ILOn eli Kansainvälisen työjärjestön 110. työkonferenssi järjestettiin touko-kesäkuussa ensimmäistä kertaa hybridimuodossa. Olin STTK:n edustaja paikan päällä Genevessä. Suomen työntekijöitä edustavaan delegaatioon kuuluivat kaikki palkansaajakeskusjärjestöt.
Työkonferenssin teemojen lista oli perusteellinen. Siihen sisältyivät finanssikomitean, sopimusten ja suositusten soveltamista koskeva komitean, yleisten asioiden komitean, oppisopimuskoulutuksia käsittelevä standardikomitean, työllisyyttä käsittelevän jatkuvan keskustelun komitean, ihmisarvoista työtä käsittelevän yleiskeskustelukomitean sekä valtakirjakomitean asiat.
Suomen delegaatiosta osallistuttiin yleisten asioiden komiteaan, standardikomiteaan, sopimusten ja suositusten soveltamista koskevaan komiteaan, työllisyyttä käsittelevään jatkuvan keskustelun komiteaan sekä ihmisarvoista työtä ja yhteisö- ja solidaarisuustaloutta käsittelevään yleiskeskustelukomiteaan. Itse osallistuin viimeksi mainittuun.
Yleiskeskustelukomiteassa käytiin ensimmäisen kerran korkean tason keskustelu yhteisö- ja solidaarisuustaloudesta ILOn ja laajemmin myös Yhdistyneiden kansakuntien kontekstissa. Ennen tätä termillä ’’yhteisö- ja solidaarisuustalous’’ ei ole ollut yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Käytännössä siihen liittyviä termejä ja toimijoita ovat muun muassa kolmas sektori, yhteiskunnallinen yritys, voittoa tavoittelematon sektori, vaihtoehtotalous ja yleishyödylliset tai keskinäiset yritykset. Suomen näkökulmasta ehkä tunnetuinta yhteisö- ja solidaarisuustalouteen liittyvää toimintaa edustaa osuustoimintaliike.
Kahden viikon aikana komitea keskittyi erityisesti seuraaviin teemoihin: Yhteisö- ja solidaarisuustalouden määritelmä, sen keskeiset mahdollisuudet ja haasteet, hallitusten ja työmarkkinaosapuolten rooli sekä ILOn rooli.
Koska teemaa käsiteltiin ensimmäistä kertaa, ytimeen nousi kysymys yhteisö- ja solidaarisuustalouden määritelmästä. Pitkien neuvottelupäivien jälkeen siitä päästiin kolmikantaiseen yhteisymmärrykseen. Yhdessä sovittu määritelmä on seuraava:
Yhteisö- ja solidaarisuustalouden määritelmä
The SSE encompasses enterprises, organizations and other entities that are engaged in economic, social, and environmental activities to serve the collective and/or general interest, which are based on the principles of voluntary cooperation and mutual aid, democratic and/or participatory governance, autonomy and independence, and the primacy of people and social purpose over capital in the distribution and use of surpluses and/or profits as well as assets. SSE entities aspire to long-term viability and sustainability, and to the transition from the informal to the formal economy and operate in all sectors of the economy. They put into practice a set of values which are intrinsic to their functioning and consistent with care for people and planet, equality and fairness, interdependence, self-governance, transparency and accountability, and the attainment of decent work and livelihoods. The SSE includes according to national circumstances, cooperatives, associations, mutual societies, foundations, social enterprises, self-help groups and other entities operating in accordance with the values and principles of the SSE.
Määritelmä mahdollistaa jatkotyön teeman parissa. Se myös helpottaa ja parantaa teemaan liittyvää tutkimusta ja tilastointia.
Työ komiteassa oli intensiivistä ja antoisaa. Pääsin yleiskeskustelun lisäksi mukaan niin sanottuun suunnittelijaryhmään. Siinä oli sihteeristön lisäksi edustettuna 13 työntekijäpuolen edustajaa ympäri maailmaa, ja ryhmän tehtävänä oli vaikuttaa ILOn johtopäätöksien tekstimuotoiluun työntekijöille myönteisellä tavalla. Työntekijäpuolen suunnitteluryhmä teki yhdessä erittäin kovan työn. Se kannatti, sillä lopputulos eli yhdessä sovitut johtopäätökset olivat työntekijöiden näkökulmasta sisällöltään erittäin hyvät.
Komitean työn lopputulos huomioiden uskallankin toivottaa otsikon mukaisesti ILOisia terveisiä Genevestä!
Katariina Kainu
Kirjoittaja on STTK:n juristi.
Riina Nousiainen | 13.6.2022