Petteri Orpon hallituksen ohjelma rakentaa koulutuspolitiikkaa, jossa jatkuva oppiminen työelämässä näyttää jäävän sanahelinäksi. Viime hallituskaudella käynnistetty ja parlamentaarisesti valmisteltu jatkuvan oppimisen uudistus kuulostaa kuin etäiseltä kaiulta toisesta todellisuudesta. Mikä on muuttunut lyhyessä ajassa? Ei ainakaan tarve uudistaa työikäisen väestön osaamista.
Hallituksen taholta päätöstä lakkauttaa aikuiskoulutustuki on perusteltu ennen kaikkea kustannustehottomuudella. Perusteluissa nojataan ETLA:n vuonna 2018 julkaistuun tutkimukseen ja valtiovarainministeriön laskelmiin. ETLA:n tutkimuksen mukaan aikuiskoulutustuen vaikutukset ansiotuloihin ja työllisyyteen jäävät vähäisiksi. Valtiovarainministeriö on laskenut, että tuen lakkauttaminen parantaisi työllisyyttä 8000 henkilöllä.
Aikuiskoulutustuki lisää tutkitusti kouluttautumista ja alanvaihtoa
Aikuiskoulutustuella on myös tutkitusti positiivisia vaikutuksia, joita on nostettu julkisessa keskustelussa liian vähän esille. Samaisen ETLA:n tutkimuksen mukaan aikuiskoulutustuki edistää merkittävästi koulutukseen osallistumista ja lisää ammatinvaihtoa. Erityisesti julkisen sektorin työntekijät suorittavat tuen turvin korkeampia tutkintoja samalla alalla. Esimerkiksi lähihoitajat opiskelevat sairaanhoitajiksi. Yksityisellä sektorilla työskentelevät hyödyntävät tukea enemmän alanvaihtoon.
Työllisyysrahasto julkaisi juuri ennen hallitusohjelman valmistumista laajan laadullisen selvityksen, jossa on tarkasteltu tuen hakemisen motivaatiotekijöitä ja koettuja hyötyjä. Selvitys tuo esiin, että yleisimmät syyt hakea aikuiskoulutustukea liittyvät alanvaihtoon, työssä koettuun kuormitukseen ja koulutustason nostamiseen. Selvitykseen vastanneet arvioivat tuen vaikutuksen omaan työssäjaksamiseensa erittäin suureksi. Työllisyysrahaston selvitys tuo tärkeää täydentävää näkökulmaa taloustieteen näkökulmista lähtevään tarkasteluun.
Suomen suunta eroaa eurooppalaisesta
Monissa Euroopan maissa on kehitetty rahoitusmalleja, joissa aikuiskoulutuksen kustannuksia jaetaan työnantajien, työntekijöiden ja valtion kesken. Esimerkiksi Ruotsissa otettiin vuoden alussa käyttöön uusi siirtymäopintotuki (omställningsstudiestöd), johon on otettu mallia Suomen aikuiskoulutustukijärjestelmästä. Uusi tukimalli syntyi tarpeesta vahvistaa työikäisten osaamista ja tukea yksilöiden ammattisiirtymiä. Ruotsissa ei aiemmin ollut käytössä erillistä työikäisille suunnattua jatkuvan oppimisen tukimallia.
Myös Suomessa jatkuvaan oppimiseen on kaivattu yksityistä rahaa täydentämään suoraa valtionrahoitusta. Työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettavan aikuiskoulutustuen lakkauttaminen olisi täysin ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ei tuo ratkaisuja koulutuksen kasaantumiseen
Aikuiskoulutustukea on kritisoitu sen epätarkoituksenmukaisesta kohdentumisesta. Noin puolet tuen saajista ovat suorittaneet aiemman korkeakoulututkinnon, sen sijaan matalan koulutuksen varassa olevat hyödyntävät tukea verrattain vähän. Totuus on, että aikuiskoulutus kasautuu, ja sen seurauksena myös aikuiskoulutustuki. Tuen lakkauttaminen ei tuo yhtään uutta ratkaisua kasaantumisen ongelmaan. Se vain heikentää kaikkien mahdollisuuksia kouluttautua.
Aikuiskoulutustukijärjestelmän lakkauttaminen olisi lyhytnäköinen toimenpide, joka vaikeuttaisi entisestään osaavan työvoiman saatavuutta monilla osaajapulasta kärsivillä aloilla. Lakkauttamisen sijaan tukea tulisi kehittää huomioimaan paremmin koulutuksen kohdentumisen ja kasaantumisen haasteet.
Riina Nousiainen
Kirjoittaja on STTK:n koulutuksen ja osaamisen asiantuntija