STTK haluaa keskustelevana keskusjärjestönä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota puoluekokouksissa käydään. Puolueet, kuten ammattiyhdistysliikekin, ovat keskeinen osa demokratiaa. Tarvitsemme avointa ja laajaa vuoropuhelua yhteiskuntamme suunnasta tulevalla hallituskaudella.
Kävimme läpi Vihreiden puoluekokouksen 36 aloitetta ja kommentoimme 7 aloitetta. Aloitteissa oli paljon mielenkiintoisia ja hyviä avauksia.
Toivotamme antoisia keskusteluja ja hyviä päätöksiä. Toivottavasti kommenttimme herättävät ajatuksia ja keskustelua myös puoluekokouksen jälkeen!
Aloite 10 – Ikääntyneiden ennakoivat terveyspalvelut
STTK on samaa mieltä siitä, että toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäisy on olennaista ikääntyneiden elämänlaadun säilyttämiseksi. Yhteiskunnan näkökulmasta ennaltaehkäisy säästää erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon resursseja, kun ongelmiin päästään tarttumaan oikea-aikaisesti.
STTK katsoo, että ikäryhmittäisiä syöpäseulontoja ei ole syytä lähteä kehittämään, vaan keskeistä on kehittää perusterveydenhuoltoa siten, että hoitoon pääsy ja hoidon saanti taataan, jolloin vakavat sairauden voidaan havaita ajoissa.
Sote-uudistuksen yhteydessä kehitettävien tulevaisuuden sote-keskusten toimintaideana on nimenomaan ennaltaehkäisyyn panostaminen ja asiakkaiden oikea-aikainen ohjaaminen oikeiden palveluiden piiriin. Myös vanhustyöhön erikoistunut neuvonta istuu STTK:n näkemyksen mukaan tähän tavoitteeseen hyvin. Olennaista on, että kaikkien asiakasryhmien erityistarpeisiin osataan vastata.
On tärkeää kuitenkin muistaa, että pelkkä palveluiden tarjoaminen ei ohjaa asiakkaita niiden piiriin. Tyypillisesti he, jotka ennaltaehkäisevästä elintapa- tai terveysneuvonnasta eniten hyötyisivät, eivät näihin palveluihin hakeudu. Hoitokontakti olisi hyvä muodostaa heti eläkkeelle jäännin yhteydessä, jotta siirtymä työterveyshuollon piiristä julkisen terveydenhuollon piiriin tapahtuisi jouhevasti.
Aloite 13 – Vihreiden linjoihin pelisäännöt työharjoittelusta
STTK tukee tavoitetta työharjoitteluihin liittyvien pelisääntöjen kirkastamisesta. Moniin ammattiliittojen neuvottelemiin työehtosopimuksiin sisältyy työharjoitteluun liittyviä ehtoja. Näin ei kuitenkaan ole kattavasti kaikilla aloilla. Työharjoittelun ehdoista sovitaan myös koulutuksen järjestäjän ja työpaikan välisessä sopimuksessa. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat.
Työharjoittelut ja muut työssäoppimisen muodot ovat tärkeä keino vahvistaa opiskelijoiden työelämätaitoja ja varmistaa koulutuksen kytkentää työelämän osaamistarpeisiin. Työharjoittelun tulee aina olla tavoitteellista ja ohjattua, ja opiskelijalla on oltava todellisia mahdollisuuksia oppia harjoittelussa.
Opiskelija ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän korvaa puuttuvaa työvoimaa työpaikalla. Hänellä ei saa olla yksin vastuussa esimerkiksi omista projekteista tai potilaita, vaan työpaikkaohjaajan on tarjottava aitoa ja vaikuttavaa ohjausta opiskelijalle koko harjoittelun ajan. Työharjoittelun ohjaamisesta tulee myös maksaa korvaus työntekijälle. Nykyisin käytännöt vaihtelevat. Ohjaajien työssäjaksamiseen on niin ikään kiinnitettävä huomiota harjoitteluvastuita jaettaessa.
Tavoitteena tulee olla kaikille saavutettava työharjoittelu. Esimerkiksi erityisen tuen tarve ei saa muodostua työharjoitteluun pääsyn esteeksi. Ratkaisuja saavutettavaan harjoitteluun tulee etsiä oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyössä.
Aloite 14 – Nelipäiväisen työviikon laajamittainen kokeilu
STTK kiittää aloitteesta, jonka perusteet ovat hyviä, ja jossa tuodaan esiin työajan lyhentämisen mahdolliset hyödyt. Olemme yhtä mieltä päätösesityksen huomiosta: työelämää, siihen käytettyä aikaa ja sen mahdollisia joustoja tulee tutkia ennakkoluulottomasti.
Yhä useammalla alalla työ on nykyisin pääasiassa tietotyötä, jonka aiheuttamaa kuormitusta vasta opettelemme mittaamaan ja ymmärtämään. Työsuojelussa käsite psykososiaalinen kuormitus on verrattain uusi. STTK onkin esittänyt, että psykososiaalinen kuormitus huomioitaisiin nykyistä selkeämmin työturvallisuuslaissa.
Erilaisia nelipäiväisen työviikon kokeiluja on tehty viime vuosina useissa maissa. Kokemukset ovat pääasiassa myönteisiä. Työntekijälähtöisesti joustavampi työaika ja lisääntyvä vapaa-aika voi parhaimmillaan tarjota vastauksia esimerkiksi lisääntyviin jaksamisen ja mielenterveyden haasteisiin yhteiskunnassamme. Se voi tukea myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamista nykyistä paremmin.
STTK avasi keskustelua nelipäiväisestä työviikosta jo vuonna 2017 (Jos työviikko olisi 4 päivää – keskustelua tulevaisuuden työstä ja työajoista). Emme olleet ensimmäinen työajan lyhentämistä pohtiva taho, eikä ajatus ole uusi. Vielä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla työajan asteittaista lyhentymistä pidettiin selviönä. Tuottavuuden kasvun nähtiin monikertaistavan tuotantomäärät ja elintason. Näin kävikin, mutta elintason nousun näkyvin seuraus on ollut kulutuksen, ei niinkään vapaa-ajan lisääntyminen.
Työaika, elintaso, tuottavuus ja kuluttaminen (sekä siihen kohdistuva kritiikki) ovat kaikki saman asiaan liittyviä kulmia. Monen asiantuntijan mielestä voisimme työskennellä vähemmän jo nyt, jos tuottavuuden tulokset jaettaisiin tasaisemmin. Kehitys näyttää kuitenkin vievän päinvastaiseen suuntaan.
Aloite 15 – Taataan kaikille oleskeluvan saaneille oikeus perhe-elämään Suomessa
STTK katsoo, että Suomeen kohdistuvan maahanmuuton ja kansainvälisen rekrytoinnin kehittämisessä on erittäin tärkeää tarkastella maahan saapuvien henkilöiden mahdollisuutta perheenyhdistämiseen tai mahdollisuuteen tuoda perheensä mukanaan. Päättyneellä hallituskaudella nopeutettiin työperusteisia oleskelulupaprosesseja erityisasiantuntijoiden, tutkijoiden, korkeakouluopiskelijoiden sekä heidän perheenjäsentensä osalta. Vastaavaa kehittämistä ei kuitenkaan tehty työntekijä- ja toimihenkilöammatteihin saapuvien työntekijöiden kohdalla. Järjestelmä ei ole yhdenvertainen, vaan pikemminkin eriarvoistava eri ammateissa-, tehtävissä ja ansiotasoissa työskentelevien henkilöiden osalta.
STTK jakaa aloitteessa kuvatun näkemyksen, että perheenyhdistämisen toimeentuloedellytys vaikeuttaa monien työvoimapula-ammattien osaajien esimerkiksi sairaanhoitajien, bussinkuljettajien, lähihoitajien ja varhaiskasvattajien houkuttelemista Suomeen. Monessa keskituloisessakin ammatissa tuloraja on liian korkea yhden henkilön saavuttaa, jos perheessä on toinen aikuinen ja useampi lapsi. Haastavinta tulorajan saavuttaminen on pienituloisissa ammateissa, kuten puhtaanapito- ja palvelualoilla sekä luonnonvara-aloilla. Tämä edellyttää usein henkilöltä useamman kuin yhden työn tekemistä tai vaihtoehtoisesti erittäin suuria viikkotuntimääriä yhden työnantajan palveluksessa. Järjestely altistaa henkilöt työperäiselle hyväksikäytölle ja harmaalle taloudelle.
Perheenyhdistämisen esteillä on kielteinen vaikutus Suomeen saapuvien työntekijöiden kotoutumiseen ja juurtumiseen työmarkkinoille. Riski henkilöiden siirtymiseen toiseen maahan, ehkä paremman palkan ja sujuvamman perheenyhdistämisen perässä, on suuri. Suomen tulisi pikemminkin pyrkiä poistamaan maahantulon esteitä erityisesti kansainvälisen rekrytoinnin kautta Suomeen saapuvien kohdalla, jotta prosessi johtaisi mahdollisimman pysyvään asettumiseen Suomeen.
Suomi kilpailee kansainvälisistä osaajista koko teollistuneen maailman kanssa. Väestön ikääntymisen ja supistuvan työikäisen väestön haasteen kanssa kamppaillaan myös kaikissa EU-maissa. Suomessa väestön huoltosuhde onkin EU-maiden heikoimpia erityisesti vähäisen maahanmuuton vuoksi. Kuten aloitteessa todetaan, sujuva perheenyhdistäminen voisi olla Suomelle merkittävä kilpailuvaltti erityisesti perheellisten työntekijöiden houkuttelemisessa. Muita perheellisten vetovoimatekijöitä ovat esimerkiksi hyvä koulujärjestelmä, lapsiperheiden palvelut ja naisten laajamittaisen työssäkäynnin mahdollistaminen.
STTK pitää tärkeänä, että oleskelulupajärjestelmää kehitetään edelleen perheen sujuvan maahan saapumisen varmistamiseksi kaikilla ansiotasoilla ja tulorajoja vähintäänkin lasketaan, jotta perheen asettuminen Suomeen on mahdollista myös pieni- ja keskituloisissa ammateissa työskenteleville.
Aloite 18 – Puoluekokousaloite turistiverosta
STTK:n mielestä turistiverosta olisi hyvä tehdä Suomessa selvitys. Selvityksessä tulisi arvioida sen vaikutukset matkailun kysyntään, verotuottoihin sekä veron käytännön toteuttamismahdollisuudet. Monissa Euroopan maissa ja kaupungeissa on otettu käyttöön turistiveroja, joilla hillitään yliturismia ja verosta saatavilla tuotoilla korjataan turismin aiheuttamia ympäristöhaittoja sekä kehitetään mm. alueen infrastruktuuria. Pohjoismaista Norja on selvittämässä turistiveron käyttöönottoa.
Aloite 24 – Yksineläjille tehtävä oma ohjelma
STTK selvitti vuonna 2022 osana Taloutta ja työelämää-tutkimussarjaansa yksinasujien tulotasoa sekä yksinasumiseen liittyviä muutoksia. Taloutta ja työelämää – Yksinasumisen muutokset ja tulostaso -selvityksen teki THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 1,3 miljoonaa yksinasuvaa. Yksinasuva on henkilö, joka muodostaa yhden hengen kotitalouden. Hänellä voi olla parisuhde tai eri osoitteessa asuva lapsi.
Yksinasuvien määrä on lähes kaksinkertaistunut runsaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Asuntokunnista lähes puolet (46 %) on yksinasuvia. Vaikka yksinasuvien määrä väestöstä on kasvanut nopeasti, ei yksinasuvien painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa ole lisääntynyt. Hyvinvointiyhteiskuntaa kehitetään edelleen perheen ja parisuhteen näkökulmasta. Perheiden tuki, tulonsiirrot sekä palvelut ovat korostuneet myös kriisiaikoina. Yksinasuvat nähdään poikkeuksena normista. Tämä saattaa heikentää yhdenvertaista kohtelua. Moninaisuus myös tekee yksinasuvista näkymättömän ryhmän.
Yksinasuvien talouden ja hyvinvoinnin kohentaminen edellyttää kaikkien laajojen politiikkatoimien osalta tuekseen heidät huomioivaa vaikutusten kokonaistarkastelua.
STTK esittää seuraavia politiikkatoimia yksinasuvien tueksi:
Sosiaaliturva ja palvelut
- Yksinasuvat on huomioitava kokonaisvaltaisesti osana sosiaaliturvauudistusta. Sosiaaliturva ei ole yksinasuville yhtä riittävä kuin parisuhteessa asuville. Erityisesti asumisen muutostilanteet pitää huomioida paremmin.
- Yksinasuvien palvelutarpeet on nykyistä paremmin huomioitava uusien hyvinvointialueiden- ja muiden julkisten palveluiden kehittämisessä. Erityisesti ikääntyvät yksinasuvat tarvitsevat muita useammin palveluita. Esimerkiksi kotipalvelun merkitys on heille suurempi kuin parisuhteessa eläville.
- Yhteishuoltajuus tulee huomioida paremmin etuuksissa. Lasten vaikutus otetaan yleensä huomioon vain yhden huoltajan osalta. Yhteishuoltajuustilanteessa toisen huoltajan etuudet määräytyvät yksin asumisen perusteella, vaikka lapset asuisivat vuorotellen vanhempiensa luona.
Asuntopolitiikka
- Asuntopolitiikka pitää nostaa yhteiskuntapolitiikan keskiöön. Nykyisin asumistuet valuvat vuokrien hintoihin ja asunnon oston tuet omistusasuntojen hintoihin. Tavoitteeksi pitää asettaa, että työssäkäyvä pieni- tai keskituloinen yksinasuva voi tulla työllään toimeen ilman riippuvuutta tulonsiirroista.
- Asuntomarkkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan epätasapaino, jota ei poisteta tuilla. Asumisen kustannusten kasvua on hillittävä lisäämällä kohtuuhintaisen vuokra-asumisen tarjontaa erityisesti kasvukeskuksissa. Nykyinen liian kapea vuokra-asuntomarkkina heikentää esimerkiksi työn kohtaantoa. Pienten asuntojen määrän kasvattaminen parantaisi yksinasuvien taloudellista tilannetta.
.
Verotus
- Suuri osa pienistä asunnoista on asuntosijoittajien omistuksessa, mikä nostaa asuntojen hintoja. Asuntosijoittajien verokohtelun kiristäminen todennäköisesti vähentäisi asuntosijoittamisen kannattavuutta, mutta toisaalta parantaisi yksinasuvien taloudellisia mahdollisuuksia omistusasumiseen.
- Työasuntovähennyksen pitää muuttua yhdenvertaiseksi yksinasuville. Tällä hetkellä yksinasuva voi saada työasuntovähennystä vain siinä tapauksessa, että hänellä on kaksi työtä; toinen työntekopaikkakunnalla yli sadan kilometrin päässä kotipaikkakunnalta ja toinen kotipaikkakunnalla.
- Siivouspalveluihin ja remontteihin myönnettävä verotuksen kotitalousvähennys on pariskunnille kaksinkertainen yksinasuviin verrattuna. Kotitalousvähennyksen muuttaminen kotitalouskohtaiseksi tekisi siitä yhdenvertaisen
Aloite 25 – Vihreille työmarkkinapoliittinen ohjelma
STTK toivottaa tervetulleeksi kaikkien puolueiden vuoropuhelun ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Ammattiliitot ja ammattiliittojen keskusjärjestöt ovat omien alojensa, ammattilaisten, työn, osaamisen, jaksamisen ja sopimisen parhaita asiantuntijoita. STTK muistuttaa, että kaikissa puolueissa on paljon ammattiliittojen jäseniä.
Ammattiyhdistysliike on ihmisoikeusliike. Sen tavoitteiden ytimessä ovat työntekijän toimeentulo, työelämän oikeudet, yhdenvertaisuus ja osallisuus.
Lisätietoja:
Elena Gorschkow
elena.gorschkow@sttk.fi
p. 044 743 1725