Vaaleissa osa äänestäjistä hakee muutosta, osa haluaa säilyttää jo tehdyn muutoksen. Varmaa on se, että yksikään äänestäjä ei saa täsmälleen sitä, mitä haluaa, koska demokratiassa politiikka on kompromisseja. Vaalityössä ”me” ja ”ne” -ajattelu on hyödyllistä omien kantojen perustelemiseksi. Vaalien jälkeen vahvat jakolinjat ja mustavalkoiset asetelmat häiritsevät ratkaisujen löytämistä.
Jos vaali-iltana onkin vielä voittajia ja häviäjiä, työn alkaessa asiat ovat yhteisiä. Minkään maan haasteet eivät lopu vaaleihin. Siitä politiikan tekeminen vasta alkaa. Yhteistyötä on tehtävä niin hallituksen muodostamisessa, kuin eduskuntatyössäkin, vaikka näkemykset voivat vaihdella. Työstä ei tule mitään, jos tunnustetaan vain omaa väriä. Harmaan sävyistä on helpompi ponnistaa kohti ratkaisuja.
Hallitukseen tarvitaan tekijöitä ja vastuunkantajia puoluetaustasta riippumatta. Kyky poliittiseen vastuunkantoon kysyy ennen kaikkea sitoutuneisuutta löytämään ratkaisuja. Vastuu kun ei usein herätä hurraahuutoja edes oman puolueen sisällä, kannattajista puhumattakaan.
Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan päätöksiä, jotka luovat edellytyksiä hyvään elämään pitkällä aikavälillä.
Toimiva demokratia ei rakennu erottavista, vaan yhdistävistä tekijöistä, kyvystä tehdä päätöksiä niin, että mahdollisimman monet voivat niihin sitoutua. Tyytymättömyyttä on helppo luoda. Ongelmien asettaminen mittakaavaan antaa kuitenkin mahdollisuuden löytää myös ratkaisuja. Eritoten, jos niitä etsitään yhdessä.
Jos jotain jäin vaalikeskustelussa kaipaamaan, niin ennen kaikkea myönteistä näkymää ja toiveikasta puhetta. Suretti, että Suomen kiistattomat vahvuudet unohtuivat puolueelta kuin puolueelta. Raskaiden aikojen jälkeen uutinen suomalaisista onnellisimpana kansana sai supisuomalaisen sarkastisen vastaanoton. Olisiko sitä silti syytä vähän juhlistaa? Samoin kuin toimivaa demokratiaamme, jossa taas onnistuimme käymään vapaat vaalit.
En tiedä tiedostavatko puolueet itse, että politiikassa on käynnissä iso murros. Näin monilla puolueilla paljon nuoria ehdokkaita, ja nuoria vaalityötä innolla tekeviä puolueaktiiveja. Vaikka monimutkaisten ongelmien ratkaisussa tarvitaan myös ikää ja kokemusta, pidän tärkeänä sitä, että uusi eduskunta on yhä moninaisempi. Politiikalla on tulevaisuus.
Edellytyksiä hyvään elämään jatkossakin
Seuraavakin hallitus saa ja joutuu tekemään politiikkaa vahvan tulevaisuusorientoituneesti. Olen iloinen, että moni ehdokas toi esiin omista arvoistaan käsin, minkälaista tulevaisuutta haluaa rakentaa. Politiikan aktiivinen horisontti on tulevaisuuden kestävän Suomen rakentamisessa, sen sijaan, että pyrittäisiin vain kohti pikavoittoja.
Tämä on tärkeä havaita, koska se ei ole itsestään selvää. Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan päätöksiä, jotka luovat edellytyksiä hyvään elämään pitkällä aikavälillä. Tähän hallitus tarvitsee myös oppositiota, mahdollisimman laajaa yhteistyötä ja näkemyksellisyyttä. Suomi on liian pieni maa kestämään jatkuvaa suunnan muutosta neljän vuoden välein.
Moniarvoisuus ei ole vaikuttamistyössä, eikä politiikan tekemisessä helppo harjoitus.
Pitkäjänteisyys ei muuta sitä, etteikö kulloisellakin hallituksella olisi mahdollisuus tehdä itsensä näköistä politiikkaa. Parannettavaa ja uudistettavaa löytyy, myös korjattavaa. Yksikään rakenneuudistus ei ole kertaheitolla valmis. Hyvää tulee vain huolella. Siksi tarvitsemme demokraattista monipuoluejärjestelmää, jossa puolueet haastavat toisiaan yhä parempiin ratkaisuihin meidän kansalaisten yhteiseksi hyväksi.
Luottamus lisää luottamusta
Moniarvoiselle ja puoluepoliittisesti sitoutumattomalle STTK:lle kaikki poliittiset toimijat ovat yhtä tärkeitä. Maan hallitus on hallitus, riippumatta siitä, mitkä puolueet sen muodostavat. Meille politiikassa on vain yhteistyökumppaneita. Kunnioitamme demokratiaa ja kansan puolueille antamaa mandaattia.
Uudessa eduskunnassa on useita kansanedustajia, jotka ovat STTK:n jäsenliittojen jäseniä. He edustavat monia eri puolueita. STTK:laisten liittojen jäsenet näet tutkitusti äänestävät kaikkia eduskuntapuolueita. Meidän on hyvä nojata poliittisen moniarvoisuuden periaatteeseen jatkossakin.
Moniarvoisuus ei ole vaikuttamistyössä, eikä politiikan tekemisessä helppo harjoitus. Se edellyttää yhteisten kantojen huolellista punnitsemista ja toimivaa vuorovaikutusta sekä ennen kaikkea luottamusta. Välillä se onnistuu hyvin, välillä huonommin. Parhaimmillaan se tuo laajasti yhteen erilaiset näkemykset ja luo pitkäjänteisiä ratkaisuja. Kaikkien osapuolten pitää kokea saavuttavansa jotain, koska kaikkia tarvitaan. Revanssia on turha hakea. Sen löytää ennen pitkää edestään.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n yhteiskuntavaikuttamisesta vastaava johtaja