Ministeriön ja tutkimuksen sopeutusvisiot – ei aina yksi yhteen

Valtiovarainministeriö julkisti hiljattain meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen, jotka sisältävät mahdollisia toimia tulevalle hallitukselle talouden tasapainottamiseksi.

Konkreettisia toimenpiteitä on paljon ja ne ovat luonteeltaan kovin erilaisia – ehkä jopa niin paljon ja niin erilaisia, että ministeriö ei julkistuksen aikaan oikein enää itsekään tuntunut tietävän, mikä raporttien perimmäinen tarkoitus on. Toisaalta puhuttiin vaihtoehdoista, toisaalta erityisesti veropuolella mukana oli vahvaa tiettyjen toimenpiteiden suosittelemista.

Virkavalmistelun keskeinen piirre on lausuntojen pyytäminen eri sidosryhmiltä. Kiinnostava ja hieno juonne kartoituksessa onkin, että ministeriö pyysi myös erilaisilta tutkimusorganisaatioilta näkökulmia kartoitustyön tueksi ja ennen kaikkea konkreettisia ehdotuksia julkisen talouden tilan kohentamiseksi eri keinoin. Tutkimuslaitosten toimenpide-ehdotuksista piirtyy kiinnostavia lisähuomioita kartoituksiin.

Sopeutus löytyy tutkimuskirjallisuuden keinovalikoimasta

Kartoitusten julkaisun jälkeisessä julkisessa keskustelussa ministeriö näyttää ottaneen kannan, että erityisesti työn verotuksen kiristämisestä olisi hyvä pidättäytyä ja tehdä mieluummin muutoksia esimerkiksi alennettuihin arvonlisäverokantoihin. Kartoituksessa tätä perustellaan verotuksen haitallisilla vaikutuksilla työllisyyteen ja talouskasvuun.

Tältä kannalta verotutkimuksen huippuyksikön lausunto on erityisen kiinnostava. Yksikkö arvioi lausunnossaan, että tutkimuskirjallisuuden perusteella tuloverojen nostaminen vaikuttaa talouden toimeliaisuuteen melko vähän, eikä sitä voida sillä perusteella sulkea sopeutuksessa käytettävien keinojen joukosta.

Työllisyyden lisäksi tuloverotuksen muutoksista pidättäytymistä perustellaan haitallisilla vaikutuksilla talouskasvuun.

Työllisyyden lisäksi tuloverotuksen muutoksista pidättäytymistä perustellaan haitallisilla vaikutuksilla talouskasvuun. Verotutkimuksen huippuyksikkö arvioi lausunnossaan, että verotuksen muutosten kausaalivaikutusten arviointi kyseisen tutkimuskirjallisuuden menetelmin on vähintäänkin haastavaa.

Tässä mielessä niin ministeriön kuin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen lausunnossa esiin noussut kritiikitön suhtautuminen veromuutosten talouskasvuvaikutuksia koskevaan kirjallisuuteen näyttäytyy hassulta. Kaikki tutkimuskirjallisuuteen perustuvat johtopäätökset eivät perustu yhtä hyviin asetelmiin ja menetelmiin, eivätkä ne siten ole samalla tavoin sovellettavissa politiikkajohtopäätöstenkään tueksi.

Tarvitaan visio alennettujen alv-kantojen jälkeiseen aikaan

Myös arvonlisäverokantoihin tehtävät muutokset nousevat lausunnoissa esiin, ja ministeriö tuntuu suosivan erityisesti alennettujen arvonlisäverokantojen korottamista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos toteaa lausunnossaan, että alennetut arvonlisäverokannat eivät juuri paranna tuottavuutta. Verotutkimuksen huippuyksikkö toteaa tutkimuskirjallisuuteen ja talouspolitiikan arviointineuvoston aiempaan raporttiin perustuen, että tasaisen arvonlisäverokannan hyödyt ovat suuria.

Alennettujen arvonlisäverokantojen haasteet ovat ilmeisiä.

Alennettujen arvonlisäverokantojen haasteet ovat ilmeisiä. Toisaalta erityisesti välttämättömyyshyödykkeiden kuten ruoan ja lääkkeiden alennetuilla kannoilla on merkitystä pienituloisille. Usein keskustelussa ajatellaan, että välttämättömyyshyödykkeiden hintojen nousu voitaisiin kompensoida sosiaaliturvan ja muun verotuksen kautta.

Viimeaikaisen – esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvän – julkisen keskustelun perusteella herää kuitenkin epäilys, että suomalainen poliittinen järjestelmä ei tähän välttämättä kykene. Tämä mahdollisuus kaipaisikin lisää analyysiä ja keskustelua – ehkä jopa uusia visioita ja toimenpiteitä, jos alennettujen kantojen nostaminen etenee myös välttämättömyyshyödykkeiden osalta.

Kiinnostavaa on sekin, mitä ei sanota

Tutkimuslaitosten lausunnoista löytyy kiinnostavia huomioita myös menopuolen teemoihin liittyen. Hankinnat ja niitä tehostamalla saavutetut säästömahdollisuudet ovat puhuttaneet viime aikoina. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos ehdottaa, että hyvinvointialueiden in-house IT-yhtiöt voitaisiin myydä ja käyttää rahat toiminnan tehostamiseen. Lausunnossa esitetään, että myynnistä olisi mahdollista saada 1,5 miljardia euroa. Tämä kertaerä ei välttämättä auttaisi toiminnan tehostamista kovinkaan paljon, kun kyseessä on yli 20 miljardin euron kokonaisuus. Lisäksi minkäänlaisia arvioita yhtiöiden myynnin vaikutuksista myynnin jälkeiseen toimintaan ei esitetä.

Työterveyslaitoksen lausunnossa ehdotetaan, että kehitettäisiin mielenterveyteen ja työelämän hyvinvointiin liittyvää lainsäädäntöä ja täydennettäisiin työturvallisuuslakia. Laitoksen mukaan pienilläkin muutoksilla voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sairaspoissaolojen vähenemiseen. Myös ministeriössä kiinnitetään huomiota työkykyprosessin uudistamiseen ja sen mahdollisiin vaikutuksiin.

…pienilläkin muutoksilla voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sairaspoissaolojen vähenemiseen.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunnossa ei esitetä varsinaisia arvioita sääntelymuutosten vaikutuksista, mutta hahmotellaan mahdollisia muutoksia tulevalle hallituskaudelle. Esimerkiksi apteekkisääntelyn uudistaminen ja yleinen markkinoiden toimivuuden tehostaminen nostetaan esiin. Yhdeksi mahdolliseksi teemaksi nostetaan myös yritystukien vaikutusten arviointi.

Kiinnostavaa on myös se, mitä tutkimuslaitosten lausunnoissa ei sanota. Pitkän linjan verotutkimusorganisaationa profiloitunut Valtion taloudellinen tutkimuslaitos ei lausunnossaan esitä käytännössä mitään verotoimenpiteitä, mitä voi pitää vähintäänkin kummallisena. Toisaalta muun muassa Helsinki GSE, Pellervon taloustutkimus ja talouspolitiikan arviointineuvosto jättivät kokonaan lausumatta, mitä myös voi pitää vähintäänkin kummallisena. Julkiseen talouteen liittyviä teemoja tutkivien taloustieteellisten tutkimusorganisaatioiden olisi tärkeää osallistua valmisteluun, kun siihen on mahdollisuus.

Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.