Parhaimmillaan työelämässä, vapaa-ajalla ja harrastustoiminnassa kertyvästä osaamisesta syntyy kudelma, jossa eri osa-alueista on hyötyä toisilleen, pohtii vaikuttamistyön päällikkönä työskentelevä Pauliina Liukkonen. Mahtaako hän puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä?
Katsotaanpa.
Lukion jälkeen Liukkonen etsi paikkaansa aika pitkään. Välivuosia kertyi lopulta seitsemän.
– Kutsun sitä hortoilun aikakaudeksi. Halusin yliopistoon, luin ja valmistauduin, mutta en koskaan onnistunut pääsykokeissa. Sitten odotin aina vuoden seuraavia kokeita ja osallistuin samalla työvoimatoimiston erilaisiin työllistämistoimenpiteisiin. En ollut puikoissa oman elämäni suhteen ja koin vahvasti, etten saa tehdä sitä, mitä haluan, eli opiskella.
Käännekohta tapahtui 25-vuotiaana, kun Liukkonen pääsi Englantiin yliopistoon.
– Siitä alkoi uusi elämä. Opiskelin kolme vuotta maantiedettä ja kehitysmaantiedettä ja pärjäsin loistavasti.
Yhden Brasilian-vuoden jälkeen Liukkonen muutti Helsinkiin, sai töitä Brasilian suurlähetystöstä ja opiskeli samalla maantieteen maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa. Pääsykokeisiin ei enää tarvinnut mennä, koska hänellä oli jo kandin tutkinto. Saman aikaan vapaaehtoistyö Suomen Punaisen Ristin riveissä oli vaikuttanut Liukkosen urahaaveisiin – hän halusi järjestötöihin.
– Minulla ei ollut niihin hommiin tarvittavaa kokemusta tai muita näyttöjä. Kävi kuitenkin niin, että kun SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piiriin haettiin koulutussuunnittelijaa, niin eräs luottovapaaehtoinen suositteli minua tehtävään. Ja sain sen paikan. Siitä alkoi minun järjestöurani.
Aiemmin opittu seuraa mukana
Tämän jälkeen järjestötöitä oli helpompi saada myös muualta.
– Kirkon Ulkomaanavussa tehtäväni oli kouluttaa ja lähettää ihmisoikeustarkkailijoita miehitetyille palestiinalaisalueille. Siinä työssä kouluttauduin aika paljon vaikuttamistyön ja kampanjoinnin osalta. Näitä samoja oppeja olen hyödyntänyt useassa järjestössä tekemässäni vaikuttamistyössä, kuten myös nykyisessä tehtävässäni Sininauhasäätiössä vaikuttamistyön päällikkönä.
Myös ihmisoikeudet ovat tavalla tai toisella olleet läsnä Liukkosen työssä jo pidempään.
– Aiemmissa töissä opitut asiat ovat aina hyödyttäneet seuraavissa, vaikka tehtävänkuva tai kohderyhmä olisikin työpaikan mukana vaihtunut. Tämä pätee nykyiseenkin työhöni – asunnottomuushan on ihmisoikeuksien toteutumattomuutta. Teen työtä sen eteen, että asunnottomienkin ihmisten oikeus asuntoon toteutuisi.
Aiemmissa töissä opitut asiat ovat aina hyödyttäneet seuraavissa, vaikka tehtävänkuva tai kohderyhmä olisikin työpaikan mukana vaihtunut.
Kirkon Ulkomaanavussa Liukkonen tutustui ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan epäkohtien korjaamisessa.
– Se on vaikuttanut mullistavasti esimerkiksi tämän päivän kehitysyhteistyöhön. Perinteisen auttamistyön sijaan tilannetta katsotaan ihmisoikeuksien suunnasta ja pyritään selvittämään, mikä estää näiden oikeuksien toteutumista. Minkä takia joillain ihmisillä ei ole mahdollisuutta toimeentuloon? Tai minkä takia tytöt eivät käy koulussa? Pureudutaan enemmänkin rakenteellisiin ongelmiin, ja keskeinen rooli tilanteen muuttamisessa on paikallisilla ihmisillä.
Työ muuttuu, lähestymistapa säilyy
Liukkonen on tuonut kehitystyön kentällä syntyneen ja levinneen lähestymistavan mukanaan sosiaali- ja terveysalan järjestöihin.
– Teen töitä nyt Sininauhasäätiössä samalla mentaliteetilla. Asunnottomuutta kokeneiden tulee olla keskeisessä roolissa asunnottomuuden poistamisessa Suomessa.
Tällä hetkellä Liukkosen elämässä palaset ovat kohdallaan. Palkitsevan päivätyön ohella hän toimii erään yhdistyksen varapuheenjohtajana ja edistää vapaa-ajalla myös omia vaikuttamisprojektejaan, joissa hän pyrkii nostamaan keskusteluun esimerkiksi luonnon ja eläinten asemaa. Hän on suorittanut myös järjestöjohtamisen koulutuksen. Mihin tämä kaikki voi vielä johtaa, kysyy Liukkonen, ja kiiruhtaa vastaamaan.
– Toivon, että nämä osaamiset voivat jonain päivänä nostaa minua taas yhden vastuupykälän ylemmäs. Ehkä saan tulevaisuudessa johtaa jonkun organisaation yhteiskunnallista vaikuttamista.
Teksti: Kreetta Haaslahti
| 31.8.2021