Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – myös hyvinvointialueiden rahoituksessa

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Palvelujen järjestämisvelvollisuus ja rahoitusvastuu on maassamme säädetty yhteiskuntaa eli valtiota ja hyvinvointialueita sitovaksi. Tällä hetkellä tämä perustuslain vaatimus toteutuu vaihtelevasti.

Hyvinvointialueet eivät pysty huolehtimaan eri laeissa säädettyjen palveluiden järjestämisestä niin, että ne olisivat riittäviä perustuslain edellyttämällä tavalla. Monissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ei laeissa ja asetuksissa säädettyjä kansalaisten subjektiivisia oikeuksia tällä hetkellä täytetä. Useimmat hyvinvointialueet aikovat talouden tasapainottamistoimien velvoittamina tietoisesti rikkoa näitä säädöksiä hyväksymällä alimitoitettuja budjetteja. Perustuslain säädösten noudattamisen laiminlyönti on erittäin vakavaa ja nyt se tehdään maan hallituksen ja eduskunnan hiljaisella hyväksynnällä.

Poliitikkojen puheita kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että tosiasioita ei ole ymmärretty tai ainakaan niitä ei haluta tunnustaa.

Poliitikkojen puheita kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että tosiasioita ei ole ymmärretty tai ainakaan niitä ei haluta tunnustaa. Kylmää faktaa on kuitenkin se, että lakeja ei pystytä noudattamaan ja sote-palveluihin ei haluta ohjata riittävästi rahaa. Jos julkisen vallan edustajat ymmärtävät vastuunsa lakien noudattamisessa, heillä on kaksi vaihtoehtoa: Joko lakien edellyttämien palvelujen tuottamiseen myönnetään lisärahoitusta tai lait muutetaan. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttaminen on monien lakien kohdalla jo aloitettukin.

Rahoitus ja palvelutarve eivät kohtaa

Perustuslaissa on ilmaistu hallinnon lainalaisuuden periaate, jonka mukaisesti kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on myös noudatettava lakia tarkoin. Periaate edellyttää myös sitä, että viranomaistoiminnan laillisuutta valvotaan. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. He valvovat tuomioistuimia ja viranomaisia, viranhaltijoita, julkisyhteisöjen työntekijöitä ja muita julkista tehtävää hoitavia.

Hyvinvointialueiden poliittisten päättäjien, kansanedustajien ja ministereiden päätösten valvonta ja erityisesti heidän päätöksiensä seurauksien valvonta onkin paljon vaikeampaa. Oikeuskansleri ja eduskunnan perustuslakivaliokunta valvovat, että säädettävät lait eivät ole ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Se on etukäteisvalvontaa, jonka yhteydessä ei vielä pystytä kunnolla arvioimaan lain todellisia vaikutuksia.

Eduskunta on hyväksynyt hyvinvointialueiden rahoitusta säätelevän lainsäädännön, jonka mukaan hyvinvointialueiden rahoitusta nyt ohjataan. Ongelma on, että alueiden saamalla rahoituksella ei pystytä vastaamaan palvelutarpeeseen, jonka eri lait hyvinvointialueita velvoittavat täyttämään. Suomesta puuttuu erillinen perustuslakituomioistuin, joka pystyisi pakottamaan eduskuntaa muuttamaan lainsäädäntöä tai myöntämään hyvinvointialueille rahoituksen, joka todellisuudessa riittäisi hyvinvointialueiden tarpeiden täyttämiseen.

Onko raju tasapainottaminen laillista?

Hyvinvointialueet joutuvat talouden tasapainottamissuunnitelmia toteuttaessaan rikkomaan voimassa olevia lakeja. Johtavat viranhaltijat hyvinvointialueilla ja valtionhallinnossa ovat vaikean tilanteen edessä. Monet heistä näyttävät ajautuvan tilanteeseen, jossa he joko täysin tiedostaen tai tiedostamattaan rikkovat lakeja valmistellessaan epärealistisia talousarvioita ja karsiessaan palveluita. Perustuslain mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.

Esittelijälläkin on vastuu, jos hän ei ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettä. Esittelijävastuussa olevat viranhaltijat ehtivät halutessaan vielä pelastaa nahkansa asettumalla julkisesti vastustamaan epärealistisia leikkaussuunnitelmia. Suuri kysymys on, tulevatko valvontaviranomaiset puuttumaan tilanteeseen ja milloin se tapahtuu.

Virtahevon olemassaolo olohuoneissamme kyllä tunnistetaan. Onko meillä rohkeutta puuttua tilanteeseen, vai yritämmekö vaikenemalla kiertää ja kieltää sen olemassaolon? Kyse on yhteisestä tahdosta, arvoista ja koko hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon turvaamisesta. Lääkkeet tilanteen korjaamiseksi tiedetään. Haluammeko toimia sen mukaisesti? Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Jussi Salo

Kehittämisjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry

STTK on julkaissut pamfletin, joka viitoittaa osaltaan tietä hyvinvointialueiden rahoituksen suuntaviivojen pohtimiseen. Siihen on koottu asiantuntijakirjoituksia, jotka luovat erilaisia näkymiä yhteiseen tulevaisuuteemme.

https://www.sttk.fi/ratkaiseeko-raha-hyvinvointialueet-kahden-tulen-valissa/