Muistan, kuinka vielä noin puoli vuotta sitten Ranskan hoitohenkilökunnan hätähuudot puutteellisesta koronasuojavarustuksesta kaikuivat kuuroille korville. Kertakäyttötakkeja kerjättiin lahjoituksina rakennustyömailta, ja ison sairaalan turhautunut lähihoitaja postitti YouTube-videon, jossa hän työtovereineen viritteli suojavaatetta mustista jätesäkeistä. Lääkärit ja hoitajat puskivat pitkää päivää siitä huolimatta, että ruokatunnilla koko osaston henkilökunta huomasi menettäneensä haju- ja makuaistin. Teho-osastojen kapasiteetti oli kovilla. Henkilökunnan mahdollisille koronaoireille viitattiin kintaalla.
Sama lähihoitaja, joka keväällä valmistautui potilaskontaktiin sukeltamalla jätesäkkiin, sai kuulla kesken kesäloman, että töihin ei syksyllä ole tulemista, jos koronarokotukset eivät ole kunnossa. Siinä meinasi patonki ja juusto mennä väärään kurkkuun. Hoitaja muistaa uhrautuneensa ja vaarantaneensa henkensä puuttellisissa suojavarusteissa aikana, jolloin muut kansalaiset lymyilivät kotonaan etätyössä. Sen sijaan että kiitettäisiin, nyt vaaditaankin lisää ja uhataan potkia pois. Vaikka hallituksen tavoite saada kansalaiset rokotettua on ymmärrettävä, eikö asiaa olisi voinut hoitaa hiukan hienovaraisemmin?
Useimmat rokottamattomat eivät itse asiassa vastusta rokotusta. He vastustavat tapaa, millä asiaa ajetaan. ”Päätän itse omasta kehostani”, rokotuspakkoa vastaan Pariisin kadulla marssivan nuoren hoitajan kyltissä lukee. Näinhän 2000-luvun naisille on opetettu. Tosin tavoitteena ei ole ollut taistella rokottamista vaan seksuaalista häirintää vastaan, tai jostakin maailman kolkasta puuttuvan aborttioikeuden puolesta. Oli miten oli, uhkailu ja painostus herättää aina vastustusta.
Katsotaan, miten käy
Hoitohenkilökunnan rokotusten takarajaksi on asetettu syyskuun puoliväli. Jos työntekijä ei silloin ole ottanut vielä yhtäkään rokotusannosta, työsuhde menee tilapäisesti katkolle ja palkan maksu loppuu. Ensimmäisen piikin ottaneille annetaan jatkoaikaa lokakuun puoliväliin asti.
Hoitohenkilökunnalla, jolla jo ennestään on pakollisia rokotuksia, koronarokotteen lisääminen listan loppuun ei muuttanut työehtoja. Rokotuspakko koskee kuitenkin nyt myös muita ammattikuntia, jotka työskentelevät yleisökontaktissa. Jotta rokotuspakkoa saatiin laajennettua, hallituksen piti muuttaa työlainsäädäntöä kesken kesälomien.
Useat ammattiliitot vaativat rokotuspakon lykkäämistä, koska harva työnantaja on toistaiseksi järjestänyt työntekijöille rokottautumismahdollisuuden työaikana. Lisäksi valtaosa ranskalaisista on kesälomalla ja rokotusjonossa seisominen ei sovi jokaisen lomasuunnitelmiin. Puolet rokotuskeskuksista on myös kesälomien ajan suljettuna.
Sairaaloissa, joilla on jo ennestään vaikeuksia rekrytoida uutta henkilökuntaa, rokotuspakon pelätään pahentavan tilannetta entisestään. Vaikka valtaosa hoitohenkilökunnasta rakastaa ammattiaan ja on valmis sen vuoksi rokottautumaan, on myös heitä, jotka venyttävät päätöstään vuosiloman tai sairasloman varjolla toivoen rokotuspakon jonkin ajan kuluttua poistuvan. Sitten on heitä, jotka uskovat, että epätoivoinen esimies pitää heidät jollakin verukkeella työpaikalla rokotuspakosta huolimatta. Tämä tuskin onnistuu, koska potilaat jo nyt kyselevät, onko heillä oikeus vaatia rokotettua hoitajaa.
Rokottamattomuus kasaantuu
Terveysministeri Olivier Véranin tavoite on, että syyskuun alkuun mennessä 80 prosenttia terveydenhuolto- ja vanhainkotien henkilöstöstä on rokotettu. Sairaaloiden henkilökunnasta noin 70 prosenttia oli rokotettu jo heinäkun alussa, joten tavoitteeseen todennäköisesti päästään. Vanhainkodeissa työskentelevien rokottaminen sen sijaan kangertelee. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että nihkeä suhtautuminen rokotuksiin lisääntyy mentäessä organisaatioiden hierarkiassa alaspäin. Eli: mitä huonompi palkka ja vaativammat työolot, sitä vähemmän lisäponnistuksia työntekijä on valmis tekemään työpaikkansa säilyttämiseksi.
Tästä näkökulmasta katsoen porkkana – vaikka pieni rokotuslisä kuukausipalkkaan – olisi varmasti toiminut paremmin kuin keppi. Mutta Ranska ei ole mikään Skandinavia, jossa sopuun yleensä päästään avoimella ajatusten vaihdolla ja neuvottelulla. Hyökkäys, vastahyökkäys, konfliktitilanne ja kadulla marssiminen ovat olennainen osa ranskalaista demokratiaa.
Virpi Latva
Kirjoittaja on Ranskassa asuva toimittaja
| 28.11.2020