasti kulumaan monta vuotta, ennen kuin voimme taas järjestää maailmankonferenssin paikan päällä Genevessä, ja paljon varmasti menetetään siinä, ettei ammatillisia kollegoja pääse tapaamaan henkilökohtaisesti. Se on harmi! Kaikkihan me kuitenkin olemme samassa veneessä, ja sen kanssa on elettävä. Totuttuun tapaan pidämme säännölliset ”aamukokoukset” kaikkien työntekijäjärjestöjen kanssa, jolloin saadaan raportteja työn etenemisestä eri komiteoissa sekä hieman lisää ”buustia”. Lisäksi ruotsalaisten työntekijäjärjestöjen WhatsApp-ryhmässä käydään kuumaa keskustelua kaikista mahdollisista asioista.
ILC kestää yleensä kaksi viikkoa, mutta kaikkiaan ajanjakso on pidempi. Konferenssi alkoi muodollisesti jo 20.5., mutta minun työni alkaa varsinaisesti vasta kesäkuun alussa, jolloin kolmikantainen komitea aloittaa toimintansa. Komiteoista kaksi, joiden aiheina ovat skills and life long learning (taidot ja elinikäinen oppiminen) sekä inequalities and the world of work (eriarvoisuus ja työelämä), alkavat vasta paljon myöhemmin. Nämä neuvottelut käydään muutaman viikon ajan marras- ja joulukuussa tänä vuonna.
3.6. kellon ollessa 14.00 Helsingissä, 23.00 Suvassa (Fidzissä), 20.00 Tokiossa, 16.30 Colombossa ja 8.00 Brasiliassa kolmikantaisen komitean työ alkaa. Yleisten keskustelujen ja raporttien jälkeen alamme 7.6. tarkastaa 19 eri maan rikkomuksia, jotka on ilmoitettu kahden viimeisen vuoden aikana. Tässä komiteassa asetetaan vastuuseen niiden jäsenmaiden työantaja- ja/tai -tekijäjärjestöt, jotka eivät ole toteuttaneet yleissopimusten erityismääräyksiä, joita ovat sitoutuneet noudattamaan. Syytettyjen maiden hallitukset saavat tietenkin antaa selvityksensä ja puolustautua syytteiltä. Maan työministerillä on usein mukanaan kooltaan vaihteleva seurue. Useimmiten huomattavaa vaikutusta on sillä, onko maa diktatuuri vai onko kyseessä demokraattisilla vaaleilla valitun hallituksen ministeri. Myös me työmarkkinapuolen edustajat pääsemme ääneen. Demokraattisilla hallituksilla on enemmän halua kuunnella, mitä meillä on sanottavanamme, ja ne yrittävät parhaansa mukaan vastata kysymyksiimme ja väitteisiimme. Kun vastaavat tapaukset on käyty läpi, työnantaja- ja -tekijäjärjestöt päättävät yhdessä, mitä johtopäätöksiä ilmenneiden seikkojen perusteella voidaan tehdä. Tämän jälkeen johtopäätökset esitellään kyseisille hallituksille, ja kaikki johtopäätökset tiivistetään lopuksi raportissa, joka annetaan ILC:n viimeisenä päivänä.
Sitä ei vielä ole täysin päätetty, mitkä nämä 19 maata ovat, mutta se ilmoitetaan 28.5. Näitä maita ja rikkomuksia arvioidaan työnantaja- ja -tekijäjärjestöissä, ja monet seikat vaikuttavat valintaan. Sen verran voin kuitenkin sanoa, etteivät Ruotsi ja Suomi ole listalla, mutta sitä vastoin Valko-Venäjä, Ghana, Tadzikistan och Turkmenistan ovat. Neljä viimeksi mainittua maata ovat tehneet erilaisia rikkomuksia niin paljon, että ovat saaneet niin sanotun double footnoted -merkinnän (kaksinkertaisesti huomautettu), ja siksi ne ovat tänä vuonna automaattisesti mukana kolmikantaisessa komiteassa. Nähtäväksi jää, mitkä ovat muut maat.
Lopuksi on ehkä parasta, että tunnustan yhden asian. Tein ensimmäisen matkani Afrikkaan vuonna 1990, ja se suuntautui Zimbabween, joka silloin juhli 10-vuotista itsenäisyyttään. Liikutuin matkalla valtavasti, ja tulin kotiin kolmen viikon kuluttua muuttuneena ihmisenä. Sen jälkeen olen asunut kahdesti Afrikassa, ja sitoutunut vahvasti kansainväliseen ammattiyhdistysliikkeen työhön, ei vähiten Zimbabwessa. Maa on kärsinyt kovasti sekä poliittisesta että taloudellisesta kriisistä. Ammattiyhdistysliike on vakavasti uhattuna, ja yhdistysten johtajia vainotaan ja häiritään. TCO on jo useiden vuosien ajan antanut tukea zimbabwelaiselle sisarjärjestölleen ZCTU:lle.
Tänä vuonna Zimbabwe on mukana pidemmällä listalla, joka koostuu tällä hetkellä 40 maasta mutta joka supistetaan 28.5. mennessä 19 maahan, jotka osallistuvat kolmikantaiseen komiteaan. Valitettavasti kehitys menee monessa maassa täysin väärään suuntaan ammatillisten oikeuksien suhteen, ja pandemia on pahentanut tilannetta entisestään. Jokainen pidemmällä listalla mukana oleva maa tarvitsee omalla tavallaan paikkansa komitean käsittelyssä ja tarkastelussa. Mutta pidän tietysti erityisesti Zimbabwen puolia. Varmaa on ainakin se, että jos Zimbabwe on 19 maan joukossa, aion ehdottomasti ensimmäisenä varata itselleni puheenvuoron!
Lise Donovan
TCO:n lakimies ja tämänvuotisen digitaalisen ILC:n osallistuja