Hyvät edustajiston jäsenet,
olin viime viikon Berliinissä eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen kattojärjestön ETUC:n kongressissa, joka järjestetään neljän vuoden välein. Kongressi oli samalla järjestön 50-vuotisjuhla. Oli ilo kohdata eurooppalaista ammattiyhdistysväkeä ja todeta, että ammattiyhdistysliikettä tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan. Euroopalla on edessään toistuvien kriisien myötä paljon ratkaisemattomia ongelmia, eivätkä ne väistä työntekijöitä eri aloilla, ammateissa ja rooleissa.
Vaikka työllisyys on eurooppalaisittain pysynyt melko hyvällä tasolla, kasvaneet energiakustannukset kuristavat yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä. Huimasti kohonneet elinkustannukset ovat ajaneet kotitaloudet ahtaalle – huolta toimeentulosta on kaikkialla. Vihreä siirtymä on välttämätön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta vaikka se luo kasvua ja työtä, se luo myös työttömyyttä ja syrjäytymistä. Uudet teknologiat ja digitalisaatio vaativat osaamista, jota kaikilla ei ole eikä kouluttautuminen ja osaamisen vahvistaminen ole itsestään selvyys.
Tässä vaikeasti koottavassa eurooppalaisessa palapelissä ammattiyhdistysliikkeellä on paljon tehtävää. Luulen, että se ei voi edes tulla valmiiksi ilman, että ay-liikettä kuullaan ja kuunnellaan. Punainen lanka suuressa murroksessa ja työelämän muutoksissa on oikeudenmukaisuus. Jos ihmiset alasta, ammatista tai tehtävästä riippumatta eivät koe tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti, se syrjäyttää ja luo yhteiskunnallisia ongelmia. Ammattiyhdistysten on nähtävä vastuunsa onnistuneen siirtymän osana; meidän on kuunneltava ihmisten huolia ja esimerkiksi koulutuksesta huolehtimalla varmistettava, että jokainen voi muutoksessa kokea turvallisuutta ja menestyä.
Jos esimerkiksi tuiki tärkeä vihreä siirtymä toteutetaan ilman alueellista, sosiaalista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta, se luo ihmisissä tyytymättömyyttä. Sen seurauksena yhteiskunnan eri ryhmien välinen vastakkainasettelu ja polarisaatio lisääntyvät. Tyytymättömyys voi kanavoitua huonolla tavalla, kuten helppoja ratkaisuja monimutkaisiin asioihin tarjoavien populististen liikkeiden tukemiseen. Se ei olisi kenenkään etu.
***
Euroopan huolista pienin ei ole Ukrainassa riehuva sota, jonka Venäjä reilu vuosi sitten aloitti. Sodan inhimilliset seuraukset ovat hirvittävät ja taloudelliset vaikutukset mittavia. Eikä kukaan tiedä, milloin sota päättyy. Suomessa seuraamme sotaa tiedotusvälineiden kautta. Vain he, jotka ovat itse kokeneet sodan julmuudet, voivat edes jollakin tavalla käsittää inhimillisen tuskan ja hädän, jonka ukrainalaiset kohtaavat joka päivä.
Toivottavasti järjen valo voittaisi mielen pimeyden mahdollisimman pian ja rauha – edes väliaikainen – palaisi Ukrainaan.
Sodan seurauksena Suomesta tuli erittäin nopealla aikataululla Naton jäsen. Aika näyttää, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta uskon ratkaisun olevan oikea, vaikka ymmärrän, että monelle Nato-jäsenyydessä on vielä sulattelemista.
***
Työmarkkinoillakin on jonkun verran nahisteltu, mutta vähitellen viimeisetkin vuoden 2023 palkankorotuksista käytävät neuvottelut alkavat olla maalissa.
Vientiteollisuuden palkkaratkaisuista muodostui palkankorotusten yleinen linja. Sopimusten erityispiirre on ollut niin sanottu kertaerä. Olemme palkansaajapuolella yleensä suhtautuneet niihin suurella varauksella, koska ne maksetaan kertasuorituksena eivätkä jää palkkojen pohjiin. Palkansaajien ostovoiman suorastaan romahdettua maltillisten palkankorotusten sekä hintojen ja korkojen nousun seurauksena kertakorvaus kuitenkin antaa välitöntä helpotusta ostovoiman kanssa kipuileville.
Tekstikysymyksissä ei juuri edetty, koska palkansaajat tavoittelivat mahdollisimman korkeita yleiskorotuksia. Onneksi muutamilla sopimusaloilla onnistuttiin muuttamaan työehtosopimusten määräyksiä vastaamaan perhevapaauudistusta.
Kunta- ja hyvinvointialueiden alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjataan tuntuvilla lisäkorotuksilla. Tapa poikkesi menneiden vuosien yhdessä osapuolten kesken sovituista erillisistä julkisen alan palkkaohjelmista. Sovittelulautakunnan esitys sai osakseen paljon arvostelua.
Hajautettuun neuvottelu- ja sopimusjärjestelmään siirtyminen on näyttäytynyt valtakunnansovittelijan lisääntyneenä työmääränä. Se ei ole yllätys, eikä tilanne todennäköisesti lähivuosina muutu, jos neuvottelu- ja sopimustoiminta jatkuu hajautetusti. Valtakunnansovittelijan toimiston henkilöresurssia olisi vahvistettava palkkaamalla lisää päätoimisilla sovittelijoita.
STTK ei kannata sovittelutoiminnan yhteyteen perustettavaa talousyksikköä, joka tuottaisi talous-, palkka- ja ansiokehityslaskelmia. Valtakunnansovittelijan toimintaan kohdistuneet paineet johtuvat neuvotteluosapuolten välisten suhteiden muutoksista. Työmarkkinoiden toimintaa tukevien instituutioiden laajempia tehtävämuutoksia voidaan tehdä vasta sitten, kun työmarkkinaosapuolilla on yhteinen näkemys kehityksen suunnasta.
Palkansaajien ostovoiman säilyttäminen tulee kaikesta huolimatta olemaan kovalla koetuksella, sillä inflaatio jatkaa edelleen korkealla tasolla ja korkojakin tultaneen tarkastelemaan ylöspäin. Huolet toimeentulosta eivät ole väistyneet.
***
Parhaillaan Säätytalossa ovat käynnissä hallitusneuvottelut. Vaalien suurimman puolueen puheenjohtajan Petteri Orpon johdolla niitä käydään, mutta julkisuuteen tihkuneiden tietojen valossa ei aina tunnu olevan kovin selvää, ketkä neljän puolueen orkesterin hahmotelmassa tahtipuikkoa heiluttavat. Sen verran sekavalta on meno tähän mennessä vaikuttanut, mutta uskon kuitenkin, että ajan kanssa hallitus syntyy. – Suomi tarvitsee toimintakykyisen hallituksen.
Eduskuntavaalit ovat aina mitä suurimmassa määrin myös työelämävaalit, sillä uusi hallitus päättää monista työntekijöitä koskevista asioista.
STTK on puoluepoliittisesti sitoutumaton keskusjärjestö ja tekee yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa. Haluamme luonnollisesti hyvät ja toimivat suhteet tulevankin hallituksen kanssa. STTK ei myöskään ole ulkoparlamentaarinen oppositiovoima. Se tarkoittaa, että tuemme hallitusta silloin, kun koemme sen olevan jäsentemme kannalta tarkoituksenmukaista ja olemme kriittisiä silloin, kun koemme hallituksen heikentävän jäsentemme asemaa. Se on meidän roolimme.
Mihin asioihin sitten toivoisin hallituksen ohjelmassaan kiinnittävän erityistä huomiota?
Olemme kansakuntana asettaneet tavoitteeksi olla hiilineutraali vuonna 2035, joten on panostettava vihreään ja oikeudenmukaiseen siirtymään.
Suomi harmaantuu ja ikärakenteemme muuttuu haasteellisemmaksi. Siksi on huolehdittava työvoiman saatavuudesta, osaamisesta sekä työn ja tekijän kohtaamisesta.
Paljon puhetta aiheuttanutta Suomen taloutta on toki sopeutettava, mutta sen on tapahduttava useamman vaalikauden aikana. Sopeutuspäätösten myötä eriarvoisuus ja osattomuus eivät saa lisääntyä eikä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista saa tehdä sopeutuksen maksumiehiä. Siksi emme kannata julkisuudessa esillä olevia heikennysesityksiä työttömyys- ja sosiaaliturvaan.
Uusien työpaikkojen luominen ja työllisyysasteen nostaminen on tärkeää. Työllisyysasteen näkökulmasta tehokkainta on työttömien osaamiseen liittyvien puutteiden tunnistaminen ja tuki sen kehittämiseksi.
Työeläkejärjestelmästä toivon poliitikkojen pitävän näppinsä erossa. Julkisuudessa on väläytetty julkisen talouden tasapainottamista eläkejärjestelmämme kustannuksella. Julkisen talouden ongelmat liittyvät valtion ja kuntien talouteen, eivät työeläkejärjestelmään, joka on hyvässä kunnossa.
Työelämää on välttämätöntä kehittää yhdessä, kolmikantaisesti. Muuten se ei tapahdu oikeudenmukaisesti eikä tasapainoisesti. STTK haluaa, että palkansaajapuoli neuvottelee yhdessä työnantajapuolen ja maan hallituksen kanssa muun muassa työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvistä uudistuksista.
Selvää on, että emme halua heikennyksiä työehtosopimusten yleissitovuuteen, työntekijöiden irtisanomissuojaan, ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tai lailliseen työtaisteluoikeuteen. Haluamme, että paikallinen sopiminen tapahtuu työehtosopimusten puitteissa ja henkilöstöä edustavien luottamusmiesten kanssa.
***
Hyvät ystävät.
Toistuvien kriisien ja huolien keskellä elämä tuntuu välistä synkältä ja näköalattomalta. Mutta olen varma, että suomalaiset ovat tsempparikansaa.
Se näkyi viimeksi euroviisuissa, joissa valtaisan ennakkohehkutuksen jälkeen jäimme hopealle ja hävisimme Ruotsille – kenelle muullekaan.
Jotain suomalaisten kollektiivisen itsetunnon kehittymisestä kuitenkin kertoo se ilo ja riemu, jolla hopealle jääminen on käännetty menestykseksi ja Käärijä euroviisujen ehdottomana kansansuosikkina moraaliseksi voittajaksi. Pikkulapset tanssivat cha-cha-chata koulujen kevätjuhlissa, nuoriso hyppii sen tahdissa yöelämässä ja mekin, jotka emme välttämättä sen lajin musiikista mitään ymmärrä, hymyilemme ilmiölle.
Kevät kääntyy kesäksi ja vanhan sanonnan mukaan vaikka onni on vain yksillä, kesä on silti kaikilla. Toivon kaikille levollista ja hyvää kesää. Iloitaan siitä, lämmöstä ja vihreydestä.
Antti Palola
STTK:n puheenjohtaja