Energiatuotannon, liikenteen ja teollisuuden siirtyminen pois fossiilisesta energiasta kohti päästötöntä energiaa, jota yleisesti kuvaamme termillä vihreä siirtymä, on tullut vankasti maailmanlaajuisen ammattiyhdistysliikkeen agendalle.
Osallistuin toissa viikolla maailman ay-kattojärjestö ITUC:n neljän vuoden välein järjestettävään kongressiin, jossa vihreä siirtymä, ja siihen palkansaajien kannalta olennainen oikeudenmukainen siirtymä, olivat yksi keskeisimmistä teemoista. Tämä tuli selvästi esille eri maiden ja maanosien puheissa kongressin aikana.
Huoli ilmastonmuutoksesta ja sen eri vaikutuksista oli laajasti jaettu, mutta näkökulma muutokseen ja vihreään siirtymään vaihteli hieman maiden kesken. Kehittyneille teollisuusmaille kyse on ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi suuresta investoinnista, jota katsotaan myös työllisyyden, osaamisen ja koulutuksen kautta. Monille kehittyville maille kysymys on toki myös osaamisesta, mutta esille nousevat etenkin työskentelyolosuhteet ja sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja sen tuomiin sään ääriolosuhteisiin.
Myös Suomen elinkeinoelämä on yhä voimakkaammin nostanut vihreää siirtymää esille.
Vihreä siirtymä oli myös vahvasti esillä, kun Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vieraili äskettäin Suomessa. Espoon Nuuksioon kuskattu von der Leyen nosti puheensa keskiöön vihreän siirtymän, sekä siihen liittyvän osaamisen lisäämisen.
Myös Suomen elinkeinoelämä on yhä voimakkaammin nostanut vihreää siirtymää esille. Syksyllä onkin julkistettu useita vihreään siirtymään liittyviä investointipäätöksiä. Teollisuus sekä eri työnantajajärjestöt näkevät Suomella olevan paljon mahdollisuuksia edessä olevassa murroksessa.
Vihreä siirtymä on toki vahvasti vauhdissa muuallakin, ollut jo jonkin aikaa. Esimerkiksi USA, EU ja Japani ovat kaikki julkistaneet omia tiekarttojaan pois fossiilienergiasta. Eri maissa tahti tuntuukin kiihtyvän, tavoitetasoa nostetaan ja eri rajavuosia aikaistetaan. Nopea vauhti onkin nostanut esille Saksassa ja USA:ssa myös puhetta osaavan työvoiman puutteesta, sekä tarpeesta lisätä työvoiman uudelleen- ja jatkokoulutusta. Tämä on aihe, joka noussee lähivuosina myös Suomessa yhä selvemmin esille. Toivoisikin enemmän keskustelua, kuinka tähän haasteeseen vastataan konkreettisesti eri toimijoiden yhteistyöllä ja kuinka osaamisen päivittämistä kannustettaisiin nykyistä laajemmin. Muualla toimitaan jo aktiivisesti.