Syyskuun puolivälissä tulee kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siitä, kun YK:n jäsenmaat hyväksyivät kestävän kehityksen tavoiteohjelman Agenda 2030:n ja sen tavoitteet (https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys). Tavoiteohjelman ytimessä ovat 17 kestävän kehityksen tavoitetta (SDG), jotka ohjaavat maailman kaikkien maiden kestävän kehityksen työtä vuoteen 2030 saakka.
Tänä vuonna olemme ohjelman puolivälissä. Valitettavasti aika on käymässä vähiin, sillä monien tavoitteiden kohdalla ei ole globaalisti edistytty riittävästi. Juuri julkaistun YK:n kestävän kehityksen raportin (https://sdgs.un.org/sites/default/files/2023-09/FINAL%20GSDR%202023-Digital%20-110923_1.pdf) mukaan suurin haaste tavoitteiden saavuttamisen tiellä on lisääntyvä eriarvoistuminen, joka etäännyttää ihmisiä toisistaan. Sama suunta nopeutuu Suomessakin, jos pääministeri Orpo toteuttaa hallitusohjelmansa mukaiset työllisyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaukset sekä heikentää järjestäytyneiden työntekijöiden perusoikeuksia.
Ammattiliitot ovat alusta asti sitoutuneet kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen. Olemme vaikuttaneet sekä Suomessa että kansainvälisesti tavoitteiden asettamiseen sekä niiden toimeenpanoon ja tulosten seuraamiseen. Vaikka Suomessa useat tavoitteet ovat kehittyneet parempaan suuntaan moniin muihin maihin verrattuna, on meilläkin paljon kirittävää. Helmikuussa tehdyn Suomen kestävän kehityksen toimeenpanoa arvioineen työryhmän (https://kestavakehitys.fi/-/suomen-agenda2030-n-toimeenpanon-arviointi-kertoo-tarpeesta-vahvistaa-kestavan-kehityksen-tyota) mukaan Suomessa on vahvistettava toimia ja keskityttävä erityisesti ekologiseen kestävyyteen sekä globaalivastuuseen ja rajat ylittäviin negatiivisiin vaikutuksiin.
Haluamme olla mukana löytämässä ratkaisuja jatkossakin ilmastonmuutoksen (SDG13), sukupuolten välisen eriarvoisuuden (SDG5), köyhyyden (SDG1) ja huonojen työolojen (SDG8) haasteisiin. Sosiaalisen kestävyyden ylläpitäminen ja vahvistaminen yhteistyössä julkishallinnon, työnantajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa (SDG17) onkin ammattiliitoille erityisen tärkeää.
Vihreässä siirtymässä onnistutaan vain, jos työntekijät kokevat siirtymän reiluksi ja turvalliseksi. Siksi palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen on oltava mukana kansallisten ja toimialakohtaisten ilmasto- ja energiasuunnitelmien valmistelussa ja seurannassa. Ilmasto- ja energiasuunnitelmiin pitäisi aina sisältyä työllisyys- ja osaamistarvekartoitus (SDG9). Tämä auttaisi saavuttamaan kestävän teollisuuden, innovaatioiden ja infrastruktuurien tavoitetta.
Olemme toimineet aina ihmisarvoisen työn, eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisen sekä kaikille mahdollisen hyvän koulutuksen (SDG4) puolesta. Jotta näiden sosiaalisten tavoitteiden onnistumista voidaan kunnolla arvioida ja edistää, pitää niihin liittyvät politiikkatoimet tunnistaa valtion talousarvion valmistelussa ja tavoitteiden budjettivaikutuksia seurata muustakin kuin taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Sipilän hallitus otti ekologisen kestävyyden mukaan talousarviovalmisteluun, mutta senkin osalta on seuranta jäänyt heikoksi. Sosiaalinen kestävyys on edelleen kokonaan budjettivalmistelun ja -seurannan ulkopuolella.
Sen lisäksi, että työryhmä arvioi Suomen kestävän kehityksen toimeenpanoa, se antoi myös suosituksia toimien parantamiseksi. Se suositteli muun muassa, että toimeenpanossa on otettava seuraava askel ja siirryttävä strategioista kohti nykyistä konkreettisempia toimenpiteitä.
Olennaista on, että ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys integroidaan entistä systemaattisemmin valtion budjetti- ja lainvalmisteluprosesseihin. Esimerkiksi poikkihallinnollisten teemojen budjetti- ja tulosohjauksessa tulisi lisätä kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä kannusteita ja sanktioita. Olemme tästä samaa mieltä. Lisäksi on tärkeää vahvistaa kestävän kehityksen toteutumisen budjettiseurantaa. Nykyisen taloudellista kestävyyttä voimakkaasti painottavan hallituksen aikana on entistäkin tärkeämpää hahmottaa kestävän kehityksen kokonaistila.
Tähän antaa hyvän mahdollisuuden nykyisen hallitusohjelman kirjaus sellaisen toimintamallin valmistelemisesta, joka mittaa bruttokansantuotteen rinnalla kokonaiskestävyyttä eli hyvinvointia, talouden kannattavuutta ja ympäristön tilaa. Orpon hallituksen ensimmäisten lakiesitysten valmistelussa ihmisten hyvinvointi, kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus, on valitettavasti jäänyt kokonaan huomioimatta.
Kirjoittajat:
Pia Björkbacka, kansainvälisten asioiden asiantuntija, SAK
Piia Rekilä, yhteiskunta-asioiden päällikkö, Akava
Jaakko Haikonen, asiantuntija, STTK