Toisinaan kuulee väitettävän, että omalla työpaikalla ei ole tasa-arvo- tai yhdenvertaisuusongelmia. Toki näin edistyksellisiä työpaikkoja voi olla. Todennäköisempää silti on, että mahdolliset ongelmat ovat jääneet puhujalta piiloon tai hän ei ole itse niiden kohde.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuusongelma voi olla myös työstä poissulkeva toimintakulttuuri. Silloin esimerkiksi rekrytoinneissa tapahtuu tiedostamatonta syrjintää, jota voidaan ehkäistä esimerkiksi anonyymilla rekrytoinnilla.
Aidosti hyvä työpaikan tasa-arvo ja yhdenvertaisuustilanne ei ole koskaan itsestäänselvyys. Hyvän tason ylläpitoon on panostettava työpaikan arjessa joka päivä. Jos tämä unohtuu, riski on, että ongelmia alkaa ilmaantua.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat ihmis- ja perusoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle ja myös työelämässä. Ne eivät ole työstä irrallisia periaatteita, vaan niiden tulisi toteutua työpaikan kaikessa toiminnassa ja rakenteissa.
Lainsäädännössä syrjintä on ollut kielletty jo pitkään. Siitä huolimatta sitä esiintyy yhä. Kaikkeen syrjintään on oltava yhteiskunnassa nollatoleranssi. On tärkeää, että lakeja valvovilla viranomaisilla on riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit työnsä tehokkaaseen hoitamiseen.
Vastuu syrjinnästä ja epätasa-arvosta on aina työnantajalla, ei syrjintää kokevalla työntekijällä. Ylimmän johdon ja esihenkilöiden velvollisuus on sitoutua tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä näyttää omalla esimerkillään mallia kaikille. Myös työyhteisön jokainen työntekijä vaikuttaa asenteillaan ja käytöksellään tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen ilmapiirin muodostumiseen.
Epäsuora syrjintä jää piiloon
Syrjinnän tunnistaminen ei ole aina helppoa. Suora ja välitön syrjintä on yleensä havaittavaa, mutta epäsuora ja välillinen syrjintä jäävät usein piiloon. Välttämättä edes sen kohteeksi joutuva työntekijä ei ymmärrä tulevansa syrjityksi. Usein unohtuu sekin, että syrjintää on myös oletukseen perustuva syrjintä ja läheissyrjintä.
Avoin keskustelu ja oikean tiedon jakaminen vähentävät ennakkoluuloja. Työpaikoilla on puhuttava tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta avoimesti. Näin lisätään työntekijöiden yhteistä ymmärrystä siitä, mikä on syrjintää ja minkälaiset rakenteet tuottavat epätasa-arvoa ja epäyhdenvertaisuutta. Ennakkoluuloisiin asenteisiin puuttuminen on tärkeää, koska ne ylläpitävät usein vanhentuneita ja ilmapiiriä heikentäviä stereotyyppisiä käsityksiä. Kuka tahansa työntekijä voi tehdä tässä osuutensa, puuttua ja murtaa ennakkoluuloja, tehdä syrjinnän näkyväksi. Kaikille ei aina ole selvää sekään, että epämuodollisissa kahvipöytäkeskusteluissakaan ei saa loukata tai syrjiä ketään.
Työelämä monimuotoistuu jatkuvasti ja se on hyvä. Monimuotoisuus on keino parantaa työllisyyttä ja yritysten edellytyksiä menestyä kotimaisessa ja kansainvälisessä kilpailussa. Monimuotoisuus tuottaa myös osallisuutta ja hyvinvointia. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu työhön.
Monimuotoiset työpaikat ovat tutkitusti menestyneempiä kuin vähemmän monimuotoiset. Esimerkiksi ongelmanratkaisu on niissä monipuolisempaa ja rikkaampaa. Monimuotoisuus edellyttää työyhteisöiltä valmiuksia ja voimavaroja, joita tulee aktiivisesti kehittää ja ylläpitää.
Työyhteisössä pitää aktiivisesti pohtia, miten työpaikkaa voidaan yhdessä rakentaa sellaiseksi, että sinne on helppoa hakeutua ja että työskentely sujuu hyvässä ilmapiirissä, ilman pelkoa syrjinnästä tai epätasa-arvosta. Näin työyhteisössä rakennetaan ymmärrystä, että tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisesta työpaikasta hyötyvät kaikki työntekijät.
Anja Lahermaa, juristi, STTK
Taina Vallander, johtaja. STTK
| 18.11.2021