Suomi jäämässä vihreän siirtymän kärjestä

Talouden yhä synkkenevä kuva on saanut monet etsimään Suomelle uusia aloja, joilla tukea maan talouskasvua, työllisyyttä ja hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Esille on usein nostettu vihreä – tai puhdas – siirtymä. Suomi ei ole tässä poikkeus. Vihreä siirtymä on paitsi yksi tulevaisuuden odotettu kasvuala, yhä useammin jo nyt merkittävä teollisuuden ala monessa maassa. 

Suomessa ainakin toistaiseksi useat vihreän siirtymän investointisuunnitelmat tuntuvat jäävän suunnitelmiksi. Etenkin suurinvestoinnit antavat odottaa itseään. Samalla voidaan kysyä, onko Suomi ihan sellainen vihreän siirtymän kärkimaa maailmassa, mitä toisinaan väitetään. Suomi on hoitanut oman tonttinsa sikäli hyvin, että meillä on runsaasti puhdasta ja edullista sähköä, jonka varaan investointeja voisi odottaa. Mutta asenteissa Suomi ei ole ollut vihreän siirtymän etulinjassa. 

Asenteissa Suomi ei ole ollut vihreän siirtymän etulinjassa. 

Pohjoismainen Nordregio-tutkimuslaitos teetti viime vuonna kyselyn pohjoismaiden kansalaisten suhtautumisesta ilmastonmuutokseen ja vihreään siirtymään. Suomalaiset erottautuivat jokseenkin selvästi etenkin ruotsalaisista ja tanskalaisista, sekä jossakin määrin myös norjalaisista. Suomalaiset suhtautuivat ilmastonmuutokseen selvästi vähemmän huolestuneesti kuin pohjoismaalaiset keskimäärin. Samoin vihreän siirtymän mahdollisuuksiin luoda talouskasvua ja työllisyyttä uskottiin vähemmän kuin muualla pohjoismaissa. 
 

Vaikka tällä hetkellä suomalaiset elinkeinoelämää edustavat järjestöt ovat pääosin todella aktiivisesti tukemassa vihreää siirtymää, tilanne oli vielä varsin erilainen vielä joitakin vuosia sitten. Tuolloin esimerkiksi Tanskan elinkeinoelämä liputti jo täysillä voimakkaiden ilmastotoimien ja vihreän siirtymän puolesta, kun Suomessa nähtiin siinä lähinnä kustannuksia ja uhkia. Eikä tämä koskenut vain elinkeinoelämän järjestöjä, vaan samaa jarruttelua näkyi laajemminkin. Moni maa vaikuttaakin lähteneen liikkeelle Suomea aikaisemmin. Tämä näkyy esimerkiksi suurten Clean Tech -rahastojen maajakaumissa. Muut pohjoismaat sillä paistattelevat sijoituskohteina, Suomi erittäin harvoin. 
 

Suomessa odotukset vihreässä siirtymässä on ladattu etenkin vetytalouden läpimurtoon. Siksi viime aikoina nähdyt alennetut vihreän vedyn läpimurrosta ovat huolestuttavaa seurattavaa. Ja samalla kun ennusteita on vedetty alaspäin, on muistettava. että useat muutkin maat ovat vihreän vedyn kilpailussa mukana. 

Suomessa odotukset vihreässä siirtymässä on ladattu etenkin vetytalouden läpimurtoon.

Viime aikoina Suomessa on asetettu paljon odotuksia myös hiilidioksidipäästöjen sidontaan ja varastointiin sekä pienydinvoimaloihin. Molemmille aloille toivoo Suomen talouden ja ilmaston vuoksi menestystä. Kuitenkin molemmat ovat toistaiseksi vielä varsin alkuvaiheessa, eikä niiden rooli maailmanlaajuisessa vihreässä siirtymässä ole tällä hetkellä kovinkaan suuri. Samoin etenkin hiilensidontaa pidetään vielä varsin epävarmana alana.  

Tällä hetkellä globaalissa vihreässä siirtymässä kasvussa ovat etenkin aurinkovoima, akkutuotanto ja sähköinen liikenne. Maista etenkin Kiina ja USA vetävät investointeja ja lisäävät tuotantoa, kun taas EU:lle tekee vaikeaa vastata tähän kilpailuun. 

Vaikka Suomella on selvä etu sähkön tuotannon puhtaudessa ja edullisuudessa, poliittisilta päättäjiltä toivoisi enemmän uskoa muutokseen ja etenkin panostuksia myös sen vaatimaan osaamiseen. Esimerkiksi aikaiskoulutustuen lakkauttaminen ilman selkeitä uusia avauksia osaamisen päivittämiseen ei kerro vahvaa uskoa osaamiseen perustuvaan vihreään siirtymään. Ei edes, vaikka itse aikuiskoulutustukea pitäisi välineenä vajavaisena tai tehottomana. Samoin hallituksen ”tuhannen tohtorin hanke” sai monelta taholta ansaittua kritiikkiä ympäristöteknologian ja vihreään siirtymään keskittyvän tutkimuksen jäätyä vaille uusia tohtorikoulutuspaikkoja. 

Suomessakin näemme jatkossa vihreän siirtymän investointeja, niin mittava ja nopea muutos maailmalla on menossa. Meillä on omat vahvuutemme, joiden varaan voi investointeja odottaa. Toisaalta kansalliseen omahyväisyyteen ei kannata vaipua, tai jättäytyä populistisen vastustamisen vietäväksi. Sillä ilmeinen vaara on, että Suomi jää vihreän siirtymän kärkimaiden vauhdista. 

Jaakko Haikonen 
Kirjoittaja on STTK:n ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija.