Sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutus karmaisee

Hallitus suunnittelee valtavia leikkauksia sosiaaliturvaan. Leikkauslista on pitkä, ja sakset osuvat erilaisissa elämäntilanteissa sosiaaliturvaa tarvitseviin. Erityisen hurjia leikkauksia tulee ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan porrastuksen myötä, lapsikorotuksiin, asumistukeen – ja kaikkien edellä mainittujen yhteisvaikutuksiin. Ne tulevat osumaan myös STTK:laisen liittoperheen jäsenistöön työttömyyden iskiessä.

STTK:n jäsenjärjestöihin kuuluvan palkansaajan keskipalkka on noin 3 050 euroa kuukaudessa. Työttömyyden iskiessä jäsenen ansiosidonnainen työttömyysturva on bruttona noin 1 750 euroa ja nettona eli verojen jälkeen 26 prosentin ennakonpidätyksellä noin 1 300 euroa. Jos perheessä on lapsia, ansiosidonnainen työttömyysturva on isompi lapsikorotusten takia. Esimerkiksi kolmen lapsen perheessä ansiosidonnainen on tällöin bruttona noin 2 040 euroa ja nettona noin 1 510 euroa. Ansiosidonnaisen lisäksi työttömyyden iskiessä voi saada asumistukea. Nykyisillä asumistuen säännöillä esimerkiksi Helsingissä yksin asuva jäsen voi edellä kuvatuilla ansioilla saada asumistukea noin 140 euroa.

Leikkaukset paperilla hurjia, käytännössä vielä pahempia

Ansiosidonnaisen porrastamisessa turvan määrä laskee kahdeksan työttömyysviikon jälkeen 80 prosenttiin ja 34 työttömyysviikon jälkeen 75 prosenttiin alkuperäisestä. Lapsikorotukset poistuvat. Asumistuen perusomavastuuta korotetaan nykyisestä 42 prosentista 50 prosenttiin ja asumistuen taso tarkistetaan 70 prosenttiin hyväksyttyjen asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta nykyisen 80 prosentin sijaan. Asumistukeen tulee varallisuusraja, eikä omistusasuntoon voi saada yleistä asumistukea.

Leikkausten yhteisvaikutus käytettävissä oleviin tuloihin on hurja. Alla olevissa kuvioissa on ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja asumistuen muodostama kokonaisuus STTK:laisen liittoperheen Helsingissä asuvan jäsenen näkökulmasta. Osa jäsenistöstä ansaitsee keskimääräistä palkkaa enemmän, osa vähemmän. Lisäksi jäsenistö asuu eri puolilla Suomea, ja asuinpaikka vaikuttaa asumistuen laskentaan.

Jo nämä yksinkertaistavat tarkastelut osoittavat, että leikkaukset osuvat yksinkin asuvaan jäseneen vahvasti. Nykyiseen verrattuna nettoansiot putoavat jopa lähes 250 euroa, mikä vastaa lähes 20 prosenttia. Tämä on siis rahaa, jonka pitäisi leikkausten jälkeen riittää asumiseen, pakollisiin laskuihin, ruokaan ja kaikkeen muuhun kulutukseen. Heikossakin taloudellisessa tilanteessa olisi hyvä, jos rahaa jäisi myös säästöön yllättäviä menoja kuten vaikkapa vaatteiden tai kodinkoneiden rikkoutumisia varten. Leikkausten jälkeen tämä näyttää entistä mahdottomammalta.

Tilanne on siis aivan riittävän vaikea jo yhden hengen taloudessa, mutta suhteessa leikkaukset osuvat vieläkin pahemmin lapsiperheisiin. Esimerkiksi alemmassa kuviossa kuvatussa yhden aikuisen ja lapsen talouden leikkaukset vähentävät nettoansioita jo lähes 400 euroa. Se on yli 20 prosenttia nykymalliin verrattuna. Jos tilannetta katsoo useampilapsisen perheen kannalta, leikkausten vaikutus olisi entistä hurjempi. Kahden lapsen ja yhden aikuisen perheessä kuukauden nettoansiot tippuvat jo lähes 500 euroa.

Vaikka asumistuen nousu ansiosidonnaisen pienentyessä kompensoi osan tippuneista tuloista, asumistukeen tehtävät leikkaukset heikentävät vaikutusta. Esimerkiksi yksihenkisen Helsingissä asuvan palkansaajan asumistuki olisi nykyisen asumistuen laskusääntöjen, mutta uusien ansiosidonnaisten sääntöjen mukaisesti kahdeksan työttömyysviikon jälkeen noin 260 euroa. Uusilla tuen säännöillä tuki on vajaa 190 euroa.

Oman talouden sopeuttamiseen ei jää aikaa

Työttömyys on henkilökohtainen tragedia. Henkisesti raskasta tilannetta vaikeuttaa tulotason merkittävä pudotus. Leikkaukset vahvistavat vaikutusta ja vaikeuttavat pärjäämistä entisestään. Työttömyys voi iskeä nopeasti ja palkansaajalle pitäisi jäädä aikaa sopeuttaa talouttaan. Nyt aika käy yhä lyhyemmäksi ja sopeuttaminen hankalammaksi. Esimerkiksi omistusasuntoon ei voi jatkossa saada asumistukea ja nykyisessä asuntomarkkinatilanteessa myyminenkään ei välttämättä ole nopea ratkaisu.

Tavallisen palkansaajan asemaan niin työssä kuin työttömyyden iskiessä kohdistuvat heikennykset ovat kokonaisuutena ja yksittäisinä toimenpiteinä huima paketti. Suomalaisessa yhteiskunnassa perinteenä on ollut, että ihmisiä autetaan hankalien elämäntilanteiden yli. Tämä ajatus ei näytä enää pitävän.

Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti