Väestönkehityksestä ja sen haasteista on puhuttu jo edesmenneen valtiosihteeri Raimo Sailaksen ajoista alkaen, mutta muutaman vuosikymmenen unesta herääminen tapahtui vasta hiljattain.
Alue- ja kuntavaalien jo häämöttäessä keväässä 2025 on hyvä alkaa pohtia, millaisessa alueiltaan erilaistuvassa Suomessa ne käydään. Kehityskulku erilaistumiseen niin ikärakenteen kuin vaikkapa vieraskielisten asukkaiden suhteen on jatkunut jo pidempään, mutta se ei kosketa kaikkia alueita ja kuntia samalla tavalla. Osa pärjää tietysti tässä uudessa ajassa paremmin kuin toiset, ja toisten edellytykset rakentaa yhtenäistä ja tasa-arvoista yhteiskuntaa niin palveluiltaan kuin työmarkkinoiltaankin ovat toisia myönteisemmät.
Väestönkehityksestä ja sen haasteista on puhuttu jo edesmenneen valtiosihteeri Raimo Sailaksen ajoista alkaen, mutta muutaman vuosikymmenen unesta herääminen tapahtui vasta hiljattain. Luonnollinen väestönkehitys on ollut meillä laskussa, ja vuonna 2007 ensimmäistä kertaa nettomaahanmuutto ylitti luonnollisen väestönlisäyksen noin 4 000 hengellä. Vuonna 2016 puolestaan ensimmäistä kertaa luonnollinen väestönlisäys kääntyi negatiiviseksi nettomaahanmuuton korjatessa tilannetta.
Historiallisista lähivuosista jos jatketaan, niin vuonna 2023 lyötiin pöytään uusi kyseenalainen ennätys: lapsia syntyi vain 43 000 tuhatta. Tätä ennen alle 45 000 lasta oli syntynyt viimeksi vuonna 1868, jolloin meitä suomalaisia oli 1,73 miljoonaa.
Kasvua oli lähes 40 000 henkilöä, mikä on suurin lisäys lähes seitsemäänkymmeneen vuoteen.
Oli viime vuodessa kuitenkin myönteistä poikkeustakin havaittavissa väestönkehityksessä. Kasvua oli lähes 40 000 henkilöä, mikä on suurin lisäys lähes seitsemäänkymmeneen vuoteen. Vieraskielisten määrä kasvoi huimasti 62 000 henkilöllä, mikä on todennäköisesti eniten kautta aikojen. Kasvu selittyy pääosin ukrainalaisilla, jotka saivat oikeuden kotikuntaan viime vuoden aikana.
Väestökehitys haastaa voimakkaasti alueitamme ikärakenteen muuttuessa. Kun verrataan 65 vuotta täyttäneiden osuutta koko väestöön vuonna 2010 heidän osuutensa väestöstä oli alle 18 prosenttia, kun viime vuonna se oli jo 23,4 prosenttia. Vuonna 2030 Tilastokeskuksen mukaan osuus on jo 26,3 prosenttia – näin joka neljäs suomessa asuva olisi vanhus.
Vuonna 2010 meillä oli 37 kuntaa, kolme seutua ja kaksi maakuntaa, joiden väestöstä alle 15 prosenttia oli 65-vuotta täyttäneitä ja hämmentävästi viime vuonna enää kaksi kuntaa. Iäkkäin väestö asuu harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla, mutta erityisesti myös koko pitkän itärajan alueet nousevat tässä esiin.
Kaupungistuminen tulee jatkumaan voimakkaana tulevina vuosikymmeninä, mutta väestön ikääntyminen vähän hidastaa tätä kehitystä, kun nuorten kaupunkeihin muuttavien ikäluokkien koko pienenee.
Kunnat eivät ole sisaruksia
Manner-Suomen kuntien asukasluku vaihtelee noin 700 asukkaasta kunnasta suurimman kaupungin noin 665 000 asukkaaseen. Vuosien 2010–2023 aikana koko maan väestö kasvoi 4,25 prosenttia, mutta voimakkaan keskittymisen jatkumisen tuloksena väestö vähenee
- 12 / 19 maakunnassa
- 52 / 69 seudulla ja
- 236 / 309 kunnassa.
Maakunnista ennusteen mukaan kasvavat vain Uusimaa, Ahvenanmaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjanmaa. Kasvu kaikkiaan on keskittynyt etenkin seitsemälle suurimmalle ja muutamalle muulle kaupunkiseudulle.
Myös vieraskieliset keskittyvät
Vuonna 2023 vieraskielisiä oli yhteensä 558 000, eli 10 prosenttia koko Suomen väestöstä. Jos katsomme verrokkivuottamme 2010, silloin sama prosenttiosuus oli 4,2. Vajaa puolet kaikista vieraskielisistä asuu suurissa kaupungeissa Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla.
Korkeimmat osuudet olivat vuonna 2023 Vantaalla (26,9 %), Espoossa (23,6 %), Närpiössä (20,9 %) ja Helsingissä (19,6 %). Maakunnista korkeimmat osuudet osuvat Uudellemaalle 18 prosentilla ja Varsinais-Suomeen 10 prosentilla.
Suurimmissa kaupungeissa vieraskielisten ja tietysti vieraskielisten oppijoiden määrät ja osuudet jatkavat kasvua, vaikka toki erot vieraskielisten lasten osuuksissa ovat valtavat. Suurimmillaan pääkaupunkiseudun kunnissa 23–30 prosenttia lapsista on vieraskielisiä. Toisaalta edelleen osassa kuntia ei käytännössä ole vieraskielisiä lapsia lainkaan. Tämä kehitys tekee sosiaalisesta kestävyydestä huolehtimisesta ja segregaation torjunnasta entistäkin merkityksellisempää.
On myös huomioitava, että monipaikkaisuuden lisääntymisen myötä asuinpaikkaan perustuva tilastointi ei kerro koko totuutta kullakin alueella oleskelevasta väestöstä. Mobiiliseurannan perusteella on havaittu, että alueiden todellinen väestömäärä vaihtelee paljon vuodenaikojen mukaan ja esimerkiksi osalla harvaan asutusta maaseudusta alueilla on enemmän väestöä kesällä lomailemassa. Heinäkuussa puolestaan kaupungeissa oleskelee vähemmän väestöä.
Kaupungistumiskehitys on Suomessa kiihtynyt 2000-luvulla ja alueiden erilaistuminen tulee ennusteiden mukaan voimistumaan kohti vuotta 2040. Tällä kaikella on vaikutus niin asumiseen, infraan, työmarkkinoihin kuin liikkumiseenkin. Erilaistumisen tuoksinassa myös palveluiden tarve muuttuu, ja palveluita myös katoaa. Täytyy silti muistaa, että vaikka alueet eriytyvät, väestörakenne muuttuu ja väki vähenee, alueet eivät kokonaan autioidu. Lapsia ja vanhuksia asuu jatkossakin väestöään menettävillä alueilla, mikä pitää huomioida myös perusopetuksessa ja muissa palveluissa.
Ulla Hyvönen
Kirjoittaja on STTK:n elinkeino- ja aluepoliittinen asiantuntija.
Lähteet: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriön tilannekuvat.
Taina Vallander | 16.8.2024