Korona-aika on aiheuttanut valtavan määrän stressiä, ahdistusta ja voimattomuutta monelle nuorelle. Opiskelu etänä on vienyt pois tärkeän kouluyhteisön ja jättänyt monen opiskelijan yksinäiseksi. Nyt koronarajoitusten päätyttyä tänä keväänä pääsemme vihdoin elämään normaalimpaa elämää – myös opiskelijabileet, sitsit ja tietenkin läsnäolo kampuksilla ovat vihdoin palanneet päiväjärjestykseemme. Mutta mikä on kahden pandemiavuoden hinta? Kuinka paljon tukea nuoret tulevat vaatimaan korona-ajan loputtua?
Nuoret ja opiskelijat tarvitsevat huomattavaa lisätukea koronapandemian jälkeen. Jo ilmankin pandemiaa mielenterveyden hoitovelka oli huomattava, ja korona on sitä vain pahentanut. Mielenterveys edellyttää siis huomattavia lisäpanostuksia myös lähitulevaisuudessa. Tarve on sekä määräaikaisille lisärahoituksille hoitovelan purkuun, että pidempiaikaiselle pysyvämmälle rahoitukselle mielenterveyden ylläpitämiseksi.
Valitettavasti mielenterveys ei ole jotain, jonka voi kerralla hoitaa. Se vaatii pitkäaikaista työskentelyä ja ylläpitoa toimintakyvyn säilyttämiseksi.
Palveluiden saatavuuteen pitäisi olla mahdollisimman matala kynnys ja mahdollisimman lyhyet odotusajat.
Korkeakouluopiskelijoille yksi konkreettisin keino mielenterveyden tukemiseen olisi YTHS-rahoituksen lisääminen. Lisärahoitusta tulisi ohjata voimakkaasti mielenterveyspalveluiden lisäämiseen ja kehittämiseen. Toinen tärkeä tekijä mielenterveyden tukemisessa on palveluiden saatavuus. Masentuneena ja muutenkin motivaation ollessa jo hukassa nuori ei välttämättä jaksa käydä läpi byrokraattista viidakkoa. Palveluiden saatavuuteen pitäisi olla mahdollisimman matala kynnys ja mahdollisimman lyhyet odotusajat. Tässä erinomaista työtä tekevät oppilaitoksissa kuraattorit, pastorit sekä muu tukihenkilökunta. Odotusaikaa voidaan parantaa jo monessa suuremmassa kaupungissa käytössä olevalla terapiatakuulla.
Tarvitaan konkreettisia toimia hoitoon pääsyn helpottamiseksi ja resurssien lisäämiseksi.
Lukiolaiset sekä ammattiin opiskelevat ovat hekin olleet etäopetuksessa, poissa kampuksilta luomasta elinikäisiä ystävyyksiä ja oppimassa tärkeitä työelämän sekä tulevaisuuden taitoja. Myös heille on luotava mahdollisuuksia helppoon hoitoon pääsyyn. Panostus matalan kynnyksen palveluihin kuten Ohjaamoihin, kuraattoreihin ja terveydenhuollon henkilöstön läsnäoloon oppilaitoksissa on välttämätöntä. On helpompaa hakeutua hoidon piiriin, kun apu löytyy jo omasta oppilaitoksesta.
Tänään vietetään opiskelijoiden mielenterveyspäivää. Nuorten ja opiskelijoiden mielenterveyttä ei voida kuitata hoidetuksi sillä, että rajoitukset poistuvat. Tarvitaan konkreettisia toimia hoitoon pääsyn helpottamiseksi ja resurssien lisäämiseksi. Nuorissa on tulevaisuus, vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaisikin.
Markus Wright
Kirjoittaja on STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja