Helmikuussa alkanut sota Ukrainassa jatkuu eikä merkkejä rauhasta ole näkyvissä. Sota kuitenkin päättyy aikanaan ja rauhan tultua voimme vain arvailla, millaisessa uudessa maailmanjärjestyksessä Eurooppa ja Suomi alkavat elää. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö muuttui kertaheitolla Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja sen seurauksena olemme mukana Naton jäsenyysprosessissa. Muutoksella on laaja kansan tuki ja valtiojohtomme on vienyt Nato-jäsenyyteen liittyvää prosessia mallikkaasti eteenpäin.
Jo ennen kevään sotauutisia kansalaisten henkistä sietokykyä – resilienssiä – koeteltiin koronapandemian yhteydessä. Suomi on selvinnyt molemmista hyvin ja olemme kansakuntana osoittaneet kykymme toimia ja tehdä päätöksiä myös erittäin vaikeissa tilanteissa ja yllättävissä, meistä riippumattomissa maailman rytminvaihdoksissa. – On hienoa olla suomalainen!
Sodan seuraukset ovat osuneet kipeästi palkansaajiin kaikkialla Euroopassa ja luonnollisesti myös Suomessa. Inflaatio on kiihtynyt, korot nousevat, ruoka kallistuu ja energia on ennen näkemättömän kallista. Talouskasvu Euroopassa hiipuu ja kulutus heikkenee.
Ostovoima on suorastaan romahtanut. Monella on vaikeuksia selvitä jokapäiväisessä arjessaan, sillä tälle vuodelle sovitut palkankorotukset eivät mitenkään riitä kattamaan nousevia kuluja. STTK on painottanut, että käynnissä olevissa työehtosopimusneuvotteluissa ostovoimaa on parannettava ensisijaisesti kuluvan vuoden palkankorotuksia korkeammilla korotuksilla käyttämällä verrokkina esimerkiksi Saksassa saavutettua teollisuuden palkkaratkaisua. Toinen tapa parantaa ostovoimaa on siirtää palkansaajilta perittäviä sosiaalivakuutusmaksuja osittain työnantajille. Olemme myös esittäneet unholaan painuneen indeksiehdon käyttöön ottamista.
Sen sijaan meillä ei nykyisessä taloustilanteessa riitä ymmärrystä verojen alentamiselle. Siihen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa.
STTK:n lähtökohta on, että työstä saatavalla palkalla on voitava tulla toimeen. Olen aiemminkin todennut meidän olevan työn puolella ja heidän asiallaan, jotka tekevät työtä, maksavat veronsa ja laskunsa säntillisesti, kouluttavat lapsensa ja huolehtivat lähimmäisistään. Työstä syntyy toimeentulo myös heille, jotka syystä tai toisesta ovat työelämän ulkopuolella.
STTK:n lähtökohta on, että työstä saatavalla palkalla on voitava tulla toimeen.
Myönnän, että näinä vaikeina aikoina valoisan tulevaisuuden näkymää on hyvin vaikea tai miltei mahdoton luoda. Sodan aiheuttamien epävarmuuksien rinnalla suomalainen työmarkkinamalli on pahasti hakusessa ja työmarkkinoilla vallitsee ”pedagoginen hulina”. Mitään työnantajan haikailemaa vientivetoista Suomen mallia ei ole ja tuskin ainakaan lähiaikoina tulee. Eri toimialojen pöydissä käytävät neuvottelut näyttäytyvät vaikeina ja riitaisina. Tämä on seurausta siitä, että työmarkkinoilta puuttuu tällä hetkellä kaikkien osapuolten yhteisesti hyväksymä käsikirjoitus. Jos nykyinen meno työmarkkinoilla jatkuu pitempään, siitä ei seuraa hyvää.
Valitettavasti en tällä hetkellä näe merkkejä siitä, että homma helpommaksi muuttuisi. Päinvastoin ennustan, että työmarkkinoilla kuljetaan vain kohti vaikeampia aikoja. Näen kristallispallossani työnantajan tahdon murtaa yleissitovuutta, lisätä paikallista sopimista ilman työehtosopimusten suojaa, viedä neuvotteluita yksilötasolle ilman henkilöstöedustajia ja heikentää työtaisteluoikeutta. Samanaikaisesti monilla aloilla ja liitoissa järjestäytyminen laskee. Tämä on ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan ja keinovalikoiman näkökulmasta huono yhtälö. Isäntävalta vahvistuu ja sen seurauksena ay-liike mahdollisesti radikalisoituu. Tämä ei ole kenenkään etu.
Huolissaan voi myös olla ehdotuksista, joissa ollaan heikoimman kimpussa. Ansiosidonnainen työttömyysturva on monen poliitikon ja elinkeinoelämän hampaissa. Emme STTK:ssa kannata sen heikentämistä. Emme myöskään kannata ansiosidonnaisen turvan laajentamista kaikille, jos sen seurauksena nykyisen turvan tasoa heikennetään.
Sen sijaan kannatamme työssäoloehdon lyhentämistä ja velvoitetyöllistämisen ulottamista kaikkiin työttömiin. Näin varmistetaan, että kaikille ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta putoaville olisi työtä tarjolla säällisillä työehdoilla.
Missä tahansa olen tavannut STTK:n jäseniä, yksi huoli nousee ylitse muiden: sähkön hinta. Se on jopa kymmenkertaistunut viimeisen vuoden aikana ja yhdessä korkojen sekä elintarvikkeiden hintojen nousun kanssa ajaa ihmisiä todella ahtaalle. Kotitaloudet eivät ole syyllisiä sähkön korkeaan hintaan eikä nykyhinnoissa ole minkäänlaista kohtuutta. Suomalaiset ovat jo oppineet säästämään sähköä, mutta samanaikaisesti sähköyhtiöiden voitot vain kasvavat. – Tämä ei ole oikein eikä kohtuullista.
STTK on kannattanut sähkön hintakattoa. Hintakattomalli voitaisiin rajata väliaikaisesti koskemaan esimerkiksi tammi-huhtikuun välistä aikaa. Se kannustaisi edelleen säästämään sähköä, mutta estäisi kotitalouksia ajautumasta maksuvaikeuksiin.
Suomalaiset ovat jo oppineet säästämään sähköä, mutta samanaikaisesti sähköyhtiöiden voitot vain kasvavat.
Vaikka elämme outoja aikoja ja vaikeita aikoja, emme saa menettää näkymää paremmasta.
Hyvät ystävät, tarvitsemme optimismia ja toivoa sekä uskoa ja rohkeutta tulevaisuuden suhteen silloinkin, kun se näyttäytyy epävarmana. Meidän on uskottava, että oikea voittaa väärän, hyvä pahan ja rauha lopulta sodankin.
Toivottavasti edessä oleva uusi vuosi, kevään lisääntyvä valo ja pitenevä päivä tuovat mukanaan rauhan ja voimme palata normaaliin elämänmenoon.
Huomenna on talvipäivänseisaus, aurinko alimmillaan ja päivä lyhimmillään. Valmistelemme kukin tavallamme joulua ja rauhoitumme pikkuhiljaa sen viettoon. Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että saamme kerrankin koko maahan valkean joulun ja pääsemme nauttimaan kunnon joulutunnelmasta.
Toivotan teille kaikille ja läheisillenne rauhallista joulua sekä menestystä vuodelle 2023!
Antti