STTK:n lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle
Nro 187: Työturvallisuuden ja ‑terveyden edistämistä koskeva yleissopimus
Vuoteen 2030 ulottuvissa kansallisessa työympäristön ja työhyvinvoinnin linjauksissa (Policy for the work environment and wellbeing at work until 2030) on asetettu seuraavat kolme painopistettä:
- Työsuojelua, työturvallisuutta ja työhyvinvointia koskevat tulevaisuuden haasteet
- Turvalliset ja terveelliset työolot
- Toiminta- ja työkyvyn sekä työllistymiskyvyn edistäminen.
Linjauksissa todetaan oikein, että työelämään liittyy useita muutostrendejä kuten teknologian kehitys, ikärakenteen muutokset, ilmastonmuutos ja globalisaatio. Näillä muutoksilla on vaikutusta myös yksittäisten työntekijöiden työhyvinvointiin. Nyt myös kokonaan uudenlaiset kriisit, kuten COVID-19 pandemia ja Ukrainan sota, vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin dramaattisesti. STTK pitää hyvänä, että kansallisten linjausten vuosien 2022–2023 implementointisuunnitelmassa on huomioitu alustavasti COVID-19 pandemian aiheuttamat muutokset työelämässä. Samalla STTK kuitenkin korostaa, että kriisien vaikutuksista työympäristöön ja työhyvinvointiin pitää seurata ja tutkia yhä tarkemmin, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua konkreettisesti tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.
Kansallisissa linjauksissa on todettu, että henkinen rasitus on kasvanut, ja todennäköisesti psykososiaalinen rasitus työssä tulee tulevaisuudessa kasvamaan työhön kohdistuvien muutosten vuoksi. STTK pitää hyvänä, että tämä asia on tunnistettu kansallisissa linjauksissa. STTK kuitenkin huomauttaa, että psykososiaalista kuormitusta tai sen ennaltaehkäisyä ei ole huomioitu tarpeeksi vaikuttavasti kansallisessa työturvallisuuslaissa tai sen nojalla annetuissa asetuksissa.
Suomessa työkyvyttömyyseläkkeen yleisimmäksi syyksi on noussut mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvät häiriöt (33 %). Vuodesta 2016 vuoteen 2020 mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä on kasvanut 25 prosenttia. Viime vuosina erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennusperusteiset eläkkeet ovat lisääntyneet.
Kun huomioidaan edellä kuvattu trendi, STTK katsoo, ettei nykyinen työturvallisuuslaki asetuksineen tai työterveyteen liittyvät kansalliset ohjelmat huomioi tarpeeksi psykososiaalista kuormitusta, sen ennaltaehkäisyä tai yleisemmin mielenterveyspuolta. Nämä kansallisen tason puutteet eivät aiheuta vain yksilötason kärsimystä – vaan myös hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon vaikuttavia kansantaloudellisia seurauksia.
Viime vuosien suuret kriisit ovat heikentäneet kansalaisten resilienssiä ja vaikuttaneet hyvinvointiin, mikä todennäköisesti heijastuu työpaikoille ja työhyvinvointiin. Jotta käytännössä kansallisten linjausten tavoitteet saadaan toteutettua, lainsäädännön ja asetuksen tasolla tulee tehdä edellä todetut muutokset.
STTK pitää hyvänä, että kansallisessa implementointisuunnitelmassa on huomioitu joiltain osin psykososiaalinen stressi ja sen hallinnointi. STTK kuitenkin toteaa, että ongelman ratkaisuksi ei riitä pelkästään implementointisuunnitelmassa esitetyt tutkimukset, raportit, suositukset tai projektit – vaan ongelman tosiasialliseen ratkaisemiseen tarvitaan myös lainsäädäntökeinoja.
Psykososiaalisen kuormituksen teemaan liittyen kansallisesti pitää huomioida vaikuttavammin myös työntekijöiden työssään kohtaama väkivalta. Vuonna 2021 STTK selvitti kansalaiskyselyllä, että noin joka kuudennella työpaikalla (14 %) on viimeisen kolmen vuoden aikana esiintynyt fyysisen väkivallan uhkaa ja joka kymmenellä (10 %) suoranaista fyysistä väkivaltaa. Puolestaan yli viidenneksellä (22 %) työpaikoista on esiintynyt henkistä väkivaltaa. Huomioon ottaen ongelman laajuus, siihen tulee puuttua kansallisella tasolla tosiasiallisen vaikuttavasti.
Nro 161: Työterveyshuolto
Kelan työterveyshuoltotilaston mukaan työterveyshuollon piirissä on 87,3 % palkansaajista. Kyseisessä työterveyshuoltotilastossa on todettu, että kattavuuteen vaikuttaa mm. se, että osa pienistä työnantajista ei ole järjestänyt työntekijöilleen lainkaan työterveyshuoltoa. Jo aiemmin palkansaajapuoli on tuonut raportoinneissaan esiin tämän pieniä yrityksiä koskevan ongelman. Käytännössä ILOn sopimuksen nro 161 artiklan 3 velvoitteet eivät ole vielä tänäkään päivänä jalkautuneet käytännön elämän tasolle sopimuksen edellyttämällä tavalla.
Nro 136: Suojelu bentseenimyrkytysvaaroilta
Käytännön työelämässä bentseenille altistuminen on yhä ongelma. Viimeisin yksityiskohtainen ASA-rekisterin raportti on julkaistu vuonna 2014. Raportin mukaan bentseenille altistuu vuosittain yli 2000 työntekijää. Bentseenille voi altistua muun muassa erilaisissa teollisuuden prosessitöissä, siivoustyössä sekä ajoneuvojen asennus- ja korjaustöissä. Nykyisin altistumistilastoja julkaistaan työelämätieto.fi -nettisivuilla. Sivuston mukaan vuonna 2019 (uusin tarkasteluvuosi) bentseenille altistuneiden määrä on ollut 3446 henkilöä. STTK pitääkin erittäin vakavana ongelmana sitä, että käytännössä bentseenille altistuvien työntekijöiden määrä on ollut noususuhtaista.
Nro 139: Työnteon yhteydessä syöpää synnyttävistä aineista ja tekijöistä aiheutuvien vaarojen torjunta ja valvonta
STTK kiinnittää huomiota siihen, että Työterveyslaitoksen ylläpitämän työelämätieto.fi -sivuston tietojen mukaan vuosina 2010–2019 syöpävaarallisille aineille työssään altistuvien määrä on noussut. Määrä on kasvanut noin 3000 työntekijällä. Vuonna 2019 altistuneiksi ilmoitettujen työntekijöiden lukumäärä koko Suomessa on ollut noin 20 500 henkilöä. Määrällisesti eniten altistuneita ilmoitettiin teollisuuden päätoimialalta.
STTK pitää edellä kuvattua trendiä erittäin huolestuttavana. Huomioon ottaen ILO sopimuksen nro 139 velvoitteet, kansallisella tasolla tulisikin tehdä vaikuttavampia toimia sen puolesta, että syöpää synnyttävät aineet ja tekijät, korvattaisiin syöpää synnyttämättömillä ja vaarattomilla aineilla tai tekijöillä ja että tältä osin työntekijöiden suojelu toteutuisi työelämässä vaikuttavammin.
Nro 162: Turvallisuus asbestin käytössä
STTK kiinnittää huomiota siihen, että samoin kuin bentseenin ja syöpävaarallisten aineiden käsittelyn osalta, myös asbestille altistuneiksi ilmoitettujen määrä on kasvanut. Määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2010 vuoteen 2019. Vuonna 2019 altistuneeksi ilmoitettiin 4003 työntekijää. STTK pitää tätä kehityssuuntaa erittäin huolestuttavana.
Nro 14: Viikkolevon sovelluttaminen teollisuusyrityksissä
Työaikaa koskeva lainsäädäntö uudistettiin Suomessa 1.1.2020 voimaan tulleella työaikalailla (872/2019). Työaikalaissa säädetään muun ohella päivittäisestä ja viikoittaisesta työajasta, lepoajasta sekä varallaolosta.
Työsopimuslakia sovelletaan työsopimuslaissa tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Poikkeuksista soveltamisalaan säädetään lain 2 §:ssä.
Komitea on esittänyt kaksi kysymystä/kommenttia valtiolle koskien viikkolepoa ja siitä poikkeamista. STTK toteaa, että viikkolepoa ja siitä poikkeamista koskevat säännökset ovat jonkin verran muuttuneet, mutta perusperiaatteiltaan ne kuitenkin vastaavat pitkälti aiempaa sääntelyä.
Komitea on todennut seuraavaa liittyen aiemmin voimassa olleen työaikalain 32 § 2 momenttiin:
‘’The Committee requests the Government to consider suitable steps with a view to ensuring that compensatory rest is granted, as far as possible, when derogations from the ordinary weekly rest scheme are authorized, and that such compensatory rest is given within a reasonably short period of time after performing the work in question.’’
STTK toteaa, että se yhtyy tähän komitean esittämään pyyntöön. STTK korostaa, että koska nykyinen työaikalain 28 § vastaa pitkälti aiemman työaikalain 32 §:ää, niin erityisiä kehitysaskelia ei ole tältä osin lainsäädännön tasolla tapahtunut.
Nro 132: Palkalliset vuosilomat
Vuosilomalain 26 §:n 1 momenttiin on tehty muutoksia, jotka ovat tulleet voimaan vuonna 2019. Muutoksella pidennettiin aikaa, jonka kuluessa siirretty vuosiloma voidaan antaa. Vuosilomalain 26 §:n 1 momenttiin kuitenkin jätettiin säännös siitä, jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole mahdollista 26 § 1 momentissa määritellyn ajanjakson aikana, saamatta jäänyt loma korvataan vuosilomalain mukaisella lomakorvauksella. Tässä tilanteessa vuosilomaa ei siis anneta lomana vaan se korvataan rahallisesti. Tältä osin säännös vastaa aiemmin voimassa ollutta säännöstä. Edellä mainittu huomioon ottaen Suomen kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa vuosiloman (sekä vuosilomalain 7 a §:n mukaisten lisävapaapäivien) korvaamisen rahallisesti muissakin tilanteissa kuin vain työsuhteen päättämistilanteissa. Tältä osin kansallinen lainsäädäntö ei ole ILOn sopimuksen mukainen (vrt. komitean lausumat: ‘’In its previous comment, the Committee noted that section 26(1) of the Annual Holidays Act, under which annual leave postponed due to incapacity for work may be replaced by monetary compensation, is inconsistent with the principle of the Convention that a cash allowance in lieu of leave is only permitted in the case of termination of employment’’ sekä ‘’The Committee recalls, in this connection, that the Convention requires that any period of annual paid leave, which may not be taken (for instance due to sickness or injury), be deferred but not lost or compensated (except in the case of termination of employment)’’).
Nro 175: Osa-aikatyö
Toimialojen osalta osa-aikatyön määrän tai osuuden osalta korostuu etenkin tukku- ja vähittäiskauppa, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta. Huolestuttava trendi 2010-luvulla on ollut vastentahtoisten osa-aikatöiden lisääntyminen.
STTK yhtyy yhä SAK:n aiemman raportoinnin yhteydessä antamaansa lausuntoon koskien sitä, että vaikka työsopimuslain 2 luvun 5 § velvoittaa työnantajaa tarjoamaan työtä osa-aikatyöntekijöille, säännös ei kuitenkaan tosiasiallisesti aina toimi käytännössä, koska työntekijöiden odotetaan enenevässä määrin suostuvan lyhytaikaiseen lisätyöhön, mikä vaikeuttaa työelämän ja vapaa-ajan yhdistämistä.
Nro 173: Työntekijöiden saatavien turvaaminen työantajan maksukyvyttömyystapauksessa
Yleissopimuksen 13 artiklassa todetaan seuraavaa:
1. Yleissopimuksen tämän osan mukaisesti turvatut saatavat voidaan rajoittaa säädettyyn määrään, joka ei saa olla sosiaalisesti hyväksyttävän tason alapuolella.
2. Kun turvatut saatavat on rajoitettu tällä tavoin, säädettyä määrää on tarpeen mukaan tarkistettava sen arvon säilyttämiseksi. Yllä mainittuun artiklaan liittyen STTK kiinnittää huomiota siihen, että palkkaturvan enimmäisrajaa on nostettu lain voimassa ollessa vain kerran ja tässäkin nostossa on ollut kyse koronatoimenpiteestä. Kansallisessa palkkaturvalaissa palkkaturvan enimmäismäärää ei ole sidottu mihinkään indeksiin, eikä muutakaan velvoittavaa tarkistusmekanismia ole käytössä.
Koska palkkaturvan rajoitusmekanismi on kansallisesti käytössä, palkkaturvan arvon riittävyydestä pitäisi huolehtia nykyistä tehokkaammin.
Varaamme mahdollisuuden täydentää lausuntoamme tarvittaessa myöhemmin.
Katariina Kainu
STTK ry