Asiakasmaksut eivät voi kävellä hyvinvoinnin yli

Hyvinvointialueet voivat periä palvelujen käyttäjiltä tasasuuruisia tai maksukyvyn mukaan perittäviä asiakasmaksuja järjestämistään sosiaali- ja terveyspalveluista. Tasasuuruisia maksuja ovat esimerkiksi lääkärikäynnit ja erilaiset sarjahoidot. Tulosidonnaisiin maksuihin lukeutuvat pitkäaikainen ympärivuorokautinen palveluasuminen, pitkäaikainen laitos- ja perhehoito sekä säännöllisesti kotiin annettava palvelu. Osa sosiaali- ja terveyspalveluista on säädetty kokonaan maksuttomiksi. Jos asiakasmaksua ei ole säädetty laissa, maksu voi olla korkeintaan tuotantokustannusten suuruinen.

Hyvinvointialueen valtuusto voi päättää maksujen käyttöönotosta ja niiden suuruudesta lainsäädännön rajoissa. Pääosin hyvinvointialueet ovat päätyneet perimään enimmäismaksut ja korottamaan maksuja. Ainoastaan Helsingin kaupunki ei peri maksua lääkärikäynnistä terveyskeskuksessa. Yleisradion ja SOSTEn keräämien tietojen mukaan asiakasmaksujen hinnat ovat kohonneet monin paikoin hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa¹.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Valtion rahoituksen perusteena käytetään muun muassa käyttökustannuksia, joista vähennetään vuosikohtaisesti hyvinvointialueiden asiakas- ja käyttömaksut sekä muut toiminta- ja rahoitustuotot. Hyvinvointialueiden rahoitus käytännössä ohjaa niitä perimään laissa säädetyt enimmäismaksut.

Asiakasmaksut sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa

Suomessa asiakasmaksut ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna korkeat. Kotitaloudet maksavat Suomessa terveydenhuollosta keskimäärin myös muita OECD-maita enemmän. Vuonna 2021 kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuoltomenoista oli Suomessa 16,1 prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa osuus oli 12,6–14,6.² Kotitalouksien rahoitusosuudessa on mukana myös muita terveydenhuollon maksuja kuin asiakasmaksut.

Asiakasmaksuilla pyritään kattamaan osa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Noin 1,5 miljardin vuosittaisella asiakasmaksupotilla katetaan noin kuusi prosenttia sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksista. Asiakasmaksujen osuus palveluiden rahoituksesta vaihtelee kuitenkin paljon eri palveluissa. Korkeimmillaan asiakkaiden maksuosuus on suun terveydenhuollossa ja laitoshoidossa. Suun terveydenhuollon palveluista rahoitettiin asiakasmaksuilla vuonna 2021 28 prosenttia ja laitoshoidosta lähes viidesosa. Pienimmillään asiakkaiden rahoitusosuus on erikoissairaanhoidossa, jossa se on neljä prosenttia.³

Kymmenesosa tasasuuruisia maksuja maksaneista asiakkaista maksaa lähes puolet kaikista tasasuuruisista asiakasmaksuista. Asiakasmaksuja maksavat eniten iäkkäät, huono-osaiset ja pienituloiset.

Asiakasmaksujen euromääriä tarkastetaan joka toinen vuosi kansaneläkeindeksin muutoksen mukaisesti. Maksutulojen lisäämiseksi asiakasmaksuihin on tehty vuosien aikana merkittäviä tasokorotuksia ja uusia korotuksia on suunniteltu. Hallitus on esittänyt osana julkisen talouden sopeutusta, että erikoissairaanhoitoon painottuen maksuja korotettaisiin vuoden 2025 alussa. Lisäksi hallitusohjelmaan on asetettu tavoitteeksi yhtenäistää terveydenhuollon asiakasmaksut kansallisesti. Hallitusohjelman mukaan muutoksilla tavoitellaan yhteensä 50 miljoonan euron sopeutusta julkiseen talouteen. Tasokorotusten lisäksi poikkeuksellisen nopean inflaation vuoksi tehtävät indeksitarkistukset korottavat asiakasmaksuja noin 10 prosenttia vuoden 2024 alussa.

Asiakasmaksutuloissa on huomioitava maksujen keräämisestä ja hallinnoinnista aiheutuneet kulut. Helsingissä luovuttiin terveyskeskuskäyntien asiakasmaksuista vuonna 2013. Helsingissä maksujen laskutuksen, hallinnon ja perinnän arvioitiin vievän runsaan neljänneksen maksukertymästä.

Asiakasmaksujen kohdentuminen ja palveluiden saatavuus

Vaikka noin puolet suomalaisista maksaa vuoden aikana asiakasmaksuja, kasaantuvat maksut pienelle osalle väestöstä. Kymmenesosa tasasuuruisia maksuja maksaneista asiakkaista maksaa lähes puolet kaikista tasasuuruisista asiakasmaksuista. Asiakasmaksuja maksavat eniten iäkkäät, huono-osaiset ja pienituloiset, koska he sairastavat enemmän ja heidän palvelutarpeensa ovat suuremmat. Asiakasmaksut ovat regressiivisiä, eli pienituloiset ihmiset maksavat tuloihinsa nähden palveluista suhteessa enemmän⁴.

Asiakasmaksujen odotetaan ehkäisevän palveluiden epätarkoituksenmukaista käyttöä ja ohjaavan ihmisiä kustannustehokkaampien palvelujen piiriin. Asiakasmaksut ohjaavat käyttäytymistä myös epätarkoituksenmukaisella tavalla, kun ne estävät tai siirtävät palveluihin hakeutumista etenkin pienituloisilla isojen terveysongelmien ihmisillä. Vuonna 2022 noin kolmasosa terveyspalvelujen ja lähes puolet sosiaalipalvelujen käyttäjistä raportoi korkeiden asiakasmaksujen haitanneen palveluiden saantia. Saatavuusongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi vuoteen 2020 verrattuna⁵.

Pienet tulot, korkeat elinkustannukset ja sairastamisen menot johtavat siihen, että monet joutuvat tinkimään välttämättömistä perushyödykkeistä. Joka viides aikuinen on joutunut tinkimään ruoasta, lääkkeistä ja lääkärikäynneistä kuluneiden 12 kuukauden aikana rahanpuutteen vuoksi⁶. Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikääntynyt ei hakeudu lääkärille heikon taloudellisen tilanteen vuoksi⁷. Osa asiakkaista joutuu hakemaan toimeentulotukea asiakasmaksuihin. Lisäksi asiakasmaksut johtavat yhä useammin ulosottoon. Vuonna 2022 lähes puoli miljoonaa asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Ulosottoon vireille tulleiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2011 vuoteen 2022⁸.

Korkeaa maksurasitusta koitetaan ehkäistä esimerkiksi noin 700 euron suuruisella maksukatolla. Maksukatto pienentää maksurasitusta, mutta monille pienituloisille maksukatto on lähtökohtaisesti korkea, ja vain pieni osa palvelujen käyttäjistä ylittää maksukaton. Toisaalta katon täyttymisen jälkeenkin asiakas maksaa edelleen lyhytaikaisen vuodeosastohoidon ylläpitokustannukset. Maksukaton seuranta on asiakkaan vastuulla, mikä voi heikoimmassa asemassa oleville olla hankalaa.

Toinen tapa suojata ihmisiä korkeilta maksuilta on asiakasmaksujen alennus. Lain mukaan hyvinvointialueiden on alennettava tai jätettävä kokonaan perimättä sosiaalihuollon maksuja ja terveydenhuollon maksukyvyn mukaan määräytyviä maksuja, jos ne uhkaavat kotitalouden toimeentulon edellytyksiä. Maksujen alentaminen on ollut kunnissa alikäytetty keino⁹. Tämän vuoksi palveluiden järjestäjällä on ollut parin vuoden ajan velvollisuus tiedottaa asiakkaita mahdollisuudesta hakea maksuihin huojennusta.

Lopuksi

Suomessa asiakasmaksuilla rahoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluja sekä pyritään ohjaamaan ihmisten palvelujen käyttöä. Perustuslakivaliokunta on todennut, että asiakkaan taloudellinen asema ei saa estää palvelujen saamista. Tutkimusten mukaan asiakasmaksut kuitenkin vähentävät tarpeenmukaisten palvelujen käyttöä palveluja eniten tarvitsevien joukossa. Asiakasmaksujen huojentaminen ja terveydenhuollon maksukatto eivät vielä toistaiseksi ole riittävällä tavalla suojanneet kaikkia ihmisiä kohtuuttomalta maksurasitukselta. Asiakasmaksujen nousu ja sosiaaliturvaleikkaukset voivat lisätä jo ennestään kasvussa olleita taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.

Asiakasmaksut näyttävät kokonaisuudessaan lisäävän eriarvoisuutta. Maksuista päätettäessä päättäjien on pyrittävä kaikin tavoin suojaamaan haavoittuvassa asemassa olevia. Oikeudenmukaisempi keino rahoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja on alentaa asiakasmaksuja ja vastaavasti nostaa verorahoituksen osuutta palvelujen rahoituksessa. Maksuja tulee alentaa tai jättää perimättä, jos maksut uhkaavat joutua ulosottoon tai maksujen kattamiseksi joudutaan ottamaan lainaa tai pikavippejä. Myös nykyiset maksukatot palveluissa-, lääkkeissä- ja terveydenhuollon matkoissa olisi syytä yhdistää ja yhteisen maksukaton tason alentaa ja sitoa esimerkiksi takuueläkkeen tasoon. Syvenevät taloudelliset ongelmat johtavat siihen, että tarpeenmukaiseen hoitoon ei hakeuduta. Tämä aiheuttaa ihmisille suurta huolta ja kärsimystä sekä tulee kalliiksi yhteiskunnalle.

Anne Perälahti
Edunvalvontapäällikkö, SOSTE ry

1. SOSTEn selvitys Lähes kaikki hyvinvointialueet perimässä lääkärikäynnistä suurimman
   mahdollisen maksun ja Yleisradion 22.5.2023 julkaistu juttu Liian kallis ateria. ↩︎
2. OECD:n tilasto Health Spending. ↩︎
3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisu Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2021,
   Tilastoraportti 21/2023. ↩︎
4. Maria Vaalavuon toimittama Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa
   30/2018 julkaistu selvitys Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen,
   vaikutukset ja oikeudenmukaisuus. ↩︎
5. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen FinSote -tutkimus vuodelta 2020. ↩︎
6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi -tutkimus. ↩︎
7. Katri Hannikaisen tutkimus Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve ja käyttö
   eroavat tulotason mukaan. Suomen sosiaalinen tila 1/2018, Terveyden ja hyvinvoinnin
   laitos. ↩︎
8. Ulosottolaitoksen tiedot Ulosottotapaukset julkisissa perittävissä asiakasmaksuissa
   vuodelta 2023. ↩︎
9. EAPN-fin raportti kyselystä asiakasmaksulain 11 § vuodelta 2016. ↩︎