Keskitettyä, hajautettua, koordinoitua vai koordinoimatonta työmarkkinaa? 

Hallitusohjelman kirjausten perusteella syntyy vaikutelma, että se ei perustu selkeään näkemykseen siitä, millaista työmarkkinajärjestelmää Suomeen ollaan lopulta rakentamassa. Keskitettyä, hajautettua, koordinoitua vai koordinoimatonta? Riittää, että eri työnantajajärjestöjen eri suuntiin vaikuttavat tavoitteet toteutetaan ja niiden valta vahvistuu. 

Hallituskautta on leimannut poikkeuksellinen vastakkainasettelu työmarkkinoilla. Poliittisia lakkoja on ollut historiallisen paljon, ja työmarkkinoiden eripura näyttää jättävän avohaavan työmarkkinaosapuolten keskinäisiin suhteisiin. Mistä on kyse?  

Hallitusohjelmassa on monia kirjauksia, jotka muuttavat perustavalla tavalla työmarkkinajärjestelmää. Esimerkiksi työrauhaa, paikallista sopimista ja työriitojen sovittelua koskevat hallitusohjelmakirjaukset ovat sellaisia. Kirjausten toimeenpano on myös pilkottu erillisiin lainvalmisteluhankkeisiin, vaikka ne kaikki osaltaan vaikuttavat saman järjestelmän toimivuuteen.  

Pilkkomisella pyritään nopeuttamaan toimeenpanoa. Samalla muutosten kokonaisvaikutuksia työehtojen vähimmäistason turvaan ja laajemmin tulonjakokysymyksiin on hankala hahmottaa.   

Hallitusohjelmakirjauksissa ja lainsäädännön valmistelussa on tunnistettavissa työnantajapuolen intressitahojen tavoitteita ja painotuksia. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on ollut erityisen aktiivinen työrauhapaketin valmistelussa, Suomen Yrittäjät paikallisessa sopimisessa. Taustalla vaikuttamistyötä ovat tehneet muutkin elinkeinoelämää lähellä olevat järjestöt. Työmarkkinamalli on toistaiseksi hakusessa, koska työnantajapuolella ei ole lausuntokierroksen perusteella yhteisymmärrystä mallin keskeisestä sisällöstä. 

Vaikutusarviot puutteellisia

Ongelmaksi nousee se, että erillisissä lainvalmisteluhankkeissa ei ole ainakaan tähän mennessä pystytty arvioimaan hankkeiden kokonaisvaikutuksia työmarkkinajärjestelmän toimivuuteen. Vaikutusarviot ovat ylipäätään olleet heikosti ja puutteellisesti laadittuja. Se on selvää, että vastoin hallituksen perusteluja työlainsäädäntöesitysten työllisyys- ja talousvaikutukset ovat vähäisiä. 

Hallitusohjelman kirjaukset ovat keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi paikallisen sopimisen laajentamisella tavoitellaan sopimusjärjestelmän hajauttamista ja työehdoista päättämisen siirtämistä paikalliselle tasolle. Tämä voi vaarantaa työehtojen vähimmäisturvaa. Toisaalta samaan aikaan työmarkkinamallia ja valtakunnansovittelijan toimivaltuuksia pyritään rajaamaan niin, että palkanmuodostuksen koordinointi olisi entistä vahvempaa. Tätä perustellaan kansantaloudellisilla näkökulmilla. Vaikutukset ovat ainakin osin ristiriitaisia. 

Koordinointi tiukempaa kuin tupo-aikana

Työmarkkinajärjestelmän rakenteella on moniulotteisia vaikutuksia työn tuottavuuskehitykseen ja työllisyyteen. 

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ryhmittelee työmarkkinajärjestelmiä täysin koordinoiduista täysin hajautettuihin. Työllisyyden näkökulmasta tavoiteltavia piirteitä sisältyy organisoidusti hajautettuun ja koordinoituun työmarkkinamalliin. Tällaiseen malliin voi liittyä esimerkiksi toimialakohtaista työehtosopimustoimintaa ja siihen perustuvia koordinoituja paikallisen sopimisen rakenteita. 

Suomessa työvoimakustannuksia pyrittiin aiemmin koordinoimaan osana tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Tämän mallin väitettiin jäykistävän työmarkkinoiden toimivuutta liikaa. Tupoista luopumisen jälkeen EK:n yksipuolisesti noudattama sopimuskustannusten koordinointi on kuitenkin ollut paljon tiukempaa kuin tupo-aikoina konsanaan. 

Työehtojen koordinaation osalta joudutaan arvioimaan työmarkkinajärjestelmän rajapintoja suhteessa kilpailuoikeuteen. Kilpailulain ns. työmarkkinapoikkeuksen ja EU:n kilpailuoikeuden soveltamiskäytännön mukaan kilpailuoikeuden sääntelyä ei sovelleta työmarkkinaosapuolten neuvottelemiin kollektiivisiin työehtosopimuksiin. Tämän vuoksi toimialakohtaisten työehtosopimusten piirissä olevat järjestäytyneet yritykset ovat lähtökohtaisesti poikkeussuojan piirissä.  

Sen sijaan muunlainen koordinaatio ei välttämättä saa suojaa. Esimerkiksi yrityskohtaisten työehtosopimusten osalta työvoimakustannusten koordinointiin voi liittyä kilpailuoikeudellisesti tulkinnanvaraisia kysymyksiä. Käytännössä siis työmarkkinajärjestelmän yrityskohtaisuuden ja ehkä jopa järjestäytymättömien yritysten paikallisen sopimisen lisääntyminen voi estää työvoimakustannusten koordinaatiota. Sillä voi olla vaikutus työmarkkinajärjestelmän toimivuuteen ja sen myötä myös työllisyyskehitykseen. 

Hallitusohjelman kirjausten perusteella syntyy vaikutelma, että se ei perustu selkeään näkemykseen siitä, millaista työmarkkinajärjestelmää Suomeen ollaan lopulta rakentamassa. Keskitettyä, hajautettua, koordinoitua vai koordinoimatonta? Riittää, että eri työnantajajärjestöjen eri suuntiin vaikuttavat tavoitteet toteutetaan ja niiden valta vahvistuu. Toimintatapa on lyhytnäköinen ja sekava, eikä edistä työmarkkinajärjestelmän toimivuutta ja hyvää työllisyyskehitystä.  

Minna Ahtiainen 
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.