Hallitusohjelmassa on linjattu, että osakesäästötilin ylärajaa nostetaan 100 000 euroon. Osakesäästötilin arvo voi – kuten tähänkin asti – kasvaa tätäkin korkeammaksi osakkeiden ja osinkojen myötä.
Toin aiemmin viestipalvelu X:ssä esiin valtiovarainministeriön hallitusneuvotteluihin tuottamaa aineistoa osakesäästötilin katon nostoon liittyen. Ministeriön selvityksen mukaan osakesäästötileille oli vuoden 2022 lopussa talletettu keskimäärin 6 800 euroa, ja 50 000 euron raja täyttyi noin neljällä prosentilla tileistä.
Osakesäästötilin katon nosto näyttäisi siis hyödyttävän ennen kaikkea heitä, joilla sijoitusvarallisuutta jo on – puhumattakaan siitä, että ministeriön hallitusneuvotteluihin tuottaman aineiston perusteella osakesäästötilin rajan noston arvioidaan laskevan verotuloja noin 30 miljoonaa euroa vuoden 2027 tasossa. Hallitusohjelmankin arvion mukaan osakesäästötilin katon nosto heikentää verotuloja 20 miljoonaa euroa. Näin osakesäästötilin katon nosto heikentää hyvinvointivaltion rahoituspohjaa.
Ministeriön selvityksen mukaan osakesäästötileille oli vuoden 2022 lopussa talletettu keskimäärin 6 800 euroa, ja 50 000 euron raja täyttyi noin neljällä prosentilla tileistä.
Nosto herätti keskustelua ja ihmettelyä, miten 50 000 euron varallisuuden omistavia henkilöitä voi pitää varakkaana. Vaikka osakesäästötilin omistajien varallisuustaustasta ei äkkiseltään ole saatavilla dataa, monet syyt tukevat ajatusta, jonka perusteella osakesäästötilin ylärajan nosto hyödyttää lähinnä varakkaita tai erittäin hyvätuloisia. Syyt löytyvät tilastoista suomalaisten varallisuudesta, osakeomistuksista ja osakesäästötileistä.
Osakesäästötilin ylärajan nosto hyödyttää valmiiksi varakkaita
Tilastokeskus tilastoi kotitalouksien varallisuutta ja velkoja kokonaisuutena ja yksittäisten varallisuuserien osalta. Alla olevassa kuvassa on kotitalouksien nettovarallisuuden ja pörssiosakkeiden mediaani tulokymmenyksittäin vuonna 2019. Kuviosta näkyy erittäin selkeästi, että mediaanien kannalta suurempien nettovarallisuuksien kotitalouksilla on myös suuremmat pörssiosakkeiden omistukset. Jos tulokymmenysten sijaan katsottaisiin varallisuuskymmenyksiä, tilanne olisi vielä hurjempi.
Lähde: Tilastokeskus
Nettovarallisuus ja pörssiosakkeiden omistukset siis korreloivat. Kun lisäksi pörssiosakkeita omistaneiden henkilöiden omistusten mediaani oli 6 600 euroa vuoden 2021 lopussa, on selvää, että osakesäästötilin ylärajan nosto hyödyttää tässä vaiheessa lähinnä jo valmiiksi varakkaita.
Tarkentavan kuvan tilanteesta voi saada Verohallinnon osakesäästötilien tilastoista. Erityisen kiinnostava on tilasto, joka kuvaa osakesäästötilien varojen käyvän arvon kokonaistulojen mukaan. Kuvio näyttää, miten osakesäästötilien käyvät arvot nousevat lähinnä hyvin suurilla tuloilla. Mediaaniltaan yli 10 000 euron osakesäästötiliin päästään 90 000 euron kokonaistuloilla. Tämänhetkistä osakesäästötilille siirretyn rahan ylärajaa – eli 50 000 euroa – aletaan lähestyä, kun kokonaistulot ylittävät 300 000 euroa. Tämä vastaa noin 25 000 euron kuukausittaisia tuloja.
Lähde: Verohallinto
Tämäkin tilasto vahvistaa sen, että nyt linjattu osakesäästötilin ylärajan nosto hyödyttää lähinnä varakkaita tai erittäin korkeatuloisia henkilöitä. Ennen kaikkea he ovat niitä, jotka pääsevät nopeasti tallettamaan osakesäästötilille.
Kansankapitalismi kaipaisi puolustajia
Yllä kuvatut tiedot eivät silti tarkoita, että osakesäästötilin rajan tarkastelun aika ei olisi koskaan. Esimerkiksi kesäkuussa 2023 palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli 3 822 euroa. Tällaisilla tuloilla nettopalkka on noin 2 600 euroa. Jos tästä summasta säästää kymmenen prosenttia, säästää vuodessa 3 120 euroa. Vaikka koko summan sijoittajaisi osakesäästötilille, osakesäästötilin katto täyttyisi reilussa 16 vuodessa. Palkansaajan kannalta osakesäästötilin katon tarkastelun aika olisikin myöhemmin. Näiden tietojen valossa rajan noston aika voisi olla noin 10 – 20 vuoden päästä, jos kansalaiset ovat ottaneet tämän säästämismuodon laajasti käyttöön. Nyt tehty nosto heikentää verotuloja, mikä näkyy esimerkiksi palveluissa tai sosiaaliturvassa.
On selvää, että kansankapitalismi vikisee, kun hallitus edistää varakkaiden ja hyvätuloisten asemaa. Se on harmi, koska aitoon kansankapitalismin edistämiseen olisi keinoja. Pienet osingot voitaisiin säätää verottomiksi tai pienten arvopapereihin liittyvien luovutusvoittojen verottomuusrajaa nostaa. Toisaalta pitemmällä aikavälillä tärkeä tekijä on kansalaisten taloustaitojen kehittäminen, johon liittyen hyvää kehitystä onkin nähtävissä.
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti