Raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tilastot puhuvat puolestaan 

Hallitusohjelmassa on lukuisia kirjauksia, joilla tosiasiassa heikennetään raskaana ja perhevapaalla olevien asemaa. Juhlapuheet ja teot eivät kohtaa. 

Raskaus- ja perhevapaasyrjintä työelämässä on ollut tiedossa jo useamman vuosikymmenen ajan, mutta tällä kertaa sen todistaa Tilastokeskuksen 12.9. julkaisemat tutkimustulokset. Selvitys perustui sosiaali- ja terveysministeriön Tilastokeskukselle esittämään pyyntöön selvittää ilmiön laajuutta. STM julkaisi tuloksista myös tiedotteen otsikolla ” Joka neljäs raskaana oleva kokee raskaussyrjintää”.  

Raskaus- ja perhevapaasyrjintää ei voi tuoreimpienkaan tutkimustulosten perusteella kiistää, eikä sitä voi missään nimessä vähätellä. Pelkästään jo se, että tutkimusten perusteella raskaussyrjintää kokee Suomessa joka neljäs raskaana oleva, on erittäin huolestuttava. Kun siihen lisätään tieto, että miltei puolella raskaana olleista on ollut myös muita kielteisiä kokemuksia (kuten pelko oman aseman vaarantumisesta töissä), päättäjien pitäisi viimeistään havahtua ongelman laajuuteen ja vakavuuteen. 

Välillä raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä puhuttaessa kuulee todettavan, että ilmiö ei olisi niin laaja kuin uskotaan, sillä asiasta ei ole määrällisesti kovin montaa tuomioistuimen ratkaisua tai tasa-arvovaltuutetun virallista lausuntoa. Tilastokeskuksen selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että raskauteen perustuvasta syrjinnästä kerrotaan vain harvoin eteenpäin virallisille tahoille. Syynä tutkimusten mukaan on useimmiten se, että ilmoituksen ei koeta johtavan mihinkään.  

Syrjintää kokeneista 56 prosenttia kertoi, että ei vienyt asiaa lainkaan eteenpäin. Työsuojeluviranomaiselle tai tasa-arvo-valtuutetulle syrjinnästä kerrottiin ainoastaan hyvin harvoin. Näiden tulosten valossa ilmiön laajuuden kyseenalaistamisen voi lopettaa, sillä kuten tuloksista käy ilmi, viranomaisten käsiteltäväksi saatetaan ainoastaan hyvin pieni osuus kaikista syrjintätilanteista.  

Tuoreimmat tulokset alleviivaavat ennen kaikkea tarvetta pyrkiä kitkemään raskaus- ja perhevapaasyrjintää työelämästä nykyistä tehokkaammin keinoin. Tehokkaampien keinojen pitäisi tässä tapauksessa tarkoittaa syrjittyjen näkökulmasta sitä, että syrjinnästä ilmoittaminen oikeasti johtaisi konkreettisiin toimenpiteisiin ja oikeudenmukaiseen lopputulokseen.  Jotta tähän lopputulemaan päästäisiin, lainsäädännön tasolla on kyettävä nykyistä paremmin turvaamaan raskaana- ja perhevapaalla olevien oikeuksia.  

Työryhmästä lain tasolle 

Sosiaali- ja terveysministeriön peukalon alla on parhaillaan koolla työelämän tasa-arvo- ja perhevapaat -työryhmä. Sen tavoitteena on muodostaa hallituksen puoliväliriiheen mennessä näkemys siitä, miten hallitusohjelman linjaukset erityisesti raskaus- ja perhevapaasyrjinnän ehkäisemiseksi voitaisiin parhaiten toteuttaa.  

Viimeistään Tilastokeskuksen selvityksen jälkeen pitäisi olla selvää, että pelkästään näkemyksen muodostaminen raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaista keinoista ei riitä. Työryhmän näkemykset on siirrettävä myös lain tasolle.  

Muistin virkistykseksi on hyvä todeta vielä hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan ” erityisesti raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn kohdistetaan tehokkaampia keinoja”. Hallitusohjelmassa on kuitenkin lukuisia kirjauksia, joilla tosiasiassa heikennetään raskaana ja perhevapaalla olevien asemaa. Esimerkiksi hankkeet määräaikaisten työsopimusten laatimisesta vuodeksi ilman erityistä perustetta ja irtisanomiskynnyksen heikentämisestä ovat parhaillaan käynnissä. 

STTK on tuonut useissa eri yhteyksissä esiin kirjausten haitalliset vaikutukset työelämän tasa-arvoon, minkä vuoksi niitä ei pidä toteuttaa. Näiden pohjalta hallituksen juna etenee kuitenkin kovaa vauhtia. Myöskään tilastokeskuksen viimeisimpiä tuloksia ei missään nimessä saa jättää lakihankkeiden valmistelussa kuolleeseen kulmaan.  

Ville Kirvesniemi 
Kirjoittaja on STTK:n juristi.