Pitämällä veropohja mahdollisimman tiiviinä kokonaisveroaste voidaan säilyttää maltillisena. Työn verotuksen tulisi nykyistä paremmin tukea työn tekemistä ja teettämistä.
Verotus on tehokas työkalu talouden tasapainottamiseen ja velkaantumisen hillitsemiseen, mutta se on myös vahva ohjauskeino yhteiskunnan uudistamiseksi ja toivotun toiminnan aikaansaamiseksi.
Kokosimme STTK:n tavoitteet verotuksen kehittämiseksi Kestävä verotus -julkaisuun. Tämä teksti on julkaisun tiivistelmä ja ei sisällä kaikkia perusteluja, taustoituksia ja lukuja.
STTK:n tavoitteet:
- Kokonaisveroaste pohjoismaisella tasolla
- Veropohjaa laajennettava
- Arvonlisäverotuksen tehokkuutta vara kehittää
- Tuloverotuksen progressiota ei ole syytä lieventää
- Ympäristö- ja energiaverojen ohjattava kestävään toimintaan
- Yritys- ja yhteisöverokanta kansainvälisessä vertailussa matala
- Pääomatulojen ja varallisuuden verotuksessa kehitettävää
- Maakuntavero tarpeen palveluiden kehittämiseksi
- EU-verotus pienentää jäsenmaiden maksuosuuksia
Kokonaisveroaste pohjoismaisella tasolla
Kokonaisveroaste on Suomessa säilytettävä pohjoismaisella tasolla, jotta voimme turvata hyvinvointipalveluiden ja etuuksien rahoituksen. Myös tarve tasapainottaa julkista taloutta puoltaa riittävien verotulojen varmistamista.
Kokonaisveroasteen säilyttäminen vuoden 2021 tasolla poistaisi kokonaan julkisen talouden alijäämän keskipitkällä aikavälillä.
Veropohjaa laajennettava
Toimiva ja kehittyvä hyvinvointiyhteiskunta edellyttää riittäviä tuloja. On tärkeää ennakoida, mistä lähteistä verotulot tulevaisuudessa kerätään.
Tiivis ja laaja veropohja mahdollistaa kokonaisveroasteen pitämisen maltillisena. Se taas edellyttää verotuksen jatkuvaa kehittämistä, ohjausvaikutusten tarkastelua ja uudistamista.
Lisätuottoja voidaan saada esimerkiksi laajentamalla nykyisten veromuotojen veropohjaa, kiristämällä verokantoja tai etsimällä uusia verotettavia kohteita. Veropohjaa voidaan tiivistää kitkemällä harmaan talouden, veronkierron ja talousrikollisuuden ilmiöitä.
Arvonlisäverotuksen tehokkuutta vara kehittää
Talouden tehokkuuden näkökulmasta optimaalisessa arvonlisäverojärjestelmässä olisi laaja veropohja ja vain yksi verokanta. Kun osa kulutuksesta on joko kokonaan arvonlisäveron ulkopuolella tai alennetulla verokannalla verotettua, se johtaa erilaisiin vääristymiin.
Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä ei täytä sisä markkinoiden toiminnan kannalta hyvän kulutusverotuksen ehtoja
sen paremmin muissa EU-maissa kuin Suomessakaan.
Jos arvonlisäveropohja laajennettaisiin kaikkea kulutusta koskevaksi ja alennettuja arvonlisäverokantoja vähennettäisiin, nykyistä yleistä 24 prosentin verokantaa olisi mahdollista alentaa useita prosenttiyksikköjä ilman, että verotuotot vähenisivät. Mahdollisuutta arvonlisäverokantojen yhtenäistämiseen pitäisikin selvittää.
Tuloverotuksen progressiota ei ole syytä lieventää
Ansiotuloverojärjestelmän progressiivisuuden säilyttäminen on hyvinvointivaltiossa tärkeää, jotta tuloeroja voidaan tasoittaa. Useilla mittareilla mitattuna maltillisten tuloerojen maissa talous toimii tehokkaasti.
Verotuksen progressiota ei ole syytä lieventää, pikemminkin sitä voisi suurimpien tulojen osalta kiristää. Vaikka työn rajaveroasteiden alentamisella on pieni työllisyyttä lisäävä vaikutus, se ei rahoita itse itseään.
Työn verotuksen on nykyistä paremmin tuettava työn tekemistä ja teettämistä. Työn tekemisen pitäisi aina olla sosiaaliturvan varassa elämistä kannattavampaa.
Ansiotuloverotuksen tulisi olla tasolla, joka ei estä osaamisen lisäämistä tai vaativampien työtehtävien vastaanottamista. Erityisesti periaate koskee pieni- ja keskituloisia.
Ympäristö- ja energiaverojen ohjattava kestävään toimintaan
STTK pitää tärkeänä verotuksen painopisteen siirtämistä työn tekemisestä ja yritystoiminnasta ympäristöhaittojen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön verottamiseen. Tällä keinolla on mahdollista saavuttaa tilanne, jossa päästöt alenevat, mutta työllisyyden ja talouden kasvu jatkuu.
Ympäristö- ja energiaverot eivät saa johtaa palkansaajien kohtuuttomaan suorien tai epäsuorien kustannusten nousuun. Kustannusten kohtuuttomaksi koetulla nousulla on suora vaikutus siihen, miten oikeudenmukaiseksi vihreä siirtymä koetaan, vaikka verotus ei suoraan vihreään siirtymään liittyisikään.
Fossiilipolttoaineiden käytön vähentyessä myös niiden tuomat verotulot vähentyvät. Tähän tulisi valmistautua korvaamalla niitä muilla verotuksen välineillä.
Yritys- ja yhteisöverokanta kansainvälisessä vertailussa matala
Yritys- ja yhteisöverokanta (20 %) on Suomessa kansainvälisessä vertailussa matala. Yritysverokannan maltillinen korottaminen on otettava harkintaan julkisen talouden vahvistamiseksi. Yritysveron korottamisen lisäksi on mahdollistaa verottaa yritysten ansiottomasti saamia ns. windfall-voittoja.
Yrittäjävähennyksen poistamisella olisi veropohjaa vahvistava vaikutus. Nykyisin yrittäjävähennys vääristää palkkatyönä ja yrittäjätyönä tehtävän työn hinnoittelua, kun samanarvoinen yrittäjänä tehtävä työ voidaan hinnoitella yrittäjävähennyksen vuoksi edullisemmaksi.
Pääomatulojen ja varallisuuden verotuksessa kehitettävää
Verorakennetta olisi perusteltua muuttaa siten, että pääomatulojen ja varallisuuden verotusta voidaan kiristää ilman merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Samalla olisi mahdollista lisätä sijoitusmuotojen verokohtelun neutraaliutta.
Mahdollisuuksia varallisuusverotuksen palauttamiseen tulisi selvittää siten, että samalla vanhan varallisuusverotuksen veropohjan aukot tilkittäisiin.
Perintö- ja lahjavero ovat veroteoreettisesti perusteltuja ja järkevää säilyttää ennallaan. Perintöveron maksun ajankohtaa on perusteltua siirtää niin, että vero maksettaisiin vasta, kun omistusoikeus perittyyn omaisuuteen siirtyy.
Osana verojärjestelmää varainsiirtovero toimii teknisesti hyvin ja tukee luovutusvoittoverotuksen toimittamista. Varainsiirtoveron maltillinen alentaminen voisi olla perusteltua työvoiman liikkuvuuden kannalta.
Suhdanteista riippumattoman kiinteistöveron tuotto sopii hyvin peruspalveluiden rahoittamiseen. Veron tuottoa olisi mahdollista lisätä poistamalla sen ylärajat.
Listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotusta on syytä kiristää. Listaamattomien ja listattujen yritysten osinkojen erilainen verokohtelu ei ole perusteltua ja yhtenäisempi verokohtelu edistäisi verojärjestelmän neutraalisuutta.
Listaamattomien yritysten nettovarallisuuteen perustuva osinkoverojärjestelmä ei ota huomioon yrityksiä, joissa nettovarallisuutta ei juuri ole. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen vähentäisi houkuttimia tulojen muuntamiseen ansiotuloista pääomatuloiksi. Sijoitusmuotojen yhdenvertaista kohtelua on selvitettävä laajemmin.
Maakuntavero tarpeen palveluiden kehittämiseksi
Hyvinvointialueiden rahoitus tulee lähes täysin valtiolta, eikä alueilla ole juurikaan mahdollisuuksia päättää rahoituksen tasosta. Hyvinvointialueet ovat taloudellisesti riittävän itsenäisiä vain luomalla maakuntavero.
Veron suuruuden on oltava sellainen, että alue kykenee autonomisesti hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä ilman valtiovarainministeriön taloudellista ohjausta. Vaikka maakuntavero loisi uuden verotuksen tason, se parantaisi hyvinvointialueiden kannustimia tehostaa toimintaansa.
Maakuntaveron myötä aluevaaleissa voidaan päättää myös sote-palveluiden rahoituksesta. Kun sote-palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta päätetään samalla tasolla, kannustin tehostaa toimintaa paranee.
Maakuntaveroon tarvitaan tasausjärjestelmä, sillä hyvinvointialueet ovat ikärakenteeltaan, maantieteeltään ja veropohjaltaan erilaisia. Sote-tarpeet myös vaihtelevat merkittävästi eri hyvinvointialueiden välillä.
EU-verotus pienentää jäsenmaiden maksuosuuksia
Pidemmällä aikavälillä on tavoiteltavaa, että jäsenmaiden rahoitusosuudet korvataan kokonaan EU-tason omilla veroilla. Tämä lisäisi järjestelmän tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä, sillä osa veroista on mielekkäämpää kerätä koko sisämarkkina-alueelta yhteisesti.
Suomen on syytä olla aktiivinen EU-verojen kehittämisessä, sillä siten voidaan vähentää suoraan jäsenmailta kerättäviä maksuosuuksia EU:n elpymisvälineen rahoittamiseksi otettavan lainan takaisin maksamisessa. EU-verot edistävät sisämarkkinoiden ja koko EU:n toimintaa ja siten lisäävät myös Suomen EU:sta saamia hyötyjä.
Koronakriisin yhteydessä luotu EU:n elpymisväline sisältää suunnitelmia EU-verotuksen kehittämiseksi. EU-verot ovat parhaimmillaan, kun ne vahvistavat yhteistä budjettia ja ohjaavat samanaikaisesti yhteiskuntia kestävämpään suuntaan.
EU:n verotusaloitteiden lisäksi on syytä harkita esimerkiksi EU:n laajuista varallisuusveroa, joka kaventaisi varallisuuseroja ja puuttuisi näin eriarvoisuuden kasvuun. EU:ssa on myös syytä yhteisesti tiivistää pääomatulojen veropohjaa.
Yhtenäiset sisämarkkinat ovat johtaneet jäsenmaiden väliseen verokilpailuun etenkin yritysverotuksessa. Verokilpailulle on asettava rajat. Yritysverotuksen uudistamiseksi meneillään oleva BEFIT-hanke on vietävä loppuun. EU:ssa on säädettävä minimiyhteisöverosta ja yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta.
Myös veronkiertoon ja -suunnitteluun on puututtava. Veronkiertoon ja -suunnitteluun voidaan EU:ssa puuttua muun muassa lisäämällä avoimuutta ja automaattista tietojenvaihtoa.
Verotus on tehokas työkalu talouden tasapainottamiseen ja velkaantumisen hillitsemiseen, mutta se on myös vahva ohjauskeino yhteiskunnan uudistamiseksi ja toivotun toiminnan aikaansaamiseksi. Verotuksen tehokkuus ja ohjaavuus edellyttävät toimiakseen jatkuvaa arviointia niin kokonaisuuden kuin yksityiskohtien ja vaikuttavuuden osalta.
Haluamme palauttaa verotuksen mukaan talouspolitiikan keinovalikoimaan. Kestävä verotus -julkaisuun on koottu STTK:n näkemyksiä verotuksen kehittämiseksi
