Viime viikkoina EU:ssa on seurattu erikoisia käänteitä yritysvastuudirektiivin äänestyksissä. Suomi, joka on itse ollut direktiivissä aloitteellinen ja aktiivinen ja saanut neuvotteluissa edistettyä omia tavoitteitaan, päätti viime hetkellä empiä asiassa. Empijöitä oli pari muutakin maata, mutta eri syistä.
Euroopan parlamentin kannasta mukaan otettu ryhmäkanneoikeus aiheutti asiassa Suomen hallituksen täyskäännöksen. Näin kävi, vaikka direktiivin neuvottelukompromissia kannattivat Suomessa laajasti järjestökenttä, vastuullisten ministeriöiden virkamiehet, akateemiset asiantuntijat, yritykset ja jopa osa yritysten edunvalvontajärjestöistä.
Ryhmäkanneoikeutta direktiiviin suositteli myös Euroopan perusoikeusvirasto uhrien oikeussuojan toteutumiseksi. Miten muuten oikeutta voisi hakea toiselta puolelta maapalloa esimerkiksi suojeltu metsähakkuualue tai yhdeksänvuotias, kouluja käymätön tehdastyöläinen?
Suomen hallituksen perustelut kuulostivat ontoilta ja tämän hetken sisäpolitiikalta. Yritysvastuudirektiivin tarkoitus ei ole vahvistaa juuri Suomessa ryhmäkanneoikeutta, vaan mahdollistaa oikeussuojaa kolmansien maiden toimijoille jataata EU:n sisämarkkinoille tasapuolinen kilpailuympäristö. Jo nyt alihankintaketjuissaan vastuullisesti toimiville yrityksille direktiivin tuoma muutos olisi ollut pieni – ja useat aidosti vastuulliset yritykset Suomessakin kannattivat Euroopan tasoista säätelyä. Monet olisivat edellisellä hallituskaudella kannattaneet kansallistakin säätelyä asiassa. Direktiivin voimaantulo olisi globaalisti merkittävä signaali siitä, että kilpailukykyä ei haeta ihmisoikeuksia tai ympäristöä loukkaamalla.
Yritysvastuudirektiivin tarkoitus ei ole vahvistaa juuri Suomessa ryhmäkanneoikeutta, vaan mahdollistaa oikeussuojaa kolmansien maiden toimijoille jataata EU:n sisämarkkinoille tasapuolinen kilpailuympäristö.
Direktiivit ovat aina kompromisseja, joita edeltävät laajat neuvottelut ja käsittelyt demokraattisesti valituissa elimissä. On erikoista, että Suomi ei lopulta halunnut tukea itsekin aiemmin kannattamaansa kompromissia.
Yritysvastuu on arvovalinta. Ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun parantaminen globaalisti on Suomen, EU:n, kuluttajien ja yritysten etu. Sitä voidaan edistää vain poliittisilla päätöksillä, joihin kaikki sitoutuvat.
Miten tästä eteenpäin? Belgian puheenjohtajuus hakee vielä mahdollisuutta enemmistölle ja siitä kenties yritetään ehtiä äänestää ennen parlamenttikauden päättymistä. Jos esitys ei ehdi valmiiksi, kesäkuussa 2024 eurovaaleissa valittavilla päättäjillä on mahdollisuus tehdä asialle jotain kenties seuraavalla vaalikaudella – jos riittävää poliittista tahtoa uusilla voimasuhteilla löytyy.
Lara Wolters (@larawoltersEU) eli yritysdirektiivin EU-parlamentin pääneuvottelija piti parlamentissa tunteikkaan mutta erinomaisen puheen ja muistutti aiheellisesti siitä, mistä direktiivin kaatumisessa oli pohjimmiltaan kyse:
”Tämän päivän käänteiden kyynisyys, häpeämättömyys ja uskomaton epäoikeudenmukaisuus, millä isot yrityslobbarit kertovat poliittisille johtajilleen, mitä heidän tulisi tehdä, sen sijaan että johtajat kertoisivat sen yrityksille. Ja kuten aina, kärsijöiksi jäävät suuryritysten väärinkäytösten uhrit.”
Elena Gorschkow
Kirjoittaja on STTK:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö
Antti Palola | 8.2.2024