Julkisen talouden alijäämä ei johdu korkojen noususta. Julkinen talous kokonaisuutena on vahvistunut korkotason noustua. Valtion kohdalla noin kaksi kolmasosaa valtion korkomenojen noususta on syönyt pois korkotulojen kasvu.
Korkomenojen nousua pidetään keskeisenä tekijänä julkiseen tai ainakin valtion velkaantumiseen. Esimerkiksi syksyn budjettiriihessä hallitus esitti korkomenojen noususta johtuvan valtion alijäämän olevan 1,8 miljardia euroa ensi vuonna verrattuna vuoteen 2019. Asia on näin, jos tarkastellaan ainoastaan korkomenoja. Tasapainoisemman kuvan kehityksestä kuitenkin saa, jos tarkastelee samalla korkotulojen kasvua. Korkotasolla on vaikutus molempiin tekijöihin.
Julkinen talous vahvistunut korkojen noustua
Julkisen talouden alijäämä on ensi vuonna 3,2 prosenttia BKT:stä valtiovarainministeriön tuoreen ennusteen mukaan. Hyvin todennäköisesti tästä ei johdu pienikään osuus korkeammasta korkotasosta. Päinvastoin: viimeaikainen korkotason nousu on luultavasti vahvistanut julkista taloutta.
Talouspolitiikan arviointineuvosto huomautti muistiossaan jo vuonna 2019, että korkotason lasku heikentää julkista taloutta, sillä julkisella sektorilla on huomattavasti rahoitusvarallisuutta. Tällöin elettiin vielä nollakorkojen aikaa. Loogisesti tämä tarkoittaa, että korkotason nousu nyt vahvistaa julkista taloutta. Alla olevan kuvion perusteella näin näyttää todella käyneen, sillä julkiset korkotulot ovat kasvaneet korkomenoja nopeammin. Julkisella sektorilla oli noin 300 miljoonan euron verran enemmän korkotuloja kuin korkomenoja vuonna 2023.
Suuren osan julkisen sektorin korkotulojen noususta selittävät työeläkerahastojen mittavat korkosijoitukset. Kuitenkin myös valtion korkotulot ovat selvästi kasvaneet.
Korkotason nousu selittää vain pienen osan valtion velkaantumisesta
Valtion budjettimomentilla kaikki korkotulot eivät näy. Valtiovarainministeriön talousarvioehdotuksessa korkotuloja on ensi vuodelle reilu 200 miljoonaa euroa ja tämä summa on edellisistä vuosista pikemminkin supistunut kuin kasvanut.
Tilastokeskuksesta selviää tarkemmin valtion korkotulojen kokonaisuus. Alla olevasta kuviosta näkyy, että valtiolla oli korkotuloja viime vuonna noin 1,1 miljardia euroa ja ne kasvoivat edellisestä vuodesta reilulla 700 miljoonalla eurolla. Vastaavasti korkomenoja oli 2,4 miljardia euroa ja ne kasvoivat 1,1 miljardilla eurolla. Valtion nettokorkomenot kasvoivat viime vuonna vajaalla 400 miljoonalla eurolla. Toisin sanoen noin kaksi kolmasosaa valtion korkomenojen noususta on kuitannut pois korkotulojen kasvu.
Mistä valtion korkotulojen kasvu vuonna 2023 koostuu? Suurin yksittäinen tekijä on talletuksille maksettavien korkojen kasvu vajaalla 300 miljoonalla eurolla. Lisäksi valtion velanhallintaan liittyvien korkoswappien käteisvakuudet kerryttivät valtiolle korkotuloja noin 200 miljoonan euroa. Finnveran myöntämät lainat sekä ARA-korkotukilainat kasvattivat korkotuloja vajaalla 200 miljoonalla eurolla.
Rahastot ja budjetin ulkopuoliset yksiköt eivät vaikuta paljoakaan korkotulojen kasvuun. Valtion rahastotalouden korkotulot kasvoivat noin 50 miljoonaa euroa ja suunnilleen saman verran ovat kasvaneet valtion budjettitalouden ulkopuolisten yksiköiden (esim. yliopistojen ja valtiosektoriin kuuluvien yritysten) korkotulot. Euroopan rahoitusvakausvälineeseen liittyvät korkotulot puolestaan pienenivät noin 30 miljoonaa euroa.
Korkotason nousu selittää valtion velkaantumisesta vain pienen osan. Esimerkiksi korkomenojen ennustettu nousu 1,8 miljardilla eurolla ensi vuonna verrattuna vuoteen 2019 tarkoittaa, että korkotulot kasvavat samaan aikaan noin 1,2 miljardia euroa. Toisin sanoen valtion velkaantuminen lisääntyy korkotason nousun vuoksi ainoastaan 600 miljoonalla eurolla. Tämä ei tietenkään ole merkityksetön summa, mutta se selittää noin kymmenen miljardin euron alijäämän kasvusta 2019 – 2025 vain noin kuusi prosenttia eli hyvin pienen osan.
Korkomenojen nousu johtuu myös johdannaisilla kikkailusta
Valtio tai tarkemmin valtiovarainministeriö voi katsoa myös peiliin korkomenojen nousun osalta. Korkomenojen nousulta olisi voitu suojautua paljon paremmin. Valtio sai vuosia lainaa nolla- tai jopa miinuskoroilla. Valtion velkojen korot ovat lähtökohtaisesti kiinteitä koko laina-ajan. Velan korko määritellään siis lainan liikkeeseenlaskun yhteydessä.
Valtio olisi voinut nollakorkojen aikana laskea liikkeelle hyvin pitkäaikaista lainaa, esimerkiksi 30 vuodeksi, käytännössä ilman korkokuluja. Valtiovarainministeriö ei kuitenkaan juuri pidentänyt velkojen juoksuaikoja nollakorkojen aikana.
Valtionvelan juoksuaikojen pidentämisen sijaan valtiovarainministeriö käytti johdonnaisia, joilla se käytännössä huomattavasti lyhensi valtionvelkojen uudelleenhinnoitteluaikaa. Toisin sanoen, jos esimerkiksi kiinteä nollakorkoinen laina oli laskettu liikkeelle kymmeneksi vuodeksi, sen korko voitiin johdannaisten vuoksi tarkastaa jo viiden vuoden kuluttua. Tämä on ristiriitaista etenkin sen vuoksi, että valtiovarainministeriö itse jatkuvasti ennusti korkotason nousua. Siihen olisi kannattanut itse myös varautua.
Korkojen noustua valtiovarainministeriön velanhallinnan strategia on tullut kalliiksi veronmaksajille (ks. esim. Helsingin Sanomien uutinen). Ilman johdannaisia korkotason nousu ei olisi niin nopeasti kasvattanut valtion korkomenoja vaan olisimme voineet nauttia nollakoroista pidempään. Menneille virheille emme enää voi mitään, mutta toivottavasti otamme opiksi tästä tulevaisuutta varten. Joka tapauksessa muistetaan jatkossa kiinnittää enemmän huomiota myös korkotulojen kehitykseen.
Patrizio Lainà
STTK:n pääekonomisti