Melkein kaikki suomalaiset työskentelevät ammateissa, joissa sukupuolijakauma on vähän vinksallaan. Vain joka kymmenes meistä on ammatissa, jossa on suunnilleen yhtä paljon naisia ja miehiä.
Jako naisten ja miesten töihin elää vahvana
Jako naisten ja miesten töihin elää vahvana. Tilanne on suunnilleen sama kuin 40 vuotta sitten.
Suomen sukupuolijako miesten ja naisten töihin on EU:n neljänneksi voimakkain. Se on ongelma muun muassa siksi, että naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja. Naiset ovat miehiä köyhempiä kaikissa ikäluokissa, ja vaikka naiset ovat miehiä koulutetumpia, he tienaavat kaikilla koulutustasoilla vähemmän kuin miehet.
Jako naisten ja miesten töihin elää vahvana. Tilanne on suunnilleen sama kuin 40 vuotta sitten.
Naisvaltaisimpia toimialoja ovat terveys- ja sosiaalipalvelut, majoitus- ja ravitsemistoiminta sekä koulutus. Miesvaltaisimpia toimialoja ovat rakentaminen, kuljetus ja varastointi, teollisuus ja maa-, metsä- ja kalatalous. Tutkimuksista tiedämme, että koulu, vanhemmat ja kaverit syöttävät – usein tahattomasti – koululaisille ajatuksia siitä, mitkä alat sopivat naisille ja mitkä miehille.
***
Jotkut arvelevat, että naiset ja miehet suuntautuvat eri aloille jonkinlaisen biologisen vaiston ohjaamina. Naiset nyt vain ovat ”luontaisesti” kiinnostuneita opettamisesta ja miehet rakentamisesta. Tämä luulo on väärä.
Esimerkiksi opettajina on toiminut tuhansien vuosien ajan pääasiassa miehiä. Suomessakin opettajat ovat olleet miehiä satoja vuosia, lähes niin kauan kuin täällä on ylipäätään ollut opettajia. Alasta ei ole tullut naisvaltainen siksi, että naisten biologia olisi 1900-luvulla muuttunut ja yhtäkkiä alkanut ajaa heitä opehommiin, eivätkä miesten hormonit ole 1900-luvulla häätäneet heitä pois opettajan ammatista.
Ne ovat aloja, joille 1800-luvun säätyläismiehet sallivat vaimojensa ryhtyä.
Monia naisvaltaisia aloja yhdistää eräs historiallinen seikka. Ne ovat aloja, joille 1800-luvun säätyläismiehet sallivat vaimojensa ryhtyä.
1800-luvun alussa kaikilla naisilla Suomessa piti olla holhooja, useimmiten isä, aviomies tai veli. Lesket olivat hieman vapaampia.
Vuonna 1864 naimattomat täysi-ikäiset naiset saivat luvan elää ilman holhoojaa, mutta naimisissa olevat naiset – eli suurin osa naisista – olivat miestensä holhouksen alaisia.
Holhooja päätti, saako nainen käydä töissä. Niinpä naisten työssäkäyntiä ja sopivia ammatteja rajasi paitsi laki, myös se, mitä aviomies piti soveliaana vaimolleen.
Suomeen perustettiin 1840-luvulla ensimmäiset tyttökoulut. Niihin pääsivät opettamaan myös naiset, ja opettajattaresta tulikin ajan mittaan säätyläisnaiselle sopiva työ.
1860-luvulla naisia alettiin palkata konttoritöihin valtion virastoihin. He saivat aluksi töitä esimerkiksi rautateillä, posteissa ja lennätinlaitoksella. Miehet johtivat, naiset avustivat ja tukivat konttoritöissä – se oli soveliasta. Miesvaltaisilla aloilla olevat naiset työskentelevät edelleen, 160 vuotta myöhemmin, yleensä hierarkian alapäässä toimisto- ja hallintotehtävissä. Naisvaltaisilla aloilla miehet toimivat johtotehtävissä.
Säätyläisperheiden pojista koulutettiin juristeja, lääkäreitä tai tiedemiehiä, tytöistä puolestaan sairaanhoitajia, opettajia, postineitejä tai kanslisteja.
1800-luvun loppupuolella näistä säätyläisnaisille sopivista ammateista, kuten sairaanhoitajat ja opettajat, kehittyi naisten ihanneammatteja – naisethan kasvattivat lapsia ja hoivasivat sairaita myös kotona, ja siksi oli soveliasta, että he tekivät samoin myös palkkatyössään. Hoiva- ja kasvatustyöt sopivat myös naimattomille naisille, sillä jos he raukat eivät voineet hoitaa omia pienokaisiaan, saattoi heistä kuitenkin onneksi tulla ikään kuin koko yhteiskunnan äitihahmoja.
Nyt, 2020-luvulla, nuo alat ovat edelleen naisvaltaisia. Yksikään naisvaltaisista aloista ei Suomessa ole muuttunut miesenemmistöiseksi. Naiset ovat edelleen usein töissä julkisella puolella ja tukitoimissa, hoivassa ja kasvatuksessa. 1800-luvun kaiut kuuluvat vahvoina.
***
Naisille on melkein aina myös maksettu pienempää palkkaa kuin miehille.
Naisille ei tarvinnut maksaa kovin paljon, koska työskentelemällä kutsumusammatissa he toteuttivat biologista tarvetta, joka heillä joka tapauksessa oli.
Naisille on melkein aina myös maksettu pienempää palkkaa kuin miehille.
Usein ajatus on MYÖS ollut se, että jos nainen on naimisissa, mies kyllä hoitaa pääosan elatuksesta, ja jos nainen on naimaton, hän ei tarvitse paljoakaan rahaa.
Esimerkiksi yksin asuvien opettajamiesten korkeampia palkkoja perusteltiin sillä, että miehet tarvitsivat enemmän rahaa pukeutumiseen. Miesten piti myös palkata taloudenhoitaja, kun taas opettajatar teki taloustyönsä itse. Naimisissa olevan säätyläismiehen palkkaa taas ajateltiin usein perhepalkkana – sillä piti elättää koko perhe, joten sen piti olla korkeampi.
Sotien jälkeen alettiin keskustelemaan naisten palkoista
Sotien jälkeen työntekijöistä oli pula, ja Suomessa alettiin laajalti pohtia, kuinka paljon vähemmän naisille oli aiheellista maksaa. Työntekijäpuolella monet ajattelivat, että naisten palkka voisi olla jopa yhtä suuri kuin miesten! Työnantajapuoli taas oli sitä mieltä, että sopiva palkka naisille oli puolet, tai korkeintaan 70 prosenttia miesten palkoista. Aiheesta kiistelivät myös poliitikot ja yhteiskuntavaikuttajat.
Osa palkkaeroja kannattaneista ajatteli olevansa vilpittömästi naisten asialla. Jos naisille pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin miehille, kukaan ei palkkaisi naisia!
Palkkaerojen kannattajat ajattelivat tekevänsä naisille palveluksen. He halusivat varmistaa, että naisia ylipäätään palkattaisiin, eikä niin tapahtuisi, jos nainen maksaisi saman kuin mies.
Nykyään samanlaista ajattelua esiintyy maahanmuuttajien kohdalla. Onneksi mm. STTK on tyrmännyt ajatuksen.
1945 hallitus totesi, että villit palkkamarkkinat eivät palvele ketään. Naisten palkasta piti säätää lailla.
Vain yksi puolue, SKDL, puhui sen puolesta, että naisille ja miehille voisi maksaa samaa palkkaa.
Kokoomus, Maalaisliitto ja Sosiaalidemokraatit puhuivat ”liian suuria” naispalkkoja vastaan.
Lopulta säädettiin laki, jonka mukaan naisen palkka olisi vähintään 80 prosenttia miesten palkoista. Näin palkkasyrjintä siis kirjattiin lakiin.
Todellisuudessa 80 prosentista tuli naisten palkkojen yläraja. Sitä kestikin vuosikymmeniä. Palkkasyrjinnästä tuli laitonta vasta vuonna 1974.
Nykyään naisen euro onkin jo huimat 84 senttiä, eli 1940-luvulta ollaan rynnitty eteenpäin lähes 0,06 euron vuosivauhtia. Tätä menoa naisten ja miesten euro on samanarvoinen jo 280 vuoden kuluttua, vuonna 2301!
***
Palkkaeroihin on monia syitä
Palkkaeroihin on monia syitä.
Ehkä suurin syy on se, että naiset ja miehet työskentelevät eri toimialoilla ja eri tehtävissä. Naisvaltaisten alojen palkat ovat matalampia. Se johtuu osittain historiallisista syistä, joita käsitetiin edellä.
Iso syy on se, että kunta-alan palkansaajasta noin 80 prosenttia on naisia. Se on valtava määrä naisia, noin 420 000. Kunta-alan palkat ovat pienemmät kuin yksityisen, ja kunta-alan naisten palkkataso selittääkin suurelta osin naisten keskiansioita koko työmarkkinoilla.
***
Tutkimuksista tiedämme, että ihmiset eivät tällä hetkellä välttämättä hakeudu ammatteihin, joihin heillä olisi lahjoja tai kiinnostusta. Poika, josta tulisi fantastinen sairaanhoitaja, saattaa jättää hakeutumatta alalle, koska mieltä sen naisten hommaksi. Tyttö, josta tulisi upea merikapteeni, ei tule ehkä ajatelleeksi sellaista uravaihtoehtoa, koska ei ole koko elämässään nähnyt isoa laivaa kipparoivaa naista.
Parasta olisi, että työtehtäviin hakeutuisivat kyvykkäimmät ja kiinnostuneimmat sukupuoleen katsomatta. Tasaisempi jakautuminen eri ammatteihin tasaisi myös tuloeroja. Olisipa mahtavaa, jollei tarvitsisi odottaa 280 vuotta.
Maria Pettersson
Kirjoittaja on Journalisti-lehden päätoimittaja, jonka esikoiskirja historian jännät naiset julkaistiin viime vuonna.
Lähteet:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161500/R_28_19_Samapalkkaisuusperusteet.ppd?sequence=4&isAllowed=y
https://www.stat.fi/til/tyti/2018/13/tyti_2018_13_2019-04-11_kat_003_fi.html
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/tyo-ja-toimeentulo/sukupuolten-palkkaero
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-vanhemmuus/kotitoiden-ja-hoivavastuun-jakautuminen
https://peda.net/p/Kirsi%20Ikonen/kjtsmet/k%3Afile/download/53e91316ca1f9f2b47b96bfb079a35e816d2edf5/koulutus_ja_ty%25C3%25B6urien_sukupuolen_mukaisen_eriytymisen_taustatekij%25C3%25A4t_esiselvityshankkeen_loppuraportti.pdf
https://www.kasvhistseura.fi/dokumentit/1110051148_b_kuikka.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-11171729
https://yle.fi/uutiset/3-9244101
https://yle.fi/uutiset/3-10473654
https://duunitori.fi/tyoelama/duunivaalit-tutkimus-tasa-arvo
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000007414056.html
*Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus on melko vanha, vuosilta 2009–2010. Kotityöt saattavat nykyään jakautua tasa-arvoisemmin.
| 4.11.2021