Viisi pointtia vaikuttavampaan TKI-politiikkaan

TKI-politiikka (eli tutkimus ja kehitys) on viime vuosina muodostunut entistä keskeisemmäksi politiikkalohkoksi, jonka avulla havitellaan niin korkeampaa elintasoa kuin apua polttavien ongelmien ratkaisemiseenkin. Viime hallituskauden parlamentaarinen TKI-komitea, tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituslaki ja Orpon hallituksen TKI-politiikan linjan muodostuminen ovat pitäneet aiheen ajankohtaisena.

On hyvä, että TKI-rahoituslaista on pidetty kiinni ja rahoituksen tasoa nostetaan. Lain mukaisten rahojen kohdentaminen ei kuitenkaan ole täysin perusteltua. Suuri osa rahoituksesta kohdentuu lyhytaikaisiin hankkeisiin, joiden tuottavuutta kasvattava potentiaali on liian epävarma. Toki useimpiin TKI-politiikan toimenpiteisiin liittyy epävarmuutta, mutta pitkän aikavälin kasvun edellytyksiin tulisi kiinnittää suurempaa huomiota valmistelussa. Tätä avittaisi muutaman keskeisen seikan vahvempi huomioiminen politiikan linjoissa:  

1. TKI-politiikan toimissa on uskallettava katsoa pitkälle. Vaikka Suomen talouskasvun edistäminen tarvitsee nopeasti vaikuttavia toimia, TKI-politiikan kehittämisessä katseen on oltava enimmäkseen pitkällä tulevaisuudessa. Toimet vaikuttavat usein vasta pitemmällä aikavälillä ja perustan, kuten osaamisen ja infrastruktuurin, on oltava kunnossa. Näin TKI-politiikasta saadaan täysi hyöty.
2. Strategista otetta ei pidä pelätä. TKI-politiikan kehittäminen vaatii strategista otetta, jolla varmistetaan, että esimerkiksi teollisuuspolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan toimet pelaavat yhteen TKI-politiikan kanssa. Strategisuus on hyvä pitää mielessä myös siksi, että valintoja on uskallettava tehdä. Valtio ei aina onnistu voittajien valitsemisessa, mutta välillä onnistuu ja siitä on historiallista ja yhä enemmän myös tutkimuksellista näyttöä. Toisaalta Suomen heikko talouskasvu ja heikohkot kasvupanostukset osoittavat, että kaikki keinot on otettava ennakkoluulottomasti käyttöön.
3. Perustutkimuksen roolia on vahvistettava. Suuri osa TKI-rahoituslain mukaisista lisämäärärahoista kohdennetaan yrityksille ja erilaisiin muihin tarkkarajaisiin kohteisiin. Perustutkimusta haastaa se, että kilpaillun tutkimusrahoituksen osuus on ollut kasvussa. Perustutkimus kuitenkin muodostaa pohjan onnistuneelle soveltavalle tutkimukselle ja muulle TKI-toiminnalle. TKI-politiikan osana on huolehdittava, että perustutkimus pysyy mukana tutkimusrahoituksen vahvistamisessa.
4. Tohtoreiden määrä on lisättävä, mutta ytimessä on oltava osaaminen. Hallituksen TKI-politiikkaan sisältyy tohtorikoulutuspilotti, johon kohdennetaan merkittävästi varoja. Huolta kuitenkin herättää se, pysyvätkö korkeakoulut perässä, eli vahvistetaanko esimerkiksi ohjauksen resursseja tarpeeksi. Tohtorikoulutuspilotin kautta tarjottu rahoitus on kolmeksi vuodeksi. Tämä ei ole välttämättä oikea tapa nopeuttaa tohtoriksi valmistumista vaan voi johtaa väittelevien tohtoreiden osaamisesta tinkimiseen. Tohtoripilotissa valtaosa uusista paikoista suunnataan Suomen Akatemian lippulaiva-aloille, mikä voi haastaa uusien tohtoreiden riittävän monipuolista tarjontaa.
5. Tarvitaan lisää aloituspaikkoja. Vaikka tiettyjä määrärahoja ei voida käyttää aloituspaikkojen lisäämiseen, niitä tarvittaisiin lisää. Kasvun kannalta oleellista on, että tulevaisuudessa on riittävästi myös muita korkean tuottavuuden osaajia kuin tohtoreita. Keskeinen keino tämän varmistamisessa olisi korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen.

Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.