Suomessa saa tehdä myös järkevää politiikkaa

Osallistuin sisarjärjestö Akavan järjestämään Nuorten ääni kuuluvaksi -tapahtumaan helmikuussa. Tapahtumassa keskusteltiin myös aikuiskoulutustuesta. Hallituspuolue Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Mika Poutala kertoi, että aikuiskoulutustuelle on tulossa “parempi” korvaaja, mutta valitteli, että “harmi tämä parin vuoden gäppi”. 

Pohdin tällöin, että onkohan tämä laajemminkin hallituspuolueiden asenne tätä tärkeää tukimuotoa kohtaan, jota vuodessa saa 30 000 ihmistä ja joista merkittävä osa opiskelee yhteiskuntamme toiminnan kannalta tärkeimmillä aloilla. 

Maaliskuun alussa sosiaali- ja terveysministeriö esitteli aikuiskoulutustuen korvaavan mallin pohtineen työryhmän tuotoksia. Sidosryhmiä oli paikan päällä kymmenittäin ja linjoilla sata lisää. Allekirjoittanut oli myös läsnä keskusteluissa. 

Kehuja päätös todennäköisesti pian loppuvasta tuesta ei saanut, eivätkä saaneet korvaavat mallitkaan. Vastaanotto oli sidosryhmästä riippumatta kylmä eikä kritiikkiä säästelty. Valtiosihteeri Laura Rissanen (kok) osoitti hienoa kansalaisrohkeutta tapahtuman järjestämisessä ja avoimeen keskusteluun lähtemisessä. 

Korvaavan järjestelmän rahoittaisi työryhmän esityksissä opiskelija itse uudella lainalla.

Aikuiskoulutustuen – eli tuen, jonka maksamisesta ovat olleet lähes yksin vastuussa muut kuin veronmaksajat – loppumisen jälkeen tulee olemaan vuosien tauko, ennen kuin korvaava järjestelmä saadaan tilalle. 

Korvaavan järjestelmän rahoittaisi työryhmän esityksissä opiskelija itse uudella lainalla (usein jo olemassa olevan opintolainan päälle). Aikuiskoulutustukea ovat korostuneesti käyttäneet pieni- ja keskituloisten naisvaltaisten alojen työntekijät, joilla lainanottomahdollisuudet ovat erittäin rajalliset, varsinkin jos kehtaa samalla haaveilla omistusasunnosta tai elintason nostamisesta. Nämä ovat niitä sote- ja varhaiskasvatusalojen ammattilaisia, joista jo nyt on huutava pula. 

Eräänä vaihtoehtona esitettiin, että valtio rahoittaa budjetistaan uusia opintotukikuukausia. Tähän käyttöön eivät ainakaan vielä ole poliitikot rahaa budjetista löytäneet, puhumattakaan siitä, miten matala opintotuen taso (279 euroa/kk) on verrattuna aikuiskoulutustuen tarjoamiin mahdollisuuksiin. 

Aikuiskoulutustuen korvaajaksi kaavailtiin myös yritysten lisävastuuttamista työntekijöidensä koulutuksesta mainitsematta tähän lainkaan kannustimia.

Aikuiskoulutustuen korvaajaksi kaavailtiin myös yritysten lisävastuuttamista työntekijöidensä koulutuksesta mainitsematta tähän lainkaan kannustimia. Nyt työnantajat ovat voineet saada kokeneesta työvoimastaan paremmin koulutettua myöntämällä heille opintovapaata koulutuksen ajaksi, aikuiskoulutustuen kattaessa elämisen kustannukset. 

Työryhmän esityksen perusteella työnantajille tulisi vastaavassa tilanteessa velvollisuudeksi maksaa koulutus ja mahdollisesti myös palkka koulutusten ajalta, jos halutaan, että koulutettava syö tai muutoin maksaa elämisensä koulutuksensa aikana. Harvassa lienevät kuitenkin ne työnantajat, joilla on halu tai edes kyky koulutusinvestointiensa moninkertaistamiseen. Toimivan aikuiskoulutustuen korvaaminen työnantajien hyväntekeväisyydellä ilman kannustimia ei ole realismia. 

Tarjotut ratkaisut vaikuttivat lähes semanttisilta korvaajilta nyt menetettävään aikuiskoulutustukeen verrattuna. Lisäksi ne tulevat Poutasen sanoin ”gäpin” jälkeen. Pelko päättäjien asenteesta tukea kohtaan vaikutti osuneen oikeaksi. Toisenlaistakin politiikkaa voisimme tässä maassa tehdä – sellaista missä olisi järkeä. 

Valtteri Mäyrälä 
Kirjoittaja on STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja.