SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteinen lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle
Yleissopimus nro 105 Pakkotyön poistaminen (1957)
Suomen työelämässä on paljon työntekijöiden hyväksikäyttöä, joka ilmenee vakavista ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävistä työvoiman hyväksikäytön ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän muodoista työntekijöiden alipalkkaukseen. Leimaavaa näissä vakavuusasteeltaan erilaisissa tapauksissa on työnantajan taloudellisen hyödyn tavoittelu työntekijän kustannuksella.
Rikosuhripäivystyksen (RIKU) (Victim Support Finland) ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelu tavoittaa vuosittain useita satoja sellaisia ihmiskaupan ja sen lähirikosten uhreja, jotka eivät ole pystyneet tai uskaltaneet hakeutua viranomaispalveluiden piiriin. Erityistukipalvelun asiakasmäärät ovat viimeisen kolmen vuoden aikana kaksinkertaistuneet. Vuonna 2021 asiakkaita oli noin 700, vuonna 2023 jo lähes 1400. Uusia asiakkaita palveluun on tullut vuosittain noin 300–500. Asiakkaista 80 % on kokenut työperäistä hyväksikäyttöä Suomessa. Vuonna 2023 palveluissa oli asiakkuudessa yli 1100 työperäisen hyväksikäytön uhria. Vuoden 2024 alusta toukokuun puoleen väliin mennessä RIKUn palveluihin tuli noin 100 uutta työperäistä hyväksikäyttöä kokenutta asiakasta.
Vuonna 2023 työvoiman hyväksikäyttöä tapahtui tavallisimmin rakennus-, siivous-, luonnonmarjanpoiminta- ja ravintola-alalla. Mutta myös esim. kauneusalalla, varastotyössä, autopesuloissa ja -korjaamoissa ja kotitaloustyössä esiintyy työvoiman hyväksikäyttöä. Moni asiakas oli myös joutunut hyväksikäytetyksi maa- ja metsätaloudessa esimerkiksi kausitöissä ollessaan.
Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden kertoman mukaan ja eri työnantajayritysten määrän perusteella vaikuttaa, että joillain aloilla (esim. siivous, tietyt ravintolat, rakennusala, maatalous/kausityö) hyväksikäyttö on yleistä ja paikoin vallitseva käytäntö. Työperäisen hyväksikäytön uhrit ovat pääosin ulkomaalaisia, joilla on usein heikko suomen- ja englanninkielentaito. Ulkomaalaistaustaisista työperäisen hyväksikäytön uhreista yleisimmät kansalaisuudet ovat Ukraina, Thaimaa, Irak, Vietnam, Filippiinit ja Marokko. Näistä ulkomaalaistaustaisista työntekijöistä on yleisimmin tultu Suomeen työntekijän oleskeluluvalla tai turvapaikanhakijana, mutta jonkin verran on myös niin kutsuttuja paperittomia henkilöitä, joilla ei ole oikeutta oleskella Suomessa.
Työperäinen hyväksikäyttö näyttäytyy eri tavoin Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden kohdalla. Tavallisesti uhrit ovat joutuneet maksamaan suuria kynnysrahoja työpaikasta ja/tai oleskelulupajärjestelyistä tai heidät on esimerkiksi erehdytetty kevytyrittäjiksi. Heillä on harvoin tietoa oikeuksistaan työntekijänä Suomessa tai mahdollisuuksistaan irtaantua tilanteesta.
Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden kohdalla on myös piilotettua hyväksikäyttöä siten, että työaika merkitään työaikakirjanpitoon todellista lyhyemmäksi, tai sitä ei seurata ollenkaan, palkat maksetaan työntekijän pankkitilille, mutta hän joutuu palauttamaan rahat työnantajalle. Yhä useammin työntekijän työsuhde naamioidaan yrittäjyydeksi ja keinot piilottaa hyväksikäyttö kehittyvät. SAK:n Maahanmuuttajien työsuhdeneuvonnan havaintojen perusteella tällaista työsuhteiden naamiointia muuksi oikeussuhteeksi tapahtuu esimerkiksi rakennusalalla.
Tyypillistä hyväksikäyttötilanteissa on, että hyväksikäytön uhri ei uskalla ilmoittaa tilanteesta viranomaisille tai edes ammattiliittoon, koska pelkää esimerkiksi oman tai perheenjäsentensä oleskeluluvan tai oleskeluluvan saamisen mahdollisuuden menettämistä, toimeentulonsa menettämistä ja vaikeuksia työllistyä uudelleen. Myös pelko kotimaassa tapahtuvasta kostosta ja poissulkemisesta yhteisöstä nostaa ilmoittamisen kynnystä.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän vuosikatsauksen 2023 Vuosikatsaus2023.pdf (ihmiskauppa.fi) mukaan ihmiskaupan uhrien määrä oli edelleen korkea ja pakkotyö yleisin hyväksikäytön muoto.
Vuonna 2023 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään kirjattiin 510 uutta hakemusta. Määrä on ollut kasvusuunnassa jo usean vuoden ajan. Auttamisjärjestelmän piiriin hyväksyttiin 326 uutta ihmiskaupan uhria, joista hieman yli puolet oli naisia ja tyttöjä.
Pääosa eli 64 % kaikista vuoden 2023 hyväksikäyttötapauksista oli tapahtunut Suomessa. Pakkotyö oli yleisin ihmiskaupan muoto. Henkilöt edustivat 35 kansalaisuutta. Pakkotyön aloista esiin nousivat luonnontuotteiden poiminta (32 %), marjatilat (24 %), ravintola-ala (13 %), siivous (11 %), hyvinvointi (4 %) sekä puutarha-ala (4 %).
Tyypillistä Suomessa on, että pakkotyössä työntekijällä ei ole tavanomaisia oikeuksia kieltäytyä tehtävistä ja uhri on haavoittuvassa asemassa. Työnantajan ja työntekijän välillä voi olla velkasuhde, henkilöä voidaan uhkailla väkivallalla, karkotuksella tai ilmiannolla viranomaisille. Myös uhrin vapautta voidaan rajoittaa. Usein uhria on erehdytetty myös työsuhteen laadun osalta. Lisäksi uhrit kokevat usein työnantajiensa taholta psyykkistä ja toisinaan myös fyysistä väkivaltaa. Pitkien työpäivien vuoksi uhrien vapaa-aika jää usein hyvin vähäiseksi ja joissakin tapauksissa uhrit ovat myös joutuneet jopa majoittumaan työpaikallaan.
Vuoden 2023 lopussa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä oli yhteensä 1563 henkilöä, joista tunnistettuja uhreja oli 1287 ja heidän alaikäisiä lapsiaan 276. Lapsia uhrien joukossa oli 19. Noin 60 % ihmiskaupan uhreista oli naisia. Kaikista auttamisjärjestelmässä olevista asiakkaista lähes puolet (48 %) on pakkotyön uhreja. Lähes yhtä paljon yhteensä on joko seksuaalisen hyväksikäytön (26 %) tai pakkoavioliiton (20 %) uhreja. Muita hyväksikäytön muotoja on tunnistettu vähemmän.
Työperäisen ihmiskaupan uhrien työolosuhteissa toistuu alasta riippumatta se, että uhrit tekevät pitkiä työpäiviä työmääräänsä nähden liian pienellä palkalla tai kokonaan palkatta. Yleistä on myös se, ettei pitkien työpäivien aikana saa pitää kunnollisia taukoja.
Suomessa työvoiman hyväksikäyttöön liittyville ihmiskauppatapauksille on tyypillistä, että työsuhde on saatu paperilla näyttämään täysin lailliselta. Työsopimukseen on usein kirjattu työehtosopimusten määrittelemä palkka ja työaika, mitä ei todellisuudessa kuitenkaan noudateta. Työntekijän tilille voidaan myös maksaa sopimuksen mukainen palkka, mutta työnantaja voi pitää hallussaan uhrin pankkikorttia tai vaatia uhria nostamaan palkkarahat tililtä ja antamaan työnantajalle takaisin käteisenä. Ihmiskaupan ja sen lähirikosten, esimerkiksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän tutkinnassa on haasteita ja ongelma on rakenteellinen. Haasteita on muun ohella esimerkiksi tapausten tutkintojen pitkän kesto ja rikosten tunnusmerkistön tulkitseminen. Syrjintä rikoksen nimikkeenä soveltuu huonosti tilanteisiin, joissa osalle ulkomaalaisista maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka ja osalle ei. Käytännössä liian pienen palkan maksaminen tulkitaan välillä pelkäksi palkkariidaksi, jota ei edes tutkita rikoksena. Resurssien ja rikostunnusmerkistöihin perehtymisen lisäksi joissakin tapauksissa ongelmana ovat myös asenteet. Näitä rikoksia ei aina pidetä tärkeinä, vaan esimerkiksi oleskeluongelmia saatetaan automaattisesti pitää uskottavuutta heikentävänä tekijänä. Systemaattiset toimintamallit eivät tule ilmi, kun ilmoituksia käsitellään erikseen eikä selvitetä, miten laajaa työnantajan toiminta on. Lisäksi työsuojeluviranomaisen keinot puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön ovat edelleen erittäin rajalliset. Vaikka viranomaisten toimintaedellytyksiin on pyritty tekemään pieniä parannuksia, näyttää edelleen siltä, että keinot puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön perustuvaan liiketoimintamallin jatkamiseen Suomessa ovat riittämättömät.
Yleissopimus nro 122 Työllisyyspolitiikka (1964)
Pääministeri Orpon hallituksen työllisyystoimet perustuvat työttömien toimeentulon heikentämiseen ja opiskelumahdollisuuksien rajoittamiseen. Näiden toimien positiiviset vaikutukset työllisyyteen ovat kyseenalaisia. Aikuiskoulutustuki lakkautetaan elokuun alussa 2024. Tällä tuella on ylläpitänyt ja kehittänyt osaamistaan vuosittain 30 000 työssäkäyvää. Aikuisten osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista leikataan muutenkin rajusti ja tämä heijastuu osaavan työvoiman saatavuuteen ja työllisyyteen.
Työvoimapalvelut siirtyvät vuoden 2025 alussa valtiolta kuntien hoidettavaksi. Muutos on iso ja sen valmistelu on käynnissä. Jatkossa palveluja järjestetään 45 työllisyysalueella. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat kantaneet huolta palveluiden hajaantumisesta ja henkilöasiakkaiden yhdenvertaisesta mahdollisuudesta saada ohjausta ja palveluja.
Työvoimapalveluja uudistettiin edellisellä hallituskaudella, virkailijoiden määrää lisättiin ja palvelumallia muokattiin. Osaltaan tämä johti myös palvelujen jäykkyyteen. Orpon hallitusohjelmassa on kirjauksia työvoimapalvelujen joustavoittamisesta ja valmistelu on aloitettu. Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat joustavoittamista niin, että palveluja voidaan tarjota tehokkaasti eniten tarvitseville. Joustavoittaminen ei saa kuitenkaan johtaa palvelutason laskuun.
Yleissopimus nro 124 Lääkärintarkastus, jolla todetaan nuorten henkilöiden soveltuvuus maanpinnanalaisiin töihin kaivoksissa (1965)
Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että vaikka yleissopimus on jo vanha, on sillä edelleen relevanssia Suomen olosuhteissa. Suomessa on useita toimivia maanalaisia kaivoksia ja erityisiä haasteita nousee siitä, että Suomen maaperästä löytyy asbestia. Näin ollen suomalaisilla kaivoksilla on yleisten kaivosalan työsuojelukysymyksien lisäksi asbestipitoisuudesta aiheutuvia erityisiä työsuojelullisia haasteita. Kaivoksilla käytettävät laitteet ja työkoneet ovat päivittyneet uudemman sähköisen teknologian käyttöön hitaasti, joten mm. dieselpakokaasut ja typen oksidit aiheuttavat haittaa ja työsuojelullista vaaraa kaivoksilla.
Työntekijöiden ja erityisesti nuorten työntekijöiden suojelun tulisi siis olla korkea prioriteetti, jotta myös asbestin ja muiden vaaratekijöiden aiheuttamat haitat ja ammattitautiriskit ehkäistään tehokkaasti.
Suomen työsuojelulainsäädäntö lähtee siitä, että nuorella työntekijällä tarkoitetaan alaikäistä alle 18-vuotiasta työntekijää. ILOn yleissopimus 124 koskien maanalaisissa kaivoksissa työskentelevien nuorten henkilöiden lääkärintarkastuksia kuitenkin sisältää erilaisen määrittelyn. Yleissopimus 124 tarkoittaa nuorella työntekijällä alle 21-vuotiasta. Näin ollen yleissopimuksen tarkoittama erityinen suojelu nuorille kaivostyöntekijöille jää Suomessa osin toteutumatta.
Yleissopimuksessa 124 halutaan varmistaa asianmukaiset lääkärintarkastukset työskentelyn alkaessa sekä työskentelyn kestäessä vähintään 12 kuukauden välein. Tämä ei välttämättä Suomessa toteudu, vaan terveystarkastuksia voidaan toteuttaa merkittävästi harvemminkin kuin vuosittain. On myös syytä huomioida, ettei ensimmäistä tarkastusta aina saada sovitettua juuri työskentelyn alkamiseen. Tarkastuksien toteuttamisessa saattaa olla epäjohdonmukaisuutta ja puutteita varsinkin erilaisissa ns. epätyypillisissä työsuhteissa.
Yleissopimuksen 3. artiklassa on kirjaus röntgentutkimuksien suorittamisesta. Tämä perustuu osittain vanhentuneeseen teknologiaan ja tutkimuskäytännöt ovat tältä osin muuttuneet. Olennaista kuitenkin olisi, että terveydentilaa seurataan riittävällä tarkkuudella muita ajanmukaisia tutkimusvälineitä ja -menetelmiä käyttäen vähintään vuosittain. Näin ei siis Suomessa tapahdu eikä tähän ole lakisääteistä velvoitetta.
Työterveyshuoltolain perusteella annettu Valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä ei määrittele täsmällisesti suoritettavien tarkastuksien määräväliä eikä sisältöä, vaikka sinänsä maanalainen kaivostyö kiistatta kuuluu kyseisen asetuksen soveltamisalan piiriin.
Yleissopimuksen 4. artiklassa kirjatut työsuojelutarkastukset sekä henkilöstön edustajan (käytännössä työsuojeluvaltuutetun) tiedonsaantioikeus eivät myöskään toteudu yleissopimuksessa kuvatulla tavalla.
Yleissopimus nro 138 Työhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä (1973)
Ei lausuttavaa.
Yleissopimus nro 182 Lapsityön pahimpien muotojen kieltäminen ja välittömät toimen niiden poistamiseksi (1999)
Ei lausuttavaa.
Pidätämme oikeuden täydentää lausuntoamme.
Lisätietoja STTK:ssa: Ville Kirvesniemi