Nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattiin sopuisasti, että Suomi tavoittelee hiilineutraaliuutta vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa ilmakehään vain sen verran hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan niitä ilmakehästä. Tämä on hyvä tavoite, jonka myös STTK allekirjoittaa.
Syksyn 2021 budjettiriihessä kuitenkin leimahti ilmiriita kahden hallituspuolueen – keskustan ja vihreiden – kesken tarvittavista päästövähennyksistä ja niiden toteuttamisesta. Osa saatiin sovittua, mutta iso joukko jäi kiistakapuloiksi. Niinpä riita lakaistiin maton alle odottamaan hallituksen uusia neuvotteluja maaliskuussa. Tehdyt linjaukset eivät riitä EU:n 2030 velvoitteen ja hallituksen oman 2035 tavoitteen toteuttamiseksi.
Kaisu unohtaa työntekijät
Kerran vuodessa laadittava keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma Kaisu kokoaa erilaisia lisätoimia, joilla kuilu tavoitteiden ja tekojen välillä pitäisi kuroa umpeen.
Suunnitelman keskeisenä tavoitteena pitäisi olla ihmisille turvallinen ja hallittu siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan. Suunnitelman ehdotuksilla on merkittäviä vaikutuksia moneen ammattiryhmään ja siksi onnistunut toteuttaminen edellyttää kattavaa muutosturvaa ja hyvää vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa. Tämä ei kuitenkaan näy tekstissä, mikä on vakava puute.
Työntekijöiden reilu siirtymä on edellytys ilmastotoimien yleiselle hyväksyttävyydelle.
Työntekijöiden reilu siirtymä on edellytys ilmastotoimien yleiselle hyväksyttävyydelle. Oikeudenmukaisuus toimenpiteissä ja vuoropuhelu ovat ratkaisevia silloin, kun päästövähennysten kannalta välttämättömät toimet uhkaavat työpaikkojen ja työntekijöiden tulevaisuutta tai merkitsevät palkansaajille uusia kustannuksia.
Työpaikat ovat ilmastotoimien ytimessä
Työpaikkojen yhteistoimintamenettelyn rooli on keskeinen väline päästövähennystalkoissa. Työnantajilla on vastuu selvittää työpaikoilla osaamistarpeita ennakoivasti ja suunnitelmallisesti, esimerkiksi keskustelemalla ilmastovaikutuksiin varautumisesta osana henkilöstö- ja koulutussuunnitelmia sekä työkykyä.
Hallituksen tulisi kannustaa työpaikkoja vuoropuheluun siitä, miten hiilijalanjälkeä voidaan vähentää työarjessa ja erilaisten hankintojen muutoksilla. Oman hiilijalanjäljen pienentämisen olisi oltava osa normaalia toimintaa. Liikkuminen töihin kestävällä tavalla on ilmastovaikutusten vähentämisen lisäksi kansantaloudellisesti ja terveydellisestikin merkittävää.
Oman hiilijalanjäljen pienentämisen olisi oltava osa normaalia toimintaa.
Työpaikkojen vuoropuhelun vaade koskee yksityisen sektorin lisäksi erityisesti kuntia ja hyvinvointialueita. Ne ovat suuria työllistäjiä, joiden henkilökunnalla on merkittävä vaikutus ilmastotoimien toimeenpanossa. Päästövähennysten onnistumisen edellytys onkin henkilöstön osaaminen ja riittävä resurssointi sekä hyvä johtamisosaaminen.
Esimerkki työelämän sivuuttamisesta Kaisussa on etätyö. Liikenteen päästövähennyksiä koskevissa ehdotuksissa viitataan etätyön mahdollisuuksien selvittämiseen kertomatta, miten työntekijät otettaisiin valmisteluun mukaan. Kuitenkin etätyö koskee suoraan työelämän käytäntöjä, sekä työaika- ja työturvallisuuslainsäädäntöä. Etätyöllä on koko yhteiskuntaan sekä kansalaisten terveyteen ja sosiaaliseen tilanteeseen vaikuttavia seurauksia, ei vain esimerkiksi liikennesuoritteiden määrän seurauksia.
Mitä on ilmastotoimien hyväksyttävyys?
Ilman tulevaisuudennäkymiä hiilineutraalin yhteiskunnan työpaikojen ja osaamisen turvaamiseksi mikään hieno suunnitelma ei ole vaikuttava ja hyväksyttävä, jopa päinvastoin. Käytännössä kaikissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa – mukaan lukien Kaisu -suunnitelma – pitäisi tehdä toimialat sisältävä ilmastotoimien sosiaalisten, työllisyys- ja osaamisvaikutusten arvio.
Toimenpiteiden talouspoliittisissa arvioinneissa taas on laskettava myös riskien hinta, ei vain hetkellinen kulu. Mikä on arvio kustannusvajeen määrästä vuoteen 2035 mennessä, jos nyt suunniteltuja toimenpiteitä ei toteuteta tai ne jättävät huomiotta oikeudenmukaisuuden vaatimuksen? Miten kalliiksi yhteiskunnalle tulevat ilmastotoimien takia hiipuvilla toimialoilla työskentelevät työntekijät, jos heidän osaamisvajettaan ei ennakoida ja päivitetä vähähiilisen yhteiskunnan työnkuviin sopiviksi?
Leila Kurki
STTK:n työelämän ja innovaatioiden asiantuntija
| 18.11.2021