Eriarvoisuuden kaventaminen ja osallisuuden lisääminen ovat ay-liikkeen keskeisimmät päämäärät. Osallisuus lisää yksilön luottamusta itseensä ja toisiin yksilöihin. Kokemus osallisuudesta ja luottamuksesta vakauttaa yhteiskuntaa, mikä taas on omiaan vahvistamaan demokratiaa. Yhtälöön kuuluu olennaisena muuttujana talouskasvu ja sen myötä arvonlisäys, jossa on riittävästi jakovaraa. Jakovara ei ole vain palkkaa, vaan sen ympärille kytkeytyy ay-liikkeen arvopohjassa laaja kirjo turvan ja hyvinvoinnin elementtejä niin työsuhteissa, kuin yhteiskunnassa laajemmin. Nämä elementit luovat mahdollisuuksien tasa-arvoa eri elämänvaiheissa. Ay-liikkeen arvot nojaavat myös oikeudenmukaisuuteen ja jatkuvaan kehitykseen: Kaikille ansionsa mukaan ja heikoimmillekin riittävästi muuttuvassa maailmassa, kaikissa elämänvaiheissa.
Työntekijöiden korkean järjestäytymisen ansiosta talouskasvun hedelmät ovat jakautuneet tasaisesti ja sosiaalinen kehitys on ollut pitkään hyvää.
Demokratia on juurtunut parhaimmin sellaisiin maihin, joissa talouskasvu on ollut vakaata ja hyvinvointi jakautunut oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien rakentumisen edellytys on ollut demokratia, jonka sisällä sosiaalista kehitystä on päätetty aktiivisesti vauhdittaa. Investoinneilla perhevapaisiin, eläke- ja työttömyysturvaan, terveydenhuoltoon tai koulutukseen on luotu turvaa, mutta myös työtehoa, osaamista ja tuottavuutta. Tämän kehityksen varmistamisessa työmarkkinajärjestöillä on ollut merkittävä rooli.
Suomi sekä muut pohjoismaat ovatkin vahvan ay-liikkeen ja aktiivisen kansalaistoiminnan tyyssijoja. Työntekijöiden korkean järjestäytymisen ansiosta talouskasvun hedelmät ovat jakautuneet tasaisesti ja sosiaalinen kehitys on ollut pitkään hyvää. Ay-liikkeen kirittämä yhteiskunnallinen kehitys on hyödyttänyt tasapuolisesti kaikkia ja tukenut demokraattisia instituutioita. Ay-liikkeen erottaa muusta kansalaistoiminnasta se, että siinä, missä kansalaisaktivismi on voinut ehdotta ja pyytää, on ay-liikkeellä ollut esitystensä tukena järjestäytynyt joukkovoima, sopimus- ja neuvottelujärjestelmä sekä lakko-oikeus.
Sopiminen vakauttajana turbulenssissa
Vientivetoisille talouksille, kuten Suomelle ja Ruotsille kansainvälisen talouden muutoksilla on ollut erityisen suuri merkitys. Sisäisten shokkien minimoiminen työmarkkinoilla on luonut vakauttajan tasoittamaan ulkoisen turbulenssin vaikutusta. Työmarkkinoiden toimivuus on perustunut sopimiseen ja sopimusten kattavuuteen. Siten on varmistettu vakaa työllisyys- ja palkkakehitys, investoinnit sekä sosiaaliset uudistukset. Edistyksen vaakakupissa ovat olleet työmarkkinarauha tai lakonuhka – ay-liikkeen viimekätiset valtit, joita ilman sopimukset jäisivät todennäköisesti syntymättä.
Työmarkkinoiden toimivuus on perustunut sopimiseen ja sopimusten kattavuuteen. Siten on varmistettu vakaa työllisyys- ja palkkakehitys, investoinnit sekä sosiaaliset uudistukset.
Jonkinlaisena vastakohtana pohjoismaiselle sopimisen kulttuurille voidaan pitää Britannian työmarkkinoita. Markkinaehtoista palkkapolitiikkaa kannattanut pääministeri Margaret Thatcherin lakimuutosten jälkeen maan ay-liike heikkeni merkittävästi. Muutoksella oli sosiaalista ja koulutuksellista luokkayhteiskuntaa sementoiva sekä työmarkkinoiden eriarvoisuutta vahvistava vaikutus. Heikentynyt ay-liike ei ole sittemmin kyennyt huolehtimaan tasaisesta tulonjaosta, eikä poliittista tahtotilaakaan ole riittänyt kääntämään tätä kehitystä.
Toisaalta taas yhtä markkinaehtoisten työmarkkinoiden Yhdysvalloissa yksittäisten alojen vahva ammatillinen järjestäytyminen on tuottanut palkkakehitystä myös sellaisille työntekijöille, jotka eivät kuulu liittoon. Kehitykseen on vaikuttanut olennaisesti työntekijöiden järjestäytyminen toimialoilla, ei niinkään yksittäisen yrityksen sisällä (Mishel 2012). Kehitys on edellyttänyt työntekijöiden aktiivista järjestäytymistä ja tavoitteellista edunvalvontaa joukkona.
Radikalisoiko työnantaja työmarkkinat?
Hyvinvointivaltion kannatus on Suomessa vahvaa ja nuorissa ikäpolvissa jopa vanhempia vahvempaa (Simonen, Westinen, Pitkänen, Heikkilä, 2021). Ay-liikkeen merkityksen hyvinvointivaltion rakentajana ja ylläpitäjänä tunnistaa tai tunnustaa kuitenkin vain harva. Näin siitä huolimatta, että työehdoista sopiminen ja sosiaaliset uudistukset vahvistavat yhteiskuntarauhaa ja demokratiaa.
On perusteltua kysyä, olisiko Suomi demokratiana yhtä vakaa ilman vahvaa ja aktiivista ay-liikettä? Yhtä perusteltua on kysyä, onko työmarkkinoiden radikalisoituminen Suomessa mahdollista ilman riittävän vahvaa ay-liikettä? Tilastollisesti lakkoherkissä maissa järjestäytyminen ay-liikkeeseen ei ole välttämättä korkea, mutta järjestäytyneiden työntekijöiden työtaisteluvalmius on suuri. Kun työmarkkinoilta puuttuu sopimisen kulttuuri, neuvotteluasemia rakennetaan ja ylläpidetään aktiivisesti lakkojen kautta.
On perusteltua kysyä, olisiko Suomi demokratiana yhtä vakaa ilman vahvaa ja aktiivista ay-liikettä?
Suomessa on toistaiseksi nähty viitteitä sopimusjärjestelmästä irtautumisesta ja jonkinlaisesta ideologisesta radikalisoitumisesta ainoastaan työnantajan toimesta. Ilmiötä ei kuitenkaan ole yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnistettu työmarkkinarauhaa häiritseväksi tai työmarkkinoiden yhteistä kehittämistä jarruttavaksi. Sen sijaan esimerkiksi paikallisen ja työpaikkakohtaisen sopimisen tai yksilön ja työnantajan välisen työehdoista sopimista tarjotaan usein yhteiskunnallisessa keskustelussa ensisijaisena ja täysin ongelmattomana ratkaisuna kaikkiin työelämän, työllisyyden ja työmarkkinoiden ongelmiin.
EU-maista työnantajapuolen radikalisoitumista, kuten sopimisesta irtaantumista, saneluvallan lisäämistä, työntekijöiden neuvotteluaseman tai edunvalvonnan rajoittamista sekä järjestäytymisen hankaloittamista havaitaan esimerkiksi Puolassa, Unkarissa ja Liettuassa. Näissä maissa myös useat demokraattiset tai demokratiaa tukevat instituutiot sekä kansalaisoikeudet ovat eri tavoin uhattuna. Tuskin haluamme Suomen tulevan luetuksi osaksi tätä joukkoa. Meillä on hyvä maine vakaana pohjoismaisena demokratiana, eikä sitä pitäisi seurauksista piittaamatta vaarantaa.
Vaalimisen arvoinen kulttuuri?
Muutos puhaltaa väistämättä Suomen työmarkkinoilla. On liian varhaista antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miten hyvin tai huonosti hajautettu, jopa pirstaleinen sopimusjärjestelmä vastaa erilaisissa neuvotteluasemissa ja elämäntilanteissa olevien yksilöiden etua. Tai miten se varmistaa työsuhteen ehdot tai niiden kehittymisen pitkällä aikavälillä. Selvää kuitenkin on, että laajempaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamista tällä työmarkkinoiden muutoksella ei tavoitella, eikä saavuteta.
Ammattiliittojen hyvinvointivaltiokehitystä tukevat tavoitteet ulottuvat ja ovat aina ulottuneet ohi palkkaedunvalvonnan. Ansiosidonnainen työttömyysturva ja työeläkejärjestelmä ovat voimakkaasti eriarvoisuutta hillitseviä rakenteita yhteiskunnassa. Niiden rakentamisessa ja kehittämisessä työmarkkinajärjestöillä on ollut ja on myös toistaiseksi keskeinen rooli. Kehittämistyön pitää olla jatkuvaa ja pitkäjänteistä. Tämä tosiasia tunnustetaan työmarkkinapöydän molemmin puolin.
Ammattiliittojen hyvinvointivaltiokehitystä tukevat tavoitteet ulottuvat ja ovat aina ulottuneet ohi palkkaedunvalvonnan.
Entä jos rakenteiden tai tasaisen tulonjaon kehityksestä vastaisi poliittinen päättäjä yksin, ilman työmarkkinatoimijoita? Olisiko riskinä päätöksien poukkoilu poliittisten painotusten mukaisesti hallituskausista ja -kokoonpanoista riippuen? Haettaisiinko hetken helpotusta talousvaikeuksissa leikkaamalla turvasta? Olisiko mahdollista, että hyvistä aikeista huolimatta riittävää poliittista tahtotilaa ei löytyisi ja päätökset jäisivät yksinkertaisesti tekemättä? Tässäkin kysymyksessä huonoja vertailukohtia löytyy eurooppalaisessa ja globaalissa tarkastelussa lukuisia. Hyviä esimerkkejä yhteiskunnan kehitystä tukevasta työmarkkinasopimisesta taas löytyy niin Suomesta kuin muistakin Pohjoismaista.
Taina Vallander
johtaja, STTK
Lähteet:
1) Lawrence Mishel: Unions, Inequality and Faltering Middle-Class Wages, 2012.
2) Simonen, Westinen, Pitkänen, Heikkilä: Luottamusta ilmassa, mutta kuinka paljon? Tutkimus eri sukupolvien luottamuksesta eri yhteiskunnan instituutioihin, 2021.
Patrizio Lainà | 30.12.2021