Hoivatalous ei aina kestä päivänvaloa

Hoivatyötä tehdään maailmalla virallisesti ja epävirallisesti, palkkatyönä ja palkatta. Palkkojen osalta hoivatyö kuuluu usein matalapalkkatöihin. ILOn raportista ilmenee, että työajat voivat olla haastavat, sillä hoivaa tarvitaan aamusta iltaan ja yöhön. 

Kansainvälisen työjärjestö ILOn 112. työkonferenssi järjestettiin tuttuun tapaan kesän alussa Genevessä. Palkansaajakeskusjärjestöjen delegaatiosta sain mahdollisuuden osallistua komiteaan, jonka aiheena oli ”decent work and the care economy” – eli vapaasti suomennettuna ihmisarvoinen työ ja hoivatalous. Kahden viikon aikana yleiskeskustelun pohjalta laadittiin päätöslauselma (resolution), joka tiivistää aiheesta käydyt kolmikantaiset keskustelut ja neuvottelut sekä suunnan tulevaisuutta silmällä pitäen.  

Keskustelu hoivatalouskehikon ja ihmisarvoisen työn ympärille perustui ennakolta laadittuun taustaraporttiin. Siitä käy ilmi, että maailmanlaajuisesti hoivatalous tarkoittaa yli 380 miljoonaa hoivatyöntekijää, eli noin 11,5 prosenttia koko globaalista työllisyydestä.  

Palkkojen osalta hoivatyö kuuluu usein matalapalkkatöihin.

Hoivatalous kattaa opetus-, terveys- ja sosiaalisektorin sekä kotitaloustyöntekijät, ja myös he, jotka tekevät palkatonta hoivatyötä. Hoivatyötä tehdään virallisesti ja epävirallisesti (informal work), sekä palkkatyönä että palkatta. Palkkojen osalta hoivatyö kuuluu usein matalapalkkatöihin. Raportista käy ilmi, että työajat voivat olla haastavat, sillä hoivaa tarvitaan aamusta iltaan ja yöhön (vuorotyötä, viikonlopputyötä, pikakomennuksia töihin jne.). 

Hoivatalouskomitean työskentely pohjoismaiden näkökulmasta alkoi jo ennen konferenssia loppukeväästä yhteisellä koordinaatiolla. Muun muassa perhevapaiden tasaisempi jakautuminen, joustavat työntekomuodot, tuetut lastenhoitojärjestelmät ja investoinnit hoivatalouteen olivat hyviä käytäntöjä, joita pohjoismaat halusivat viedä eteenpäin myös komiteatyöhön. Lisäksi keskeisiksi ongelmiksi aiheesta pohjoismaat nostivat esiin myös muun muassa työvoimapulan sekä hoiva-alojen veto- ja pitovoiman vahvistamisen esimerkiksi työolojen ja palkkojen kehittämisen osalta, riittävät resursoinnit sekä työvoiman kehittämisen ja kouluttamisen. Myös väkivallan ja syrjinnän kitkeminen hoivataloudessa oli keskeinen teema Suomen näkökulmasta. 

Myönteistä kahden viikon komiteatyössä ja sen lopputuloksissa oli, että edellä mainittuihin hyviin käytäntöihin ja ongelmakohtiin kiinnitettiin myös komitean laatimassa päätöslauselmassa huomio. Se tarjoaakin hyvää taustatukea tulevaisuudessa, kun laaditaan kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä. Komitean laatima teksti on myös siinä mielessä tärkeä, että hoivatalouden haasteet ja puutteet tunnistetaan globaalisti ja kirjoitetaan auki, jotta esimerkiksi resursointia ja hoivatalouden kehitystä tukeavia toimenpiteitä voidaan kohdistaa tulevaisuudessa oikein. 

Miten tästä eteenpäin? 

Päätöslauselmaan sisältyy myös osio, jossa tuodaan esiin, mitä toimenpiteitä jäsenvaltioiden hallitukset sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöt voivat tehdä kehittääkseen ihmisarvoista työtä hoivataloudessa (”Advancing decent work in the care economy”, luku neljä). Lisäksi mukana on osio, jossa määritellään, mitä ILO voi ja mitä sen pitää mandaattinsa puitteissa tehdä aiheen tukemiseksi ja kehittämiseksi tulevaisuudessa (The role of the International Labour Organization” luku viisi). Näihin sisältyy paljon hyviä toimenpiteitä, joihin on tärkeä kiinnittää huomiota sekä globaalisti että Suomessa.  

Paitsi että komitean aihe oli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta todella mielenkiintoinen, myös ILOn toimintatavat ja komiteatyö olivat hyvin opettavaisia itseni kaltaiselle ILO-ensikertalaiselle. Huomasin nopeasti, että kansainvälinen komikantatyöskentely vaatii ennen kaikkea yhteistyötä, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, jotta niin isoja kuin pieniäkin muutoksia merkittävien aiheiden äärellä saadaan vietyä eteenpäin. 

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevän kahden viikon komiteatyön pohjalta on hyvä jatkaa kohti 24.–30.6. lähestyvää Pride-viikkoa ja sen jälkeen varovasti suunnata ajatuksia myös kohti horisontissa häämöttäviä kesälomia.

Ville Kirvesniemi 
Kirjoittaja on STTK:n juristi.