”Mitä tahansa tarvitaan” – nyt EU:n kilpailukyvyn vuoksi

Mario Draghi  lähtee tavoitteesta, joka on investointien merkittävä lisääminen, ja vasta sitten hän katsoo, mitä se vaatii. Suomessa on perinteisesti lähdetty ajatuksesta, että ensin katsotaan, mitä jokin maksaa ja vasta sitten pohditaan, mihin on varaa. Näin ajaudutaan helposti näivettymisen kierteeseen, missä ei investoida riittävästi.  

Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi on julkaissut raporttinsa EU:n kilpailukyvystä. Draghi tuli tunnetuksi lopettamalla eurokriisin lupaamalla tehdä ”mitä tahansa tarvitaan” euron pelastamiseksi. Nyt hän esittää, että meidän on tehtävä ”mitä tahansa tarvitaan” EU:n kilpailukyvyn pelastamiseksi. 

Draghi vaatii ”uutta teollista strategiaa”, mitä voinee pitää visiona EU:n yhteisestä teollisuuspolitiikasta. Raportti onnistuu herättelemään päättäjiä vaadittavien investointien mittakaavasta, mutta tarjoaa myös paljon konkretiaa siihen, millaisia investointeja pitäisi tehdä, miten ne rahoitetaan ja mitä muita keinoja on parantaa investointiympäristöä. Lisäksi Draghi korostaa tarvetta panostaa vahvasti osaamiseen, oikeudenmukaisuuteen ja laatutyöpaikkojen luomiseen.  

Kokonaisuudesta on vaikea olla eri mieltä. Draghi ravistelee tuoreella tavalla eurooppalaista ajattelua. Hän lähtee tavoitteesta, joka on investointien merkittävä lisääminen, ja vasta sitten hän katsoo, mitä se vaatii. Suomessa on perinteisesti lähdetty ajatuksesta, että ensin katsotaan, mitä jokin maksaa ja vasta sitten pohditaan, mihin on varaa. Näin ajaudutaan helposti näivettymisen kierteeseen, missä ei investoida riittävästi ja se puolestaan heikentää entisestään näkymää siitä, mihin on varaa.  

Investointitarpeet kaksinkertaiset Marshall-apuun nähden

Käytännössä EU:n kilpailukyvyn pelastaminen tarkoittaa Draghin mukaan investointien lisäämistä 800 miljardilla eurolla muun muassa ilmastonmuutoksen torjuntaan, energiantuotannon uudistamiseen, puolustukseen ja tekoälyn kehittämiseen. Investointeja pitäisi siis lisätä lähes viisi prosenttia EU:n BKT:stä, mikä on yli kaksi kertaa enemmän, kuin kuuluisa Marshall-apu toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakentamiseksi. Tämän, jos jonkun, pitäisi herätellä päättäjiä vaadittavien toimien mittakaavasta. 

Esimerkiksi Suomessa yksityiset investoinnit ovat noin 19 prosenttia BKT:stä ja julkiset investoinnit vajaa viisi (ks. kuvio). Jos tavoite nostaa investointeja vajaalla viidellä prosenttiyksiköllä saavutettaisiin ainoastaan julkisilla investoinneilla, se tarkoittaisi niiden kaksinkertaistamista.  

On epärealistista, että julkisia investointeja voitaisiin lisätä 13 miljardilla eurolla. Tätä Draghi ei esitäkään, vaan ajatuksena on saada aktivoitua myös yksityisiä investointeja. Ne eivät kuitenkaan Draghin mukaan yksinään mitenkään riitä, vaan tarvitaan myös julkisia investointeja ja tukea. Tarkkaa yhdistelmää näiden välillä ei määritellä, mikä voisi olla hyödyllistä politiikkatoimien mitoittamisen kannalta.  

Pääomamarkkinoiden kehittäminen ja yhteisvelka rahoituskeinoja

Pääomamarkkinaunionin kehittäminen nousee raportissa keskeiseksi keinoksi lisätä yksityisiä investointeja. Draghin mielestä Eurooppa voisi vapauttaa valtavat yksityiset sijoitusvarannot investointeihin, jos sen hajanaiset pörssit, selvitysjärjestelmät ja kansalliset arvopaperilainsäädännöt yhdistettäisiin. Talouskasvua tukisi kaupan kitkojen vähentäminen jäsenvaltioiden välillä ja pääomamarkkinoiden integrointi.

Raportti sisältää useita järkeviä, vaikkakin tuttuja suosituksia, kuten markkinavalvonnan keskittäminen ja uusien yhteisten rahoitusrahastojen kehittäminen. Laajempi yhteistyöpyrkimys energia-, innovaatio- ja kansallisen turvallisuuden alalla on myös tervetullutta. Energiamarkkinoita olisi raportin mukaan uudistettava niin, että halvan uusiutuvan energian hintaa eivät sanele enää kalliit fossiiliset polttoaineet.

Julkisia panostuksia Draghi ehdottaa rahoitettavaksi EU:n yhteisellä velalla. Tämä on jälleen ajankohtaista, sillä EU:n uudet finanssipolitiikan säännöt rajoittavat jäsenmaiden liikkumatilaa merkittävästi. EU:n sisäänpäin kääntymisen ja maiden keskinäisen kilpailun sijaan tarvitsemme koordinoidumpaa lähestymistapaa uuden teollisen strategian luomiseksi. Esimerkiksi EU:n yhteinen teollisuusrahasto olisi selvästi tehokkaampi keino rahoittaa yhteisiä investointeja kuin jäsenmaiden mittavat valtiontuet. Nähtäväksi jää, kuinka rohkeasti Ursula von der Leyenin uusi komissio lähtee edistämään Draghin kunnianhimoista hätähuutoa EU:n kilpailukyvyn pelastamiseksi.

Patrizio Lainà
STTK:n pääekonomisti

Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.