Puheenjohtajan joulutervehdys

Hyvät ystävät!

Maailma käy yhä levottomammaksi, emmekä ole siltä suojassa Suomessakaan. Sota Ukrainassa jatkuu edelleen eikä loppua ole näköpiirissä. Uudet sodat ovat jossain määrin siirtäneet huomioita pois Ukrainasta. Historiallisesti tulenaralta Lähi-Idän alueelta tulevat uutiskuvat ovat järkyttäviä. Näyttää siltä, että hauraiden tulitaukoyritysten jälkeen sota vain jatkuu, eikä pysyvää rauhaa ole näköpiirissä.

Käynnissä olevat sodat ja monet pienemmät konfliktit vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti maailmanpolitiikkaan ja sen myötä eri maiden välisiin suhteisiin. Niillä on omat heijastusvaikutuksensa Eurooppaan ja sen myötä Suomeen. Länsimaiden tuki Ukrainalle näyttää jossain määrin rakoilevan ja se aiheuttaa eripuraa myös Euroopan unionin sisällä. Protektionismi syvenee ja se heijastuu monien valtioiden vaalituloksiin ja harjoitettavaan politiikkaan. Yhdysvalloissa valmistaudutaan presidentinvaaleihin ja on pakko todeta, että sen paremmin republikaanien kuin demokraattienkaan tähänastiset pääehdokkaat eivät herätä kovin suurta luottamusta.

Kaiken kaikkiaan saamme rajojen takaa kovin vähän hyviä uutisia. Maailmankaupasta täysin riippuvaisen Suomen on jotenkin pystyttävä luovimaan näissä monimutkaisissa geopolitiikan labyrinteissä. Vaikuttaa siltä, että olemme luisumassa koko ajan voimistuvan vastakkainasettelun tielle ja se lisää eri ryhmien välistä polarisaatiota. Äärioikeistolaiset liikkeet ja niihin liittyvät ilmiöt ovat vahvistuneet kaikkialla. Demokratialla ei ole tällä hetkellä liikaa ystäviä. Ensi vuoden Euroopan parlamentin vaalit ovat tässä mielessä merkittävä etappi.

Naapurimme Venäjä on kunnostautunut hybridivaikuttamisessa ja houkutellut ihmisiä Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan valtioista maansa kautta Suomeen. Rajan yli polkupyörillä ja potkulaudoilla tuleville on nyt laitettu stoppi ja koko Suomen itäraja on tällä hetkellä kiinni.

Luottamukseni Suomen viranomaisiin ja poliittiseen johtoon on näinä epävarmoina aikoina vahva. Olemme aina asuneet karhun naapurissa. Valmiutemme sen erilaisia manöövereitä vastaan on vahva. Tammikuun presidentinvaalit ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta hyvin tärkeät.

Jos ei mene maailmalla hyvin, Suomessakin elämme outoja ja levottomuutta herättäviä aikoja paitsi rajoillamme, myös työmarkkinoilla.

Totesin keväällä, että eduskuntavaalit ovat aina mitä suurimmassa määrin myös työelämävaalit, sillä hallitusohjelmassa päätetään monista työntekijöitä koskevista asioista. Nyt sitten tiedämme, mitä tuleman piti.

Hallitusohjelma teki elinkeinoelämän ja yrittäjien ikiaikaisista päiväunista kerta heitolla totta. En tässä yksityiskohtaisesti kertaa ohjelmaan kirjattuja asioita. Tiedämme jo, mitä ne toteutuessaan tarkoittavat yhteiskunnan heikompiosaisille kuten esimerkiksi työttömille, pienipalkkaisille, asumistuen varassa eläville, yksinhuoltajaperheille tai opiskelijoille.

Toki hallitusohjelmassa on hyviäkin asioita. Mutta palkansaajajärjestön näkökulmasta niihin on suorastaan mahdoton keskittyä, kun meille keskeisissä asioissa esityksillämme on pyyhitty pöytää. Kolmikantaiseksi mainostettu lainvalmistelu on ollut pelkkä kulissi. Lopputulos on nopeasti kyhättyä lainsäädäntöä, joka ei piittaa palkansaajapuolen lausunnoista eikä muutoinkaan kestä kunnollista arviointia.

Hallituksen työelämää koskevat uudistukset ovat puhtaasti ideologiset vailla mitään todennettuja työllisyys- tai taloudellisia vaikutuksia. Hallitus käyttäytyy kuin hovi, jossa kuningas ja kuningatar suhtautuvat kansaansa alamaisina. Ammattiyhdistysliikkeelle on hovissa varattu narrin rooli.

Olisi luullut, että viimeisimmän palkkakierroksen hulinoista olisi jotain opittu ja haluttu vakauttaa tilannetta työmarkkinoilla. Mutta ei. Elinkeinoelämä kuiskaa ja hallitus vie työmarkkinoita yhä rauhattomampaan suuntaan. On jotenkin hämmentävää kuunnella, miten hallitus puhuu kauniisti siitä, miten Suomea viedään pohjoismaisen työmarkkinamallin suuntaan. Tosiasiassa meitä viedään koko ajan kauemmas siitä mallista, johon kuuluu työmarkkinaosapuolien vuoropuhelu, toisten kuunteleminen ja kunnioitus ja osapuolien eriävien näkemysten yhteensovittaminen.

Hallitus näyttää vievän ohjelmaansa määrätietoisesti eteenpäin eikä osoita pienintäkään merkkiä siitä, että perääntyisi tavoitteistaan. Ammattiyhdistysliike ei kerta kaikkiaan hyväksy työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan tehtäviä heikennyksiä. Mihin se seuraavaksi johtaa, jää lähiaikoina nähtäväksi. Parasta olisi, jos ay-liike kykenisi toimimaan yhdessä. Mitä enemmän meitä on, sitä vaikuttavampia olemme – kaikessa toiminnassamme.

Hallitus ja suomalainen elinkeinoelämä haluavat laittaa suomalaiset palkansaajat junan kolmanteen luokkaan, mutta itse istuvat salonkivaunussa. Eikä riitä, että hallitus leikkaa heikompiosaisilta. Sen lisäksi hallitus on keventämässä veroja hyvin toimeen tulevilta. Kun Suomen talouden on ennustettu lähikuukausina hyytyvän, nämä ovat outoja yhtälöitä.

Kaikilla näillä linjanvedoilla on seurauksensa. Vaikka ne eivät näkyisi välittömästi, on syytä olla erittäin huolissaan siitä, millainen on horisontissa siintävä Suomi. Kivijalkoja, joiden varaan suomalainen menestys on rakennettu, murennetaan pala palalta. Tällä tyylillä Suomea viedään luokkayhteiskunnaksi, joissa rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, vastakkainasettelu lisääntyy ja sen myötä levottomuus ja turvattomuus.

Vaikka elämme nyt vaikeita aikoja, emme saa menettää näkymää paremmasta. Tarvitsemme optimismia ja toivoa sekä uskoa ja rohkeutta tulevaisuuden suhteen silloinkin, kun se näyttäytyy epävarmana. Meidän on uskottava, että oikea voittaa väärän, hyvä pahan ja rauha lopulta sodankin.

Ylihuomenna (22.12.) on talvipäivän seisaus, aurinko alimmillaan ja päivä lyhimmillään. Valmistelemme kukin tavallamme joulua ja rauhoitumme pikkuhiljaa sen viettoon.

Toivotan teille kaikille ja läheisillenne rauhallista joulua sekä menestystä vuodelle 2024!

Antti