Metsäpalveluyrittäjät haluavat kehittyä työssään ja hoitaa Suomen metsiä hyvin. Näissä tavoitteissa onnistuminen edellyttää ainakin digitaalisen osaamisen kehittämistä, uusien metsänhoitotoimenpiteiden oppimista sekä pk-yrittäjien ja heidän työntekijöidensä työssäjaksamisen parantamista.
Näistä lähtökohdista käynnistettiin toimialahanke, jossa keskityttiin metsäalan palveluyritysten jatkuvan oppimisen kehittämiseen vuosina 2021–2022. Hankkeen sisältö suunniteltiin yhdessä ja hanketoteutus jaettiin osapuolten kesken niin, että METO Metsäalan Yrittäjät ry vastasi sisällön toteutuksesta ja palkansaajajärjestö METO Metsäalan Asiantuntijat ry tuotti tekniset palvelut.
Monet metsäalan toimijat työskentelevät yksin, olipa kyse yrittäjistä, toimihenkilöistä tai metsureista. Lisäksi alaa on jo pitkään vaivannut työvoimapula erityisesti metsurien osalta; mielikuva yksinäisestä puurtamisesta ei houkuta nuoria tekijöitä. Yhteisöllisyydelle ja alan tekijöiden väliselle keskusteluyhteydelle tuntuu olevan tarvetta.
– Vertaistukea ei ole metsäalan arjessa juuri ollut tarjolla. Tässä hankkeessa huomasimme, että sitä oikeasti tarvitaan, toteaa hankkeen koordinoinnista vastannut Raimo Asikainen CareliaForest Oy:stä.
Vertaisoppimista ja tärkeitä muistutuksia
Jatkuvan oppimisen rinnalle toiseksi tavoitteeksi asetettiinkin metsäalan yrittäjien ja heidän työntekijöidensä työhyvinvoinnin sekä työssä viihtymisen tukeminen mm. vertaisoppimisen, verkottumisen ja liikunnan keinoin. Koulutukset toteutettiin etäopetuksena digitaalisilla alustoilla, ohjattuna itseopiskeluna sekä kokoontumisina koulutuspaikoille ja maastokohteille. Alan keskeisiin yhteiskunnallisiin teemoihin pureuduttiin myös hankeseminaarissa.
Kärkölässä, lähellä Lahtea asuva metsuri Panu Lakanen osallistui hankkeen koulutuksiin ja hyvinvointiviikonloppuihin. Hän koki esimerkiksi vertaisoppimisen ja verkottumisen hyvin tervetulleiksi.
– Tämän hankkeen mahdollistamat kokoontumiset ovat tärkeitä kaltaiselleni perusmetsurille, joka työskentelee metsässä pääsääntöisesti yksin istutuksia ja raivauksia tehden. Sain jakaa näkemyksiä, vaihtaa ajatuksia ja oppia uutta muiden alan tekijöiden kanssa, avaa Lakanen.
Sain jakaa näkemyksiä, vaihtaa ajatuksia ja oppia uutta muiden alan tekijöiden kanssa
Hyvinvointiviikonlopuissa Lakanen sai myös tarpeellisen muistutuksen työkyvyn ylläpitämisen tärkeydestä.
– Tosi nopeasti omassa arjessa unohtuu se, kuinka tärkeää on esimerkiksi muu liikunta fyysisen työn ohella. Vaikka se on rankkaa, niin se on terveyden kannalta todella tarpeellista ja hyödyllistä. Itse olen alle kolmekymppinen ja työvuosiakin alalla vasta kahdeksan, mutta sillä, että käytän oikeita työtekniikoita ja huollan itseäni, on iso merkitys työuran ja sen pituuden kannalta, pohtii Lakanen.
Eväitä metsäalan julkiseen keskusteluun
Uudenlaista osaamista edellyttää myös jatkuva julkinen arvostelu, johon metsäalan työntekijät törmäävät niin mediassa kuin työtä tehdessään.
– Metsätoimihenkilöt ja metsurit yrittävät tehdä työtään, mutta samalla he joutuvat usein ensimmäisinä ottamaan vastaan alaan kohdistuvan kritiikin. Ikään kuin he töiden toteuttajana olisivat syyllisiä siihen, mitä jossain muualla on päätetty, harmittelee Asikainen.
Tällaisella vertaistuella voisi olla isokin vaikutus siihen, että saisimme useampia nuoria pysymään metsäalalla.
Toimintamalleja voi tietysti aina parantaa ja siinä mielessä keskustelu on hyväksi, mutta Asikaisen mielestä se ei saisi mennä yksittäisten metsurien ja toimihenkilöiden arvostelemiseksi. Hankkeen some-koulutuksissa on kartutettu alan toimijoiden osaamista, jotta he voisivat ottaa kantaa ja osallistua aiheesta vellovaan julkiseen keskusteluun, aktiivisesti ja rakentavasti.
– Olemme kouluttaneet ihmisiä siihen, että he eivät ottaisi itseensä, vaan kertoisivat oman näkemyksensä asioista. Sen sijaan, että häpeäisimme ja vetäytyisimme sivuun, vastaamme asiallisesti, emme lähde väittelyihin mukaan emmekä masennu siitä, että välillä tulee pyyhkeitä. Koulutuksen tulokset ovat jo vähän alkaneet vaikuttaa, mutta tätä työtä pitää tehdä suurella rintamalla ja pitkän ajan kuluessa, pohtii Asikainen.
Kehittämistyötä on jatkettava
Panu Lakanen viihtyy metsurin työssään, mutta aina asia ei ole ollut niin.
– Uran alkuvaiheessa ajattelin välillä, että onko minusta tähän hommaan. Jatkaminen mietitytti, sillä olin kokematon ja jouduin työskentelemään paljon yksin ilman vertaistukea. Kyllä se siitä sitten lähti, kun aloin oppia ja tuli hyviä päiviä. Nykyään me teemme Päijät-Hämeen alueella myös paljon yhteistyötä muiden alan yritysten kanssa. Koen silti todella tärkeiksi kokoontumiset, joissa nuoret voivat kysyä kokeneemmilta neuvoa ja keskustella työstään. Tällaisella vertaistuella voisi olla isokin vaikutus siihen, että saisimme useampia nuoria pysymään metsäalalla.
Hanke on päättynyt, mutta esimerkiksi keskusteluyhteyden kehittämistä pidetään tärkeänä myös jatkossa.
Metsäalan toimijat ovat suurten odotusten ristitulessa, joten tarvetta osaamisen ja jaksamisen kehittämiselle on myös tulevaisuudessa.
– Hankkeen aikana tutustuneet ihmiset ovat perustaneet WhatsApp-ryhmiä, joissa keskustelu voi jatkua, vaikka tämän hankkeen puitteissa ei tapaamisia enää olekaan. Hankkeessa hyödynnetyt digitaaliset oppimisalustat ovat kaikkien käytössä jatkossakin. Varmasti tulemme järjestämään myös uusia seminaareja. Niistä meille jäi erittäin hyvät kokemukset, summaa Asikainen.
Metsäala on kansantaloudellisesti yksi Suomen merkittävimmistä toimialoista. Samaan aikaan keskustelu lajikadosta ja hiilensidonnasta jatkuu meillä ja muualla. Metsäalan toimijat ovat suurten odotusten ristitulessa, joten tarvetta osaamisen ja jaksamisen kehittämiselle on myös tulevaisuudessa.
Teksti: Kreetta Haaslahti
Kuvat Krista Ylinen (Panu Lakasen kuva) & Sanna Nuutinen (Raimo Asikaisen kuva)
TYÖ2030-kehittämisohjelma tähtää toimintatapojen uudistamiseen ja teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen työpaikoilla sekä työelämäinnovaatioiden luomiseen.
Ohjelmassa toteutettavat toimialahankkeet ovat työmarkkinajärjestöjen välistä yhteistyötä. Tarkoituksena on vahvistaa luottamusta ja työelämän kehittämistä.
