Ranskan ammattiliittojen keskusjärjestö CFDT vietti 50. juhlakongressiaan tällä viikolla Ranskan Lyonissa. CFDT on alun alkaen perustettu vuonna 1919 ensimmäisestä maailmansodasta toipuvaan Ranskaan. Tuolloin se oli vielä osana kristillistä ay-järjestöä (CFTC), mutta 1960-luvulla sosiaalisten ja yhteiskunnallisten uudistusten myllätessä Ranskaa se irtautui omaksi järjestökseen
Tällä hetkellä maassa toimii viisi keskusjärjestöä; joista mainittakoon kristillisen taustan omaava perinteinen CFTC, maan sosialisteja lähellä oleva CFDT ja kommunisteja perinteisesti lähellä oleva CGT.
Kongressin puheenvuoroissa tämä kilpailullinen asetelma tuli myös vahvasti esille. Useissa puheenvuoroissa korostettiin juuri CFDT:n nousseen työpaikkojen vaaleissa maan ammattiliittojen suurimmaksi keskusjärjestöksi.
Kilpailuasetelman lisäksi puheissa tuli vahvasti esille suora suhde Ranskan politiikkaan. Maassa keväällä pidetty presidentinvaali ja juuri kongressin aikana käydyt parlamenttivaalit korostivat vaikutusta entisestään. Maan vasemmistopuolueita kehuttiin avoimesti, äärioikeistoa vastustettiin ja suomalaisen vieraan kyselyihin Emmanuel Macronin politiikasta vastattiin kiivaasti.
Vaikka äärioikeistoa sinänsä vastustettiin avoimesti, huomasi puheenvuoroissa usein mainitusta taannoisesta keltaliivi-liikkeestä sen, miten osan työväestön osallistuminen populistiseen liikehdintään on selvästi arka paikka maan ay-liikkeelle. Tässä ei sinänsä ole mitään erikoista, vaan kyseessä on monessa Euroopan maassa finanssikriisin jälkeen koettu ilmiö.
Muutenkin keskusteluaiheet olivat vahvasti yleiseurooppalaisia. Pandemiasta palautuminen, inflaatio ja ostovoiman kehitys, vihreä oikeudenmukainen siirtymä ja työelämän tasa-arvo. Itse olisin kaivannut enemmän puhetta nuorten asemasta – mutta ehkä se meni allekirjoittaneelta tulkkauksissa ohi. Toisaalta myös ranskalaisen ay-liikkeen demografiaa kuvaa se, että eläkeasioista keskusteltiin paljon. Oman vahvistuksen kongressin teemoista suhteessa Euroopan kehitykseen ja eurooppalaiseen ay-liikkeeseen toi epäilemättä myös CFDT:n pääsihteeri Laurent Bergerin toimiminen myös eurooppalaisen ay-liikkeen kattojärjestö ETUC:n puheenjohtajana.
Kansainvälisten vieraiden kokoonpanossa korostui suhde ranskankieliseen maailmaan. Vieraita olikin paljon etenkin ranskankielisestä Länsi-Afrikasta, Aasiasta (Kamputsea, Viet Nam) tai Lähi-Idän maista. Toki myös Eurooppa oli edustettuna, mutta ehkä odotettua vähemmän.
Itselleni globaalien asioiden merkitys palautui jälleen mieleen, kun illallispöydässäni keskustelin pitkään kamputsealaisen ja hongkongilaisen vieraan kanssa. Kamputseassa ay-järjestöt ovat paineen alla, eivätkä etenkin maassa toimivat kiinalaisyritykset halua toimia itsenäisten järjestöjen kanssa. Lisäksi oli jokseenkin järkyttävää kuulla maan ay-liittojen jäsenten olevan usein vasta 15-vuotiaita tekstiilitehtaissa työskenteleviä tyttöjä.
Hong Kongin ay-liikettä edusti puolestaan Englannissa pakolaisena elävä Hong Kong Labour Rights Monitorin Siu Tat, joka piti myös puheen kongressissa. Tällä hetkellä Hong Kongin ay-järjestöjen johtajia istuu vankiloissa Kiinan yhä vahvemmin hyökätessä Hong Kongin perinteistä, mutta nyt hiipuvaa demokratiaa vastaan.
Kansainvälisistä vieraista suurimman huomion – ja kongressin 1700 vieraan raikuvat aplodit – saivat luonnollisesti ukrainalaiset. Ukrainan puolesta – ja Venäjää vastaan – otettiin muutenkin hyvin vahvasti kantaa. CFDT, jossa mukana on myös maan rautateiden työntekijöitä, järjesti aikaisemmin keväällä myös oman junakuljetuksen avustustavaroita Ukrainaan.
Vaikka kongressin teemat olivat pitkälti tuttuja, olivat tunnelma ja käyttäytyminen muuten, no, ranskalaisempaa. Ääntä pidettiin, lippuja heilutettiin ja kongressissa liikuttiin varsin vapaasti puheiden aikana, eikä aikataulujen annettu hallita hyvää tunnelmaa.
Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija
| 14.6.2022