Rahapolitiikan vallitsevat ideat ajoivat talouden taantumaan

Vallitsevat rahapolitiikan ideat ajoivat Suomen talouden kirjaimellisesti taantumaan viime vuonna. Ennusteiden mukaan rahapolitiikka pitää talouden taantumassa myös tänä vuonna. Lievästä inflaation hillinnästä on maksettu kohtuuttoman kovaa hintaa. Koordinoitu talouspolitiikka olisi mahdollistanut tehokkaamman inflaation hillinnän ilman talouden ajamista taantumaan.

Suomen Pankki arvioi rahapolitiikan kiristämisen vaikutuksia ennusteensa yhteydessä. Sen mukaan rahapolitiikan kiristäminen – eli pääasiassa korkojen nostaminen nollasta nykyiseen 4,5 prosenttiin – hidastaa inflaatiota ja talouskasvua etenkin tänä ja viime vuonna. Inflaatio hidastuu noin 1 prosenttiyksiköllä, kun taas BKT:n kehitys jää noin 1,5-2 prosenttiyksikköä heikommaksi.

Rahapolitiikan kiristäminen aloitettiin jo syksyllä 2022, mutta se ei vielä ehtinyt vaikuttaa sen vuoden kehitykseen paljoakaan. Syy on rahapolitiikan välittymisen viive. Rahapolitiikan on perinteisesti ajateltu vaikuttavan täysimääräisesti noin vuoden viiveellä. Suomessa vaikutus nähdään ehkä hieman nopeammin, sillä meillä suurin osa lainoista on vaihtuvakorkoisia.

Näin ollen koemme tällä hetkellä vasta 2,5 prosentin korkotason vaikutuksen taloudessamme täysimääräisesti, sillä EKP:n ohjauskorko oli sillä tasolla vuoden 2023 alussa. Nykyinen 4,5 prosentin korko välittyy talouteen kunnolla vasta tämän vuoden aikana. Käytännössä siis rahoitusolosuhteet kiristyvät vielä tämän vuoden, vaikka uusia koron nostoja viime syksyn jälkeen ei enää nähtäisikään. Vastaavasti: vaikka korkojen laskeminen aloitettaisiin hyvin piankin, sen vaikutukset näkyisivät kunnolla vasta ensi vuonna.

Ilman korkojen nostamista talous olisi hyvässä kasvussa

Suomen Pankin arvio rahapolitiikan vaikutuksista yhdessä sen tuoreimman ennusteen kanssa mahdollistaa vaihtoehtoisen skenaarion, jossa korkoja ei olisi nostettu ollenkaan.

Taantuman sijaan olisimme selvässä kasvussa. Sen sijaan, että talous olisi supistunut 0,5 prosenttia ilman rahapolitiikan kiristämistä talous olisi kasvanut lähes 2 prosenttia viime vuonna. Tänä vuonna puolestaan ennustetaan talouden supistumista 0,2 prosenttia, mutta ilman korkojen nostamista talous olisi reilun prosentin kasvussa.

Rahapolitiikka on ollut melko tehoton keino hillitä Ukrainan sodasta seurannutta tarjontainflaatiota. Sen sijaan, että inflaatio (YKHI) olisi ollut 4,4 prosenttia viime vuonna, olisi se ollut noin 5,5 prosenttia. Tänä vuonna ennusteen mukaan jäädään jo alle inflaatiotavoitteen 1:een prosenttiin, mutta ilman rahapolitiikan kiristämistä 2 prosentin inflaatiotavoite saavutettaisiin melko täsmällisesti.

Viime kädessä on tietenkin talouspoliittinen valinta, ottaako mieluummin:

• matalat korot, hyvässä kasvussa olevan talouden ja hieman korkeamman inflaation vai
• korkeat korot, taantumassa olevan talouden ja hieman matalamman inflaation.

Valinnan ei ole pakko olla näin mustavalkoinen. Olisi tietenkin ollut mahdollista kiristää rahapolitiikkaa jonkin verran, mutta nykyistä maltillisemmin. Tällöin olisimme päätyneet jonnekin vaihtoehtojen välimaastoon.

Inflaation hillintä vaatii talouspolitiikan koordinointia

Globaaleista energiahinnoista johtuvan tarjontainflaation hillintä ainoastaan rahapolitiikan keinoin on tehotonta ja aiheuttaa suhteettoman suuria hyvinvointitappioita. En kuitenkaan syytä EKP:tä tai Suomen Pankkia liian kireästä rahapolitiikasta, sillä ne ovat toimineet mandaattinsa puitteissa työkaluilla, joita niillä käytössään on. Keskuspankin pääasialliseksi tehtäväksi on asetettu inflaation hillintä ja sillä on keinovalikoimassa lähinnä korkojen asettaminen.

Rahapolitiikan liiallisesta kiristämisestä voi syyttää rahapolitiikan (ainakin menneisyydessä) vallitsevaa ideaa, jonka mukaan inflaation hillintä on eristettävä yksin keskuspankin tehtäväksi. Keskuspankki on varmasti edelleen tehokas hillitsemään kysyntäinflaatiota, mutta tarjontainflaation taltuttamiseksi sen vaikutusmahdollisuudet ja keinot ovat selvästi rajoitetumpia.

Laajemman talouspolitiikan koordinaation avulla olisimme voineet välttää taantuman, mutta samalla onnistua inflaation hillitsemisessä tehokkaammin. Jatkossa on syytä koordinoida finanssi- ja rahapolitiikkaa yhdessä teollisuus- ja tulopolitiikan kanssa. Esimerkiksi energiahintojen hillintä hintakattojen avulla ja voittojen kasvun hillintä windfall-veroilla olisi ollut tehokkaampi keino puuttua inflaatioon. Finanssipolitiikka olisi voinut olla kireämpää, kun energian tukipaketeille olisi ollut vähemmän tarvetta. Vastaavasti korkoja olisi voitu nostaa vähemmän, mikä olisi tukenut investointeja uusiutuvaan energiatuotantoon. Se taas olisi hillinnyt inflaatiota pidemmällä aikavälillä.

Patrizio Lainà
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.