Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä haluaa kitkeä kaikenlaisen syrjinnän työelämästä. Erinomaisia tavoitteita. Ohjelmaa lukiessa herää kysymys, miten niitä edistetään, sillä en löytänyt kirjauksia, joissa edellä mainittu julistus näkyisi käytännössä.
Tasa-arvon edistämiseen ja syrjinnän kitkemiseen eivät julistukset ja sanahelinä riitä. Tarvitaan oikeita, konkreettisia toimia. Varsinaiset tasa-arvo- – tai oikeammin epätasa-arvokirjaukset – löytyvät etenkin työlainsäädäntöön kaavailluista muutoksista. Alla analysoin yhtä merkittävimmistä.
Hallitusohjelmassa lukee: Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn vahvistamiseksi hallitus vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia. Laissa työriitojen sovittelusta säädetään, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistossa tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella.
Palkkaerolla on vaikutuksia työuran aikana, ja se heijastuu naisten keskimääräistä matalampiin eläkkeisiin.
Suomalaisen yhteiskunnan merkittävä tasa-arvo-ongelma on sukupuolten palkkaero, joka on tällä hetkellä noin 16 prosenttia, ja suurempi kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin. Palkkaerolla on vaikutuksia työuran aikana, ja se heijastuu naisten keskimääräistä matalampiin eläkkeisiin.
Palkkaeroon vaikuttaa merkittävin osin kaksi asiaa: segregaatio ja naisvaltaisten alojen aliarvostus. Naisalojen aliarvostus näkyy miesvaltaisia huonommassa palkkatasossa.
Hallitusohjelman kirjaus vientimallin saattamisesta lainsäädäntöön vaikuttaisi merkittävästi työmarkkinaosapuolten neuvottelu- ja sopimusvapauteen. Sillä olisi myös tuhoisa vaikutus palkkatasa-arvon toteutumiseen. Samalla betonoitaisiin naisvaltaisten alojen palkkakuoppa lopullisesti. Jos lakimuutos toteutuu, voimme hyvästellä palkkatasa-arvon toteutumisen.
Palkkaepätasa-arvolla on pitkä historia
Naisvaltaisten alojen aliarvostus ei ole eilisen teeren poika. Suomeksi: naisvaltaisten alojen palkkakuopalla on pitkä historia. Jo teollistumisen alkuaikoina teollisuusalat eriytyivät sukupuolen mukaan. Töiden eriytyminen sukupuolen mukaan tapahtui alojen välillä ja niiden sisällä. Naisten palkkataso muodostui alusta alkaen miehiä alemmaksi.
Naisten huonompi palkkataso on perua myös maatalousyhteiskunnan ajalta. Esimerkiksi 1870-luvulla piian palkka oli alle puolet rengin palkasta. Avoimesti sukupuoleen perustuva palkkaus oli Suomessa yleinen käytäntö 1960-luvulle asti.(Nummijärvi, 2004)
Naisvaltaiset työt on läpi historian arvioitu vähemmän vaativiksi kuin miesvaltaiset, maskuliiniseksi mielletyt työt. Perusteluina on käytetty töiden vaativuuden arvioinnin lisäksi ajatusta miehistä perheen elättäjinä ja tähän peilaten ajatusta naisten työnteon väliaikaisuudesta. Naisten työtä ei ole pidetty aina edes työnä, josta pitäisi maksaa palkkaa. Valitettavasti vielä tänäkin päivänä ”kutsumus” näkyy perusteluna matalammalle palkkatasolle.
Hallitusohjelma on luonut uuden, näennäisesti sukupuolineutraalin perusteen palkkaepätasa-arvon betonoinnille. Ohjelman mukaisen lakimuutoksen perusteena on nimittäin käytetty kilpailukyvyn turvaamista. Käytännössä sen hinnan maksaisivat naiset. Kyseessä ei siis ole sukupuolineutraalein perustein tehty toimi, vaan sukupuolisokeus.
Segregaation purku ei ratkaise ongelmaa
Segregaation purkamisella tarkoitetaan alojen sukupuolittuneisuuden lieventämistä. Suomessa on korostuneen sukupuolittuneet työmarkkinat. Vain kymmenen prosenttia palkansaajista työskentelee tasa-ammateissa. Niillä tarkoitetaan ammatteja, joissa vähintään 40 prosenttia on sekä naisia että miehiä.
Segregaation purkamiseen tähtäävä työ on kannatettavaa. Tasa-arvoisten ja monimuotoisten työyhteisöjen on havaittu lisäävän esimerkiksi tuottavuutta, osaamisen rekrytointia ja pysyvyyttä sekä työhyvinvointia. (ILO 2022) Lukuisten erilaisten segregaation purkamiseen tähtäävien työryhmien ja hankkeiden vaikutukset ovat silti jääneet vaisuiksi.
Käytännössä muutos alojen segregaatiossa on näkynyt vain muutamilla aloilla ja lähinnä siten, että naiset ovat siirtyneet perinteisesti miesvaltaisille aloille kuten juristeiksi ja lääkäreiksi. (THL 2023) Vielä nykyisinkin segregaation purkamiseen liittyvä keskustelu keskittyy naisiin ja siihen, että naisten tulisi siirtyä tekniikan aloille. Naisten siirtyminen miesvaltaisille aloille nähdään myös ratkaisuna palkkaepätasa-arvon korjaamiseksi. Tällöin jää auki kysymys: mitä tapahtuu naisvaltaisille aloille?
Naisten siirtyminen miesvaltaisille aloille nähdään myös ratkaisuna palkkaepätasa-arvon korjaamiseksi.
Segregaation purku on käytännössä kulkenut vain yhteen suuntaan, eikä yksikään naisvaltainen ala ole muuttunut miesenemmistöiseksi. Tämä on ymmärrettävää huomioiden historialliset syyt, jotka yhä tänä päivänä näkyvät alojen arvostuksessa ja palkkatasossa. Miesten siirtyminen naisvaltaiselle aloille tarkoittaa yksittäiselle miehelle stereotypioiden vastaan taistelun lisäksi usein myös palkkapussin kevenemistä. Ei siis ihme, että miesten ryntäystä naisvaltaisille aloille ei tapahdu.
Mutta mitä tapahtuisi naisvaltaisille aloille, jos naiset siirtyisivätkin miesvaltaisille aloille? Naisvaltaiset työt ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeitä. Ilman niitä ei ole kilpailukykyistä Suomea eikä näitä töitä voi jättää hoitamatta. Tämä konkretisoitui esimerkiksi sote-alan lakkojen aikana, jolloin hallitus sääti välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamiseksi niin sanotun pakkolain. Sen soveltaminen olisi voinut johtaa sote-alojen lakko-oikeuden vesittymiseen. Perusoikeuksiin kajoavan keinon käyttö kertoo paljon naisvaltaisten alojen elintärkeydestä yhteiskunnalle.
Hallitusohjelman kirjaus ei siis vain betonoisi palkkaepätasa-arvoa, vaan vaikeuttaisi merkittävästi segregaation purkua. Muutoksen jälkeen tilannetta ei korjattaisi työryhmillä.
Hallitusohjelmassa on todettu, että hallitus edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kaavailtu lainsäädäntömuutos on täysin vastoin tätä tavoitetta.
Katariina Sahlberg
Kirjoittaja on STTK:n juristi
Lähteet:
Nummijärvi, Anja: Palkkasyrjintä – Oikeudellinen tutkimus samapalkkaisuuslainsäädännön sisällöstä ja toimivuudesta, 2004
Kansainvälinen työjärjestö ILO: Transforming enterprises through diversity and inclusion, 2022.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL: Ammattialojen sukupuolen mukainen segregaatio, päivitetty 2023.
Taina Vallander | 6.9.2023