STTK viettää jälleen naisten palkkapäivää havainnollistaakseen sukupuolten välistä palkkaeroa. Naisten palkanmaksu ”päättyy” 4. marraskuuta, koska silloin naiset ovat vuosipalkaksi muutettuna ansainneet 84,3 prosenttia miesten vuosipalkasta.
Vuosien varrella olemme joutuneet perustelemaan monin eri tavoin, miksi tällainen teemapäivä on tarpeen, kun Suomi monilla mittareilla on niin tasa-arvoinen maa. Samoin ihmetellään, mistä palkkaepätasa-arvo syntyy, kun sairaanhoitajanainen ja -mies tienaavat täsmälleen saman verran – usein myös insinöörinainen ja insinöörimies ja niin edelleen.
Logiikka loppuu esimerkiksi ekonominaisen ja -miehen kohdalla. Näitä selittämättömiä palkkaeroja onkin eri aloilla ja tehtävissä. Lähtöpalkoissa on eroja miesten hyväksi jo työuransa aloittavilla, ja ero tulokehityksessä jyrkkenee, jos henkilöillä on lapsia.
Epäilijät eivät tunnusta sukupuolten välistä epätasa-arvoa työmarkkinoilla. Yleensä he eivät ole itse joutuneet sen kohteeksi. Yllättävän moni toteaa, että asiat ovat juuri kuten pitää. Koska naiset tyytyvät pienempään palkkaan, hakeutuvat väärille aloille ja panostavat työhön miehiä vähemmän, se saa joidenkin mielestä näkyä heikompina palkkoina.
Lähtöpalkoissa on eroja miesten hyväksi jo työuransa aloittavilla, ja ero tulokehityksessä jyrkkenee, jos henkilöillä on lapsia.
Itse olen todistanut monesti, että vaikka naiset panostavat työhön yhtä paljon tai jopa enemmän kuin miehet, kouluttautuvat pidemmälle ja päivittävät osaamistaan, se ei näy palkassa. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus on suuri, ja jatkuva yliyrittäminen uuvuttaa. E2 Tutkimuksen kuluvalla viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan naisista vain 46 prosenttia pitää suomalaista yhteiskuntaa reiluna.
Naisten palkkapäivässä ei ole kyse vain siitä, saako samasta työstä samaa palkkaa vaan siitä, mitä saman arvoisista, yhtä vaativista tehtävistä maksetaan ja miten työelämässä eri sukupuoliin suhtaudutaan. Naisten työmarkkina-asema on Suomessa edelleen 2020-luvulla eri syistä heikompi kuin miesten. Työelämän vanhakantainen kulttuuri, rakenteet ja toimintatavat tuottavat epäreilua kokemusta työelämästä niin miehille kuin naisillekin. Hyvä esimerkki on hoivavastuun epätasainen jakautuminen perheissä, johon tämä kulttuuri edelleen ohjaa.
Palkkaeron sementtivalu
Palkkapäivä on siis laskennallinen tapa tehdä näkyväksi alojen, tehtävien ja työntekijöiden arvostuksessa havaittavaa pientä sukupuolittunutta eroa. Ero on näkyvä esimerkiksi synnytysikäisillä naisilla, joiden on vaikea saada vakituista työsuhdetta tai pikkulapsivaihetta elävillä naisilla, joiden urakehitys tyssää. Ero on näkyvä myös miehille, jotka työskentelevät naisvaltaisessa ammatissa tai alalla. Naisvaltaisten alojen arvostus nimittäin tuppaa kuulumaan juhlapuheissa, mutta ei näy palkkapussissa.
Palkkatasa-arvokehitys on junnannut paikallaan käytännössä vuosikymmeniä. Tänä vuonna monilla tasa-arvotoimijoilla on herännyt perusteltu huoli, että kehitys voi kääntyä negatiiviseksi nopeasti. Maan hallituksen ohjelmassa nimittäin on useita työelämään vaikuttavia toimia, jotka heikentävät naisten työmarkkina-asemaa – ja siten myös palkkatasa-arvoa. Esimerkiksi tasa-arvovaltuutettu huomautti lausunnossaan työttömyysturvan kaavailtujen uudistusten kohdistuvan erityisesti naisiin.
Naisvaltaisten alojen arvostus nimittäin tuppaa kuulumaan juhlapuheissa, mutta ei näy palkkapussissa.
Suurta huolta on herättänyt hallitusohjelman kirjaus aikeesta vahvistaa lailla työmarkkinamalli, jossa vientialat määrittävät työriitojen sovittelussa katon muidenkin alojen palkankorotuksille. Esitystä perustellaan Suomen kilpailukyvyllä. Koska Suomen työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet miesvaltaisiin vientialoihin ja naisvaltaisiin julkiseen sektoriin tai palvelualoihin, muutos todennäköisesti heikentäisi naisvaltaisten alojen palkkakehitystä ja sementoisi palkkaeron.
Toinen palkkatasa-arvon kannalta erittäin huolestuttava muutos on se, että jatkossa vuoden mittaiselta määräaikaiselta työsopimukselta ei edellytetä erityistä perustetta. Tämä heikentäisi varsinkin synnytysikäisten naisten asemaa työelämässä, sillä se lisäisi hyvin todennäköisesti määräaikaisuuksien ketjuttamista ja työelämän epävarmuutta. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä, ja määräaikaisuuksien ketjuttaminen on työelämässä tyypillinen tapa syrjiä erityisesti raskaana tai perhevapaalla olevia naisia. Jos määräaikainen sopimus ei jatkossa edellytä perustetta, syrjintään on entistä vaikeampi puuttua.
Palkkaerolla on monia taustasyitä, ja meillä on myös paljon tietoa siitä, minkälaiset toimet palkkaepätasa-arvoa tehokkaimmin vähentävät. Jos olemmekin 2000-luvulla juuttuneet näiden toimien toteuttamisessa pitkäksi aikaa paikoilleen, nyt on käännetty päälle peruutusvaihde.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja