Edustajiston puheenjohtaja Kristiina Lindroos: Tarvitaan vaikuttavampaa ja tiiviimpää yhteistyötä

Arvoisa edustajisto, hallitus ja muut läsnäolijat

Olen iloinen nähdessäni tämän työmarkkinoiden tärkeän joukon koolla tänään.

Elämme monessa suhteessa palkansaajien, mutta myös muiden suomalaisten kannalta ison murroksen aikaa. Orpon hallituksen toimet vaikuttavat monelta taholta varsinkin taloudellisesti jo aiemmin heikoimmassa asemassa oleviin.

Moni miettii, olipa sitten eläkeläinen, työtön, pieni- tai keskituloinen työssäkäyvä, perheellinen tai yksinelävä, miten toimeentulo ja elämän edellytykset järjestyvät lähitulevaisuudessa.

Talouden sopeutustoimet eivät kohdistu oikeudenmukaisesti meihin kaikkiin, vaan erityisesti niihin, joilla on jo valmiiksi kaikkein vähiten.

Se ei ole reilua, eikä se ole oikein.

Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut toisen maailman sodan jälkeen suomalaisten yhteisen tahdon, yhteisen ponnistuksen ja yhteisen työn kautta. Sen rakentamiseen ovat osallistuneet kaikki taustoistaan riippumatta, aidon luottamuksen ja sopimisen hengessä. Hyvinvointivaltiota on rakennettu ajatuksella, että pidetään kaikki mukana, että kaikilla Suomessa asuvilla olisi huomenna paremmin kuin tänään.

Hyvinvointivaltion keskeisinä elementteinä ovat olleet

• laadukkaaksi kehitetyt, laajasti ihmisten elämää tukevat ja turvaavat julkiset palvelut ja kehittynyt sosiaaliturvajärjestelmä, eläkkeetkin mukaan luettuna
• kansantaloudelle kasvueväitä ja julkisen talouden kestävää hallintaa turvaava talouden ohjausjärjestelmä sekä
• toimiva, luottamukseen, sopimiseen ja keskinäiseen kunnioitukseen pohjaava työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä.

Suomalainen hyvinvointivaltiomalli on luotu nopeasti, muualta maailmasta katsottuna ällistyttävän nopeasti. Suomi on kehittynyt köyhästä kehitysmaasta yhdeksi maapallon varakkaimmaksi kansakunnaksi, joka useiden vuosien ajan on kuulunut onnellisimpien kansakuntien joukkoon.

Niin kuin me jokainen varmasti tiedämme, onni ja onnistuminen ei kuitenkaan ole lähelläkään täydellistä eikä se vielä ole saavuttanut kaikkia yksilöitä. Puutteita, ongelmia ja pahaa oloa on riittämiin. Korjaustarpeita, paikattavaa ja kokonaan uudelleen arvioitavaa riittää. Mutta kuten sanottua, tähän mennessä tätä on tavoiteltu kansakuntana, yhdessä.

Niin, että kaikki pysyvät ja pidetään mukana.

Niin, että onnellisuuden lisääntyminen askel askeleelta kohtaa yhä laajemman joukon suomalaisia.

Tänään tuo kaikki edellä kuvaamani on vahvassa murroksessa, niin vahvassa, että moni suomalainen kysyy mielessään ja yhä useampi myös ääneen, mitä meille, mitä minulle on tapahtumassa. Yhä useampi talouden asiantuntija kyseenalaistaa valitun talous- ja finanssipolitiikan sisällön ja varoittaa päin seinää ajamisesta. Yhä useampi yhteiskuntatieteilijä esittää yhä voimakkaammin kysymyksen siitä, kuinka paljon hyvinvointivaltiosta on 2030- luvulle tultaessa enää olemassa.

Kansakuntamme sisällä suhtautuminen heikoimmassa asemassa oleviin on muuttunut, olivatpa he sitten kantasuomalaisia tai maahan syystä tai toisesta tulleita. Yhä useammin kuulee ja monesti täysin perusteetta, että jokainen selvitköön omillaan, itsehän ovat tilanteensa aiheuttaneet. Keskinäinen solidaarisuuden rapautuminen on murtamassa hyvinvointivaltiomme perustaa.

Julkisen talouden tasapainottamiseksi valitut keinot ovat yksipuolisia, vajaita ja epäoikeudenmukaisia. Menosopeutus kohdentuu erityisesti sote-sektoriin, opiskelijoihin, ammatilliseen koulutukseen sekä valtionhallintoon. Osalla säästöistä voi olla pitkän aikavälin kustannuksia lisäävä vaikutus, mitä voi pitää julkisen talouden kestävyyden kannalta ongelmallisena.

Kaiken kaikkiaan valitut keinot lisäävät eriarvoisuutta suomalaisten keskuudessa, heikentävät luottamusta ja ovat murtamassa vaikeassa ulkoisessa tilanteessamme kansakunnan yhtenäisyyttä. Kova isku hyvinvoinnin ja siten hyvinvointivaltion perustalle.

Hyvinvointivaltion palvelujen ja turvan sekä talouden ohjauksen lisäksi kolmas, yhtä tärkeä elementti, vakaat ja ennakoitavat, luottamukseen perustuvat työmarkkinat ovat, jos mahdollista, vielä suuremman ja peruuttamattoman muutoksen kourissa.

Maailma, jossa työmarkkinaosapuolet ovat neuvottelemalla ja sopimalla ylläpitäneet työmarkkinoiden vakautta tarvittaessa valtiovallan tuella on asteittain murentunut. 

EK ei enää ole osapuoli palkanmuodostukseen liittyvissä neuvotteluissa, muutamat työnantajaliitot haluaisivat irti valtakunnallisista työehtosopimuksista ja paikallisen sopimusjärjestelmän muutoksilla halutaan heikentää työehtosopimusten yleissitovuutta ja ammatillisen järjestäytymisen perustaa. Lisäksi maan hallitus on asettunut työmarkkinoiden osapuoleksi aivan poikkeuksellisella tavalla, ja vain elinkeinoelämän intressejä ajaakseen.

Työtaisteluoikeutta rajoitetaan puhtaasti ideologisista syistä, jotta palkansaajien edunvalvontakykyä saadaan murennettua.

Hyvä edustajisto!

Tässä tilanteessa palkansaajaliikkeen on kyettävä nykyistä parempaan, vaikuttavampaan ja tiiviimpään yhteistyöhön. Keskinäiset näkemyserot on pystyttävä siirtämään sivuun. 

On löydettävä ja asetettava yhteisiä tavoitteita, joilla korjataan nyt tehtäviä vahinkoja ja käännetään yhteinen Suomi pois näivettymisen linjalta kohti kestävän kasvun ja hyvinvoinnin reittiä. Ja pidettävä niistä kiinni. Nyt kun toista poskea on jo läimäytetty, ei ole aika kääntää toista poskea. On aika toimia. 

Suomella ja suomalaisilla on kaikki mahdollisuudet ja edellytykset jatkaa maapallon vauraimpien ja onnellisempien joukossa, mutta se vaatii työtä, rohkeutta ja näkemyksellisyyttä. Se vaatii sanelun sijasta yhteiskunnallista keskustelua ja se vaatii yhden totuuden sijaan asioiden tarkastelua useista näkökulmista. 

Toivotan kaikille hyvää kokousta! 

Kiitos 

STTK:n edustajiston avaus torstaina 16.5.2024
Puheenjohtaja Kristiina Lindroos