Sisällys
- Talous-, finanssi- ja veropolitiikka
- Työllisyysasteen nosto ja työvoimapalveluiden kehittäminen
- Työelämä
- Sosiaaliturva
- Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen
- Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi
- Oikeudenmukainen vihreä siirtymä
Talous-, finanssi- ja veropolitiikka
- Suomalaista teollisuuspolitikkaa on vahvistettava kasvun tukemiseksi. Vain pitkäjänteisellä teollisuuspoliittisella strategialla voidaan vahvistaa suomalaisten yritysten kasvun mahdollisuuksia.
- TKI-rahoituslain mukaisten määrärahojen vaikuttavuutta on parannettava. Riski on, että määrärahat kohdistuvat liiaksi lyhytaikaisiin projekteihin, eikä niiden vaikuttavuus ole selvää. Perustutkimuksen rahoitus on varmistettava.
- Kilpailupolitiikkaa on kehitettävä. Monet toimialat ovat Suomessa erittäin keskittyneitä, ja se nostaa tuotteiden hintoja ja heikentää talouskasvua. Vahvempi kilpailupolitiikka edellyttää puuttumista heikon kilpailun toimialojen käytäntöihin.
- Digitalisaatiolla voidaan vauhdittaa julkisen sektorin tuottavuuskehitystä, mutta se edellyttää julkisten digihankintojen strategista johtamista. Näin vältytään hukkainvestoinneilta.
- Liikenneinfran kehittämisen ja perusväylänpidon rahoitus on varmistettava. Hallituskauden aikana yleisrahoitus uusiin väylähankkeisiin (rata- ja tiehankkeet -720 miljoonaa euroa) laskee, koska valtaosa korjauksista ja uusista hankkeista tehdään kertaluontoisella investointiohjelmalla.
- Talouskriisit jättävät pysyviä jälkiä esimerkiksi lisäämällä rakennetyöttömyyttä. Elvytys on yksi keino ehkäistä suhdannetyöttömyyden muuttumista rakennetyöttömyydeksi.
- ARA-asuntotuotantoon suunnitellut leikkaukset on peruttava. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja asuntokannan rooli alueiden elinvoiman ja työvoiman liikkuvuuden edistäjänä jää muuten nykyisessä suhdannetilanteessa puutteelliseksi.
- Suomi tarvitsee pitkän aikavälin kasvuohjelman työllisyysasteen nostamiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi. Palkansaajajärjestöjä tarvitaan ohjelman tekemiseen.
- Business Finlandin toimintaedellytyksiä ei pidä kaventaa, kun saman aikaisesti pyrkimys on tuottaa kasvua TKI-panostusten avulla.
- Kokonaisveroasteen lasku on keskeinen syy julkisen talouden heikentymiseen. Se on nostettava vuoden 2022 tasolle.
- Haitta- ja energiaverotuksen kiinnittäminen indeksiin varmistaisi verotuksen pysyvän linjassa inflaation ja ympäristövaikutusten kanssa. Tämä edistäisi ekologista kestävyyttä ja verotuksen oikeudenmukaisuutta.
- Arvonlisäveroa ei saa korottaa, sillä se syö ostovoimaa, heikentää talouden suhdannetta entisestään ja kohdentuu kohtuuttomasti pienituloisiin. Alv:n korottamisen sijaan julkista taloutta on vahvistettava taloutta paremmin tukevilla keinoilla. Vähintään alv:n korottamista on lykättävä noususuhdanteeseen.
- Kehysbudjetointi rajoittaa menoja, mutta mahdollistaa verojen keventämisen samaan aikaan. Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta on tärkeää kohdella budjetin tuloja ja menoja tasapuolisesti ja huomioida kehysbudjetoinnissa myös tulot.
- Asuntosijoittajien rahoitusvastikkeen verovähennysoikeus vuokratulosta on kannustanut taloyhtiöitä velkaantumaan merkittävästi. Vähennyksen poistaminen pienentäisi kotitalouksien velkaantumisen riskiä, toisi lisää verotuloja ja selkeyttäsi verojärjestelmää.
- Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus on kansainvälisesti poikkeuksellinen järjestely, josta tulisi luopua. Se vääristää investointeja eikä tuota kansantaloudelle hyötyjä.
- Valtio tukee yrittäjien eläkkeitä budjetista jo yli 400 miljoonalla eurolla vuodessa (vuonna 2022) ja summa on kasvussa. Alivakuuttamisen ehkäiseminen vähentäisi valtion tarvetta tukea yrittäjien eläkkeitä ja tasapuolistaisi eläkemaksuja.
- Parlamentaarinen työskentely julkisen talouden kestävyyden pitkäjänteiseksi vahvistamiseksi vähentäisi hallituskausittain poukkoilevaa politiikkaa.
Työllisyysasteen nosto ja työvoimapalveluiden kehittäminen
- TYÖ2030-ohjelma, työelämän mielenterveysohjelma ja työkykyohjelma sisälsivät lukuisia keinoja työelämän laadun kehittämiseksi, osatyökykyisten työllistymisen tukemiseksi ja palveluiden kehittämiseksi. Toimia on jatkettava ja tuettava riittävällä rahoituksella.
- Työttömien työkykyongelmien heikko tunnistaminen voi pitkittää työttömyyttä ja johtaa entisestään heikkenevään työkykyyn. Työttömille on taattava pääsy terveystarkastuksiin ja työkykyarviointiin työttömyyden varhaisessa vaiheessa.
- Palkkatuki on tärkeä osatyökykyisten työelämään pääsyä tukeva väylä. Yrityksissä on lisättävä palkkatuen käyttöä ja osatyökykyisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille on tuettava. Työttömyysturvan työssäoloehdon kertyminen palkkatuetussa työssä on poistettu ja muutos heikentää palkkatuettuun työhön hakeutumisen kannusteita. Mahdollisuuksia keventää palkkatuetussa työssä olevien työnhakuvelvoitetta on selvitettävä.
- Saksassa yli 20 henkilöä työllistävän yrityksen henkilöstöstä viisi prosenttia on oltava sairauden tai vamman perusteella osatyökykyisiä. Yrityksillä on mahdollisuus saada korotettua palkkatukea työntekijän kolmena ensimmäisenä työskentelyvuotena. Mahdollisuuksia mallin käyttöönottoon on Suomessa selvitettävä.
- Ulosottoaikojen lyhentäminen ja velkajärjestelyyn pääsyn helpottaminen parantaisivat yksilöiden taloudellista asemaa, motivoisivat työn vastaanottamiseen ja jakaisivat vastuuta ylivelkaantumisesta myös velkojille. Toimilla olisi merkittävä työllisyysvaikutus.
- Asumistuen leikkaus on peruttava. Leikkaukset ovat kohtuuttomia ja ansiotulovähennykseen kohdistuva leikkaus heikentää selvästi työnteon kannustimia.
- Sosiaaliturvan suojaosat on palautettava. Suojaosat kannustavat ottamaan vastaan varsinkin osa-aikaista työtä. Tutkimuksissa on havaittu, että suojaosat eivät vähennä kokoaikaisen työn tekemistä.
- Työvoimapalveluiden onnistuminen on varmistettava riittävillä resursseilla. Siksi
- resursoinnista on huolehdittava suunnitellun toimeenpanon toteutumiseksi.
- suunniteltu rahoitus on kohdistettava työvoimapalveluille.
- rahoitus on saatettava pitemmällä aikavälillä pohjoismaiselle tasolle.
- Uudistetaan työnhakuvelvoite:
- poistetaan työnhakuvelvollisuus omatoimisesti työttömyysetuudella opiskelevilta ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevilta.
- selvitetään työnhakuvelvoitteen asettamista kuukautta pitemmälle aikavälille. Lainsäädännössä on nykyisin mahdollisuus asettaa työnhakuvelvoite pidemmälle ajalle painavasta syystä ilman haettujen työpaikkojen määrän vähentämistä. Tämä tarkastelujaksojen yhdistämisen laajentaminen voi jouhevoittaa työnhakua.
- Jokaiseen työvoimapalveluiden yksikköön on nimettävä asiantuntija, jonka toimenkuvaan kuuluu vain yhteistyö työnantajasektorin kanssa. Virkailijoiden asiakasmäärät ovat nykyisin niin suuria, että työnantajasektorin yhteistyöhön ei jää riittävästi aikaa.
- Tarjottujen työvoimapalvelujen laatua on vahvistettava
- luomalla palveluille vahvempia laatuvaatimuksia, kuten valtakunnalliset opetussuunnitelmat eri kursseille ja pätevyysvaatimukset työttömien kanssa kursseilla toimiville henkilöille.
- lisäämällä palveluihin tulostavoitteita.
- Yksityisen sektorin työvoimapalveluiden vaikuttavuutta on lisättävä. Samalla on hyödyllistä tehdä toimia, joilla varmistetaan yksityisen sektorin palveluiden vaikuttavuus työllisyyden hoidon näkökulmasta. Vaikuttavuuden lisäämiseksi
- yksityiset toimijat on velvoitettava rekisteröitymään työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämään rekisteriin. Palveluiden ohjauksen on oltava näkyvää ja on tiedettävä, ketkä kentällä operoivat.
- yksityisen sektorin työvoimapalveluiden toiminta on liitettävä vaikuttavuuden arvioinnin piiriin. Työvoimapalveluiden ohjauksesta annettuun asetukseen sisältyy yksityisten työvoimapalveluiden tiedonantovelvollisuus, jota on viimeksi hyödynnetty vuonna 2005. Tietojen pyytämisestä ja niiden arvioimisesta on tehtävä vuosittainen prosessi.
- Työvoimapalveluiden digitalisaatiota on kehitettävä vähentämällä erilaisten järjestelmien määrää ja huolehtimalla tiedon siirtymisestä niiden välillä ilman erillistä kirjaamista. Näin säästyy aikaa ja oikea-aikaisen tiedon saavutettavuus paranee.
Työelämä
- Hallitusohjelman työelämää koskevia tavoitteita on tasapainotettava. Painopiste on siirrettävä reilun työelämän ja yhteistoiminnan edellytysten turvaamiseen. Työntekijän turvan heikentäminen heikentää työpaikkatason yhteistyön edellytyksiä.
- Työntekijän henkilöperusteista irtisanomissuojaa ei pidä heikentää. Suomessa suojan taso on jo nyt vain OECD-maiden keskitasoa. Suomea tiukempi henkilöperustainen irtisanomissuoja on esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Alankomaissa. Irtisanomissuojan heikentäminen lisää riskiä syrjintään työelämässä. Erityisen ongelmallista on yhdistää työsuhdeturvan heikennykset sosiaaliturvan leikkauksiin, joilla työttömyyden aikaista taloudellista turvaa on samanaikaisesti heikennetty.
- Työsopimuslain nykyistä sääntelyä määräaikaisesta työsopimuksesta ei pidä muuttaa. Mahdollisuus tehdä työsopimus määräaikaisena ilman erityistä perustetta vuodeksi lisäisi työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Muutos olisi räikeässä ristiriidassa työelämän tasa-arvon vahvistamisen kanssa ja heikentäisi erityisesti naisten työmarkkina-asemaa lisäämällä raskaus- ja perhevapaasyrjintää.
- Hallitusohjelman eri osa-alueiden kirjausten yhteisvaikutuksia työllisyyteen ja hyvinvointiin on arvioitava erityisesti sosiaaliturvan leikkausten, sote-palveluiden saatavuuden ja työelämää koskevien hallitusohjelmakirjausten osalta.
- Riittävä määrä päätoimisia sovittelijoita edistää työrauhaa ja tälle on osoitettava tarpeelliset resurssit. Sovittelujärjestelmän ja sovittelijainstituution mahdollisuuksia tarjota sovittelupalveluita ja erityisesti ennakoivaa sovittelua on vahvistettava.
- Vientivetoisesta työmarkkinamallista ei pidä säätää lailla. Työmarkkinat ovat Suomessa eriytyneet hyvin voimakkaasti sukupuolen mukaan. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2021 tasa-ammateissa työskentelevien osuus oli kymmenen prosenttia palkansaajista. Tasa-ammatti tarkoittaa, että niissä on vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä. Samaan aikaan sukupuolten välinen palkkaero on noin 16 prosenttia, joka on enemmän kuin EU maissa keskimäärin.
Hallitusohjelmakirjaus ei huomioi sukupuolten tasa-arvoa. Valtakunnansovittelijan toiminnan rajaaminen heikentäisi mahdollisuuksia kuroa palkkaeroja umpeen. Työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän keskeisestä rakenteesta on sovittava työmarkkinaosapuolten kesken. - Työsuojeluviranomaisen resurssien riittävyys on varmistettava työmäärän lisääntyessä.
- Hallitusohjelmassa on useita sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavia kirjauksia, joiden yhteisvaikutuksia on arvioitava kokonaisuutena. Keskeisimmät teemat liittyvät työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan.
- Työsopimuslain nykyistä sääntelyä irtisanomissuojasta ja määräaikaisista työsopimuksista ei pidä muuttaa. Mahdollisuus tehdä työsopimus määräaikaisena vuodeksi ilman erityistä perustetta lisäisi niiden perusteetonta ketjuttamista. Muutos olisi räikeässä ristiriidassa työelämän tasa-arvon vahvistamisen kanssa ja heikentäisi erityisesti naisten työmarkkina-asemaa lisäämällä raskaus- ja perhevapaasyrjintää.
- Palkka-avoimuutta on edistettävä direktiivisääntelyn minimitasoa kunnianhimoisemmin.
- Hallituksen asettama Työelämän tasa-arvo ja perhevapaat -työryhmä on askel oikeaan suuntaan. STTK esittää, että asettamispäätöksen toimien lisäksi työryhmä:
- arvioi yksilön syrjintäsuojaa, oikeussuojakeinoja ja nykyistä valvontajärjestelmää sekä niiden kehittämistarpeita
- tekee arviointien pohjalta esityksen tasa-arvolain noudattamisen edistämiseksi ja oikeussuojan parantamiseksi sukupuolisyrjintää koskevissa asioissa
- laatii kattavan selvityksen lasten hoidon tuista ja mahdollisista kehittämisvaihtoehdoista. Hoitovastuun jakamisen, vanhempien työhön paluun ja lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen mahdollisuuksia on lisättävä ja lasten koulun aloituksen tukemista vahvistaa. Selvityksessä on tarkasti otettava huomioon varhaiskasvatukseen vaikuttavat seikat ja tarvittavat toimenpiteet.
- Työelämän tasa-arvon edistämiseen ja syrjinnän ehkäisyyn tähtäävät konkreettiset toimet edellyttävät riittävää resurssointia ja rahoitusta.
- Kuntien valtionosuuksia on kasvatettava varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluiden saatavuuden turvaamiseksi. Varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaa on parannettava työoloja ja palkkausta kehittämällä. Henkilöstön osallistaminen on tärkeää.
- Raskaus- ja perhevapaasyrjintään on puututtava lisäämällä perhevapaita käyttävien ja niiltä työhön palaavien lainsäädännön turvaa.
Sosiaaliturva
Sosiaaliturvan uudistamisen tavoite on oltava nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa. Hallitusohjelmaan sisältyvät sosiaaliturvan leikkaukset kohdentuvat työelämän heikompiosaisiin eli heihin, joiden työmarkkina-asema on tälläkin hetkellä hyvin epävarma. Leikkausten yhteisvaikutukset kuormittavat toimeentulon kanssa kamppailevia entisestään ja voivat johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta.
- Hallitusohjelman sosiaaliturvaan kohdistuvat kustannusleikkaukset lisäävät sosiaalisia riskejä, jotka pitkällä aikavälillä kasvattavat yhteiskunnan kustannuksia.
- Sosiaaliturvaa koskevan päätöksenteon on oltava pitkäjänteistä ja perustuttava tutkittuun tietoon ja kattaviin vaikutusarviointeihin. Hallitusohjelman sosiaaliturvaan kohdistuvien kokonaisvaikutusten arviointiin on turvattava riittävät resurssit.
- Palvelukokonaisuuksien kehittämisessä Suomi on nostettava muiden Pohjoismaiden tasolle. Sosiaaliturvauudistuksessa on panostettava laadukkaisiin, oikea-aikaisiin ja vaikuttaviin palveluihin. Kehittämistyölle on turvattava riittävä rahoitus ja henkilöstö. Etuuspäätöksenteossa henkilöstön riittävyys ja saatavuus on turvattava.
- Työeläkepolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat eläkkeiden riittävä taso ja kattavuus, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja rahoituksen kestävyys myös pitkällä aikavälillä. STTK pitää tärkeänä, että hallitus valmistelee työeläkepolitiikkaa koskevat asiat keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Järjestöt ovat sitoutuneet neuvottelemaan ja esittämään tarpeelliset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi.
- Yrittäjäeläkkeiden eläkemenon ja valtionosuuksien kiihtyvään kasvuun on puututtava ja lisättävä yrittäjien vastuuta omasta eläketurvastaan.
Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen
- Aikuiskoulutustuen tilalle on luotava uusi, opiskelun aikaista toimeentuloa turvaava tuki, joka turvaa osaavan työvoiman saatavuutta työelämän osaamistarpeiden muuttuessa. Tukimallin rahoituksen on perustuttava työntekijöiltä ja työnantajilta kerättäviin työttömyysvakuutusmaksuihin. Malli voisi hyödyntää aikuiskoulutustuen toimivia elementtejä kuten työn ja opintojen yhdistämisen mahdollistavaa soviteltua tukea. Uuden tukimallin luominen edistäisi EU:n yhteistä tavoitetta, jonka mukaan 60 prosenttia työikäisistä olisi osallistuttava jatkuvaan oppimiseen, johon Suomikin on sitoutunut.
- Määritellään yritysten TKI-kannustimien ehdoksi henkilöstön osaamiseen liittyvä elementti kuten osaamiskartoitukset. Panostukset osaamiseen jäävät työpaikan pääomaksi, vaikka kehitetyt tuotteet ja innovaatiot eivät muuttuisi suoraan toiminnaksi.
- Säädetään työntekijän oikeudesta palkalliseen opintovapaaseen. Osallistuminen työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen on vähentynyt viime vuosien aikana merkittävästi. Suomessa yritysten henkilöstökoulutusmenot ovat pienempiä kuin Ruotsissa, Tanskassa ja EU27-maissa. Toisin kuin muissa maissa, Suomessa yritysten koulutusmenot ovat pienentyneet koko 2000-luvun.
- Hallituksen on harkittava uudelleen päätöstä toisen asteen maksuttoman oppimateriaalin rajaamisesta. Vaara on, että opintojen muuttuminen maksulliseksi kesken toisen asteen opintojen lisää keskeyttämistä ja vesittää Suomen koulutustason nostoa koskevia tavoitteita. Monet kunnat ovat ilmoittaneet, että ne harkitsevat maksuttomien oppimateriaalien tarjoamista omalla rahoituksella. Opiskelijoiden yhdenvertaisuus vaarantuu, jos maksuttomien oppimateriaalien saatavuus riippuu asuinkunnasta.
- Ammatillisen koulutuksen resurssit vastata työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin on turvattava. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tunnistettava paremmin väylänä koulutus- ja osaamistason nostoon. Osaavan työvoiman saatavuus monilla yhteiskunnan kriittisillä aloilla edellyttää, että ammatillisella koulutuksella on riittävät resurssit vastata nykyisiin ja tuleviin työelämän osaamistarpeisiin.
- Yhdenvertaisuuden toteutumista varhaiskasvatuksessa on vahvistettava ja velvoite toimipaikkakohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemiseen säilytettävä. Yhdenvertaisuussuunnitelmia koskevien velvoitteiden vähentäminen vaikuttaisi haitallisesti syrjintävaarassa oleviin lapsiin ja heidän perheisiinsä. Siksi on tärkeää pitää kiinni työkaluista ja suunnitelmallisista toimenpiteistä, joilla varhaiskasvatuksen toimipaikoissa arjen syrjintää voidaan kitkeä ja tehdä helpommin havaittavaksi.
Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi
- Julkisen sektorin on oltava sote-palveluiden ensisijainen tuottaja, jonka palvelutuotantoa voidaan täydentää yksityisen sektorin palveluilla. Palvelurakenteen kehittämiselle ja perusterveydenhuollon vahvistamiselle on turvattava riittävä rahoitus.
- Hyvinvointialueille on annettava työrauha sote-uudistuksen täytäntöönpanemisen varmistamiseksi ja palvelujärjestelmän kehittämisen turvaamiseksi. Kehysriihen päätökset tekevät tyhjäksi paljon hyvää kehittämistyötä, jota hyvinvointialueilla on jo tehty ja ajaa hyvinvointialueet peruuttamaan kehittämisessä ja perusterveydenhuollon vahvistamisessa. Monet jo tehdyt päätökset ohjaavat hyvinvointialueiden toimintaa kehittämisen sijaan sopeutukseen.
- Sote-henkilöstön riittävyys ja saatavuus on turvattava muun muassa hallitusohjelmaan kirjatun Hyvä työ -ohjelman toimilla.
- Hallitusohjelmaan kirjattua ensivastehenkilöstön työturvallisuuden parantamista tarvittavin lainsäädännöllisin muutoksin on laajennettava koskemaan koko sote-henkilöstöä. Sote-alan työtehtävissä kohdataan laajasti väkivaltaa ja sen uhkaa.
- Soten rahoitusmallin on turvattava palveluiden saatavuus ja niiden riittävä rahoitus. Rahoitusmallin toimivuutta on seurattava, sitä koskevan päätöksenteon on oltava pitkäjänteistä ja perustuttava riittävään tietoon mallin toimivuudesta ja vaikuttavuudesta.
- Maakuntaveron käyttöönottoa on arvioitava keinona sote-kustannusten hillitsemiseen.
- Valtionhallinnon asema on vakautettava. Hallitus heikentää päätöksillään merkittävästi hallinnon rahoitusta. Valtionhallinto vastaa yhteiskunnan toimivuuteen liittyvistä asioista kuten turvallisuudesta, lupa- ja valvontamenettelyistä ja lakien valmistelusta. Yhteiskunnan toimivuuden takia on välttämätöntä, että valtionhallinnon rahoitus vastaa sille asetettuja tavoitteita. Rahoitusmuutosten taustaksi tarvitaan laaja keskustelu ja näkemys valtionhallinnon muuttuneista tehtävistä. Rahoitusta heikennettäessä henkilöstövähennykset ovat viimesijainen keino.
- Digitaalisia palveluja ja potilastietojärjestelmiä on kehitettävä tukemaan potilaiden palveluketjuja ja sote-henkilöstön työtä tietosuojakysymykset huomioiden.
- Sote-palvelujen henkilöstömäärä on mitoitettava suhteessa työmäärään. Työnjakoa on kehitettävä.
- Työskentelyolosuhteita, palkkausta ja muita työehtoja on kehitettävä yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstön kanssa, jotta aloilla olevat ja aloille valmistuvat myös pysyvät alalla.
- Pelastustoimen toimintaedellytykset on turvattava koko maassa. Jo ennen sote-uudistusta pelastustoimessa on arvioitu olevan 81 miljoonan euron ja 2 500 henkilön vaje. Budjettiriihessä on linjattava rahoitus- ja henkilöstövajeen umpeen kuromisesta.
- Pelastustoimen tehtävien järjestämisvastuun sijoittumista on selvitettävä. Pelastustoimen ohjausvastuu on pelastustehtävien osalta sisäministeriöllä ja hyvinvointialueiden ohjausvastuu sosiaali- ja terveysministeriöllä. Kahden ministeriön ohjauksen selkiyttäminen edellyttää kattavaa selvitystä tehokkaasta ja selkeästä järjestämistavasta.
- Sosiaali- ja terveysministeriön järjestöille antamien valtionavustusten leikkaukset on peruttava ainakin osittain. Olennainen osa hyvinvointia ja terveyttä edistävistä palveluista tuotetaan sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Niiden toimintaa rahoitetaan merkittäviltä osin valtionavustuksilla. Jos avustuksia leikataan, leikkausten vaikutuksia palveluiden saatavuuteen on arvioitava.
Oikeudenmukainen vihreä siirtymä
- Vihreän siirtymän investoinnit edellyttävät realisoituakseen panostuksia työntekijöiden osaamiseen.
- Investointien tasainen jakautuminen alueellisesti on turvattava. Itäisen Suomen houkuttelevuus vihreän siirtymän investointien kohteena on myös varmistettava.
- Suomen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä uhkaa jäädä toteutumatta hiilinielujen ja taakanjakosektorin heikon kehityksen vuoksi. Etenkin taakanjakosektorin liikenteen päästöjen vähentämisessä Suomen on aktivoiduttava. Tätä puoltaa fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen myönteinen vaikutus Suomen vaihtotaseeseen. Bensaveron lasku ja jakeluvelvoitteen kiristämisen lopettaminen on peruttava.
- Energiatuotantoa, sähkön varastointia ja perusvoimaa on edelleen vahvistettava, jotta sähkön hintapiikkejä voidaan tasata.