Ilmastonmuutoksen kestävä torjunta

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi maanantaina kuudennen ilmastoraporttinsa. Tai oikeastaan ensimmäisen osan siitä.  

Sinänsä raportissa ei taida olla keskeistä uutta, mutta tärkeän aiheen nousu julkisuuden keskiöön on aina hyvästä.

Raportin keskeinen päätelmä on, että ilmaston lämpeneminen voidaan rajata alle kahteen asteeseen vain, jos saavutamme hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä.

Tarkkojen celsius- ja vuosilukujen suhteen voi aina olla skeptinen, mutta havainnot ovat oleellisia. Pallo lämpenee, ja ihmisen vaikutus siihen on keskeinen. Elinolot alkavat tulla tukaliksi.

Ilmastonmuutoksessa haaste on erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen

Aihe ei ole uusi. Ilmastonmuutoksesta on varoitettu ainakin 1970-luvulta lähtien. Hiilidioksidin vaikutus lämpötilaan on tunnettu yli sata vuotta. Miksi asiassa eteneminen on niin vaikeaa?
Haaste on erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen.

Suomen hiilidioksidipäästöjen jakautuminen, valtioneuvosto 2021

Yhteiskunnassa tarvitaan ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Mitään näistä ei tule lisätä heikentämällä muita.

Tässä ilmastonmuutoksen torjunnan vaikeus onkin. Esimerkiksi lämmöntuotantoa tai liikennettä on vaikea rajoittaa aiheuttamatta kohtuuttomia ongelmia toisaalle. Talouden saa kasvamaan nopeasti poistamalla veroja ja sääntelyä, mutta silloin sosiaalinen kestävyys on koetuksella.

Kolmesta tavoitteesta mitkä tahansa kaksi voidaan yhdistää kohtuullisen helposti. Mutta kaikki kolme tarvitaan.

Emme halua elää tasa-arvoisen köyhässä maassa, jossa kukaan ei voi saastuttaa, koska kenelläkään ei ole mitään.

Emme myöskään halua elää dystopiassa, jossa ilmastokestävyys on saavutettu leikkaamalla tuotannon ja liikenteen uudistamiseen tarvittavat varat hyvinvoinnista ja palveluista.

Vaikka ilmastonmuutos on vakava ongelma jo nyt, on köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta yhtä tärkeää kuin aina ennenkin.

Hiilidioksidipäästöjä ja muita kasvihuonekaasuja tulee kyetä vähentämään siten, ettei esimerkiksi työllisyydelle, taloudelle ja hyvinvoinnille koidu sietämättömiä haittoja. Työt saattavat tietysti muuttua, ja ovat aina muuttuneet, mutta yleinen työllisyystaso ei saa laskea ilmastotoimien seurauksena.

Suomi on jatkossakin pitkien etäisyyksien maa ja kylmä ilmastoltaan. Realismia on, että lämmitystä ja liikkumista tarvitaan jatkossakin. Haasteena on näiden toimintojen muokkaaminen hiilineutraalimmiksi, sen sijaan että lopetetaan lämmitys ja kuljetukset.

Tavoitteet pitää saada yhdistettyä. Mikä siis avuksi?

Teknologialla ratkaisun avaimet ilmastonmuutoksessa

Teknologia on ratkaissut lukemattomia ongelmia, niin lääketieteessä kuin vaikkapa rakentamisessa ja ruoan tuotannossakin. Isorokko ja polio ovat kadonneet, eikä Afrikkaa tarvitse enää kiertää päästäkseen Aasiaan. Uraani on halkaistu ja kuussa käyty. En keksi syytä, miksi teknologiaoptimismista pitäisi luopua nytkään.

Tavoitteen voisi kirjata vaikkapa näin: Energiantuotannon, liikenteen ja raskaan teollisuuden toiminta tulee uudistaa ilmastoystävälliseksi niin, että tuotanto ja toiminta itsessään voivat jatkua.

On selvää, ettei muutos tule halvaksi. Valtiollista (tai EU-tason) väliintuloa tarvitaan. Lisäksi uudistus vaatii osaamista ja lienee realismia, että merkittävä osa työvoimasta tarvitsee uutta osaamista tai koulutusta tuotannon uudistuessa.

Yksittäinen taloudellinen toimija ei muuta toimintaansa ilmastokestävämmäksi, jos se tulee hänelle kovin kalliiksi, tai siitä ei ole hänelle yksilönä juuri hyötyä.  

Samalla logiikalla merten ylikalastuskin tapahtuu.

Jos yhteenlaskettu kalastusmäärä on suurempi kuin kalakannan uusiutuminen, kaikki lopulta kärsivät. Silti jokainen ylimääräinen kalastaja saa silti elantonsa kalastamisesta ja elättää sillä perheensä.  Mikrotason todellisuus on erilainen kuin makrotason.

Euroopan unionin viime vuosina käynnistetty European Green Deal on ainakin hyvä alku tälle julkiselle väliintulolle. Tavoitteena on Euroopan laajuinen talouden ja tuotannon uudistaminen, jossa menetyksiä kompensoidaan EU-rahoituksella. Tulokset eivät ole varmoja, mutta yritys alkaa viimein olla kohdallaan.

Antti Koskela, ekonomisti, STTK