USA:n presidentinvaalit käydään kahtiajaon ja kasvavan kaunan aikana, ja valkoisen työväenluokan aseman heikkeneminen on ollut keskeinen tekijä kehityksessä. Polarisaatio ja autoritaarinen ajattelu ovat voimistuneet, mikä on johtanut yhteiskunnallisen luottamuksen ja kunnioituksen heikkenemiseen. USA:n vaalituloksella voi olla merkittäviä vaikutuksia myös Suomeen, erityisesti geopoliittisen aseman ja lännen yhtenäisyyden vinkkelistä.
Tiistain USA:n presidentinvaalien ennusteita ja eri väestöryhmien ennakoitua äänestyskäyttäytymistä on spekuloitu loputtomasti. Kuinka äänestävät mustaihoiset miehet? Tuoko taistelu aborttioikeudesta keskiluokkaiset naiset Kamala Harrisin taa? Loppujen lopuksi keskeisimpänä muutoksena maan puolueiden kannatuksissa koko 2000-luvulla pidetään yleisesti valkoisen työväenluokan puoluekannatuksen muutosta.
Amerikkalaisessa keskustelussa yleisesti katsotaan valkoisen työväenluokan menettäneen suhteellisesti sosiaalisen asemansa ja samalla luottamuksen yhteiskuntaan. Etenkin heidän työmarkkina-asemansa on heikentynyt selvästi. Palkkatason nousu ei ole pysynyt vakuutus-, asumis- tai koulutuskustannusten nousun tahdissa. Samalla esimerkiksi maan aasialaistaustaiset ovat parantaneet taloudellista asemaansa selvästi.
Koulutuksen puolella naisten osuus yliopistoissa on kasvanut merkittävästi. Tässä kehityksessä ei ole mitään pahaa, mutta se auttaa ymmärtämään kaunalle otollisen maaperän kasvun.
Lisäksi 1990-luvulla perustetun Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen NAFTAn on katsottu heikentäneen USA:n teollisuustyöntekijöiden asemaa selvästi. Teollisuustyöpaikkoja siirtyi etenkin Meksikoon ja Kiinaan, ja USA:n teollisuustyöntekijöiden neuvotteluasema heikkeni maan ay-liikkeen heikkenemisen myötä.
Lähde: New York Times
Kun suhteellisesti asemaansa menettänyt valkoinen työväenluokka vielä 2000-luvulla koki Irakin sodan koskeneen etenkin heitä tai monet heistä kokivat ”muiden nousun” tapahtuneen heidän kustannuksellaan, maaperä on hedelmällinen helppojen populististen ratkaisujen esittäjälle.
Presidentti Joe Biden nosti omassa vaalikampanjassaan vuonna 2020 ay-liikkeen ja työväen luokan aseman vahvasti kampanjansa ytimeen. Myös maan vihreän siirtymän IRA -paketissa työntekijöiden asema ja uudet työpaikat ovat olleet tärkeä osa. Tällä demokraatit ovat yrittäneet saada työväenluokkaisia äänestäjiä takaisin, mutta helppoa se ei ole ollut. Eri identiteettikysymykset ovat vahvistaneet maan kahtiajakoa jo niin syvälle, että niiden yli pääseminen on hyvin vaikeaa.
Polarisaatio vain osa ongelmaa
Ajankohtainen kysymys on: Kuka voittaa tiistain vaalit? Mutta merkittävämpi kysymys ehkä on, kuinka olemme päätyneet tähän tilanteeseen. Ja etenkin: Kuinka palautamme paremman luottamuksen ja kunnioituksen yhteiskuntaan?
Vaikka Suomi on hyvin erilainen maa kuin USA, meilläkin on vahvistunut monia samoja kehityskulkuja. Yhä useampi katsoo maan kehityksen menevän väärään suuntaan, epäluottamusta ja kaunaa on ilmassa – ja myös rajuja kannanottoja.
Kahtiajaon voimistumisesta onkin puhuttu Suomessakin paljon ja syystä. On selviä merkkejä ihmisten jakautumisesta esimerkiksi koulutuksen tai sukupuolen mukaan omiin, samalla lailla ajattelevien ryhmiin.
Kaikkea ei silti voi laittaa vain polarisaation piikkiin. Euroopassa ja USA:ssa on jo pitkään voimistunut autoritaarinen ajattelu, jossa hyökätään hyvin aggressiivisesti tutkijoita ja toimittajia vastaan, synnytetään vihapuhetta poliittisia vastustajia vastaan tai kyseenalaistetaan vähemmistöjen asemaa. Tämä kehitys on ollut päällä jo pitkään, ja Venäjän tiedetään tukevan sitä. Euroopassa onkin syntynyt poliittinen voima, jolle yhteistyö aggressiivisen Venäjän kanssa sopii oikein hyvin. Valtavirtaa tämä ei vielä ole, mutta se vaikuttaa jo monen maan politiikassa merkittävästi. Eikä tässä ole kyse polarisaatiosta, vaan ääriajattelun vahvistumisesta pääosin politiikan oikealla laidalla.
Mediasta puheenollen. Suomalaisen median kyky nähdä 2000-luvulla tapahtuneet suuret muutokset on ollut mielestäni varsin heikko. Oli kyse juuri aggressiivisen Venäjän noususta tai populistien esiinmarssista länsimaissa, niihin on herätty usein hyvin hitaasti. Eikä politiikan puolella näytä paljon paremmalta. Tilanne ei vielä ole toivoton, mutta kehityksen suunnan on muututtava.
USA:n vaalien vaikutukset Suomeen
Jos Donald Trump voittaa USA:n presidentinvaalit, parhaimmillaankin on tarjolla kasvavaa epävarmuutta ja lännen yhtenäisyyden rakoilua. Tätähän USA:n vastustajat, etenkin Venäjä, ovat ajaneet pitkään ja kärsivällisesti.
Jos Venäjän toive Trumpin voitosta realisoituu, jotenkin se siitä yrittää myös hyötyä. Joko USA:n uuden hallinnon hiljaisella hyväksynnällä tai luottamalla siihen, että hajanainen länsi ei saa rivejään suoriksi – kuten Venäjä näytti uskovan alkuvuonna 2022 aloittaessaan täysmittaisen sodan Ukrainassa. Suomen geopoliittinen asema muuttuu tällöin epävarmemmaksi, ja tavalla tai toisella paine Venäjän rajoilla kasvaa.
On huomioitava, että USA:lla olisi Trumpin voiton myötä todennäköisesti edessään hyvinkin raju sisäinen kehitys. Tällöin siltä riittäisi vähemmän huomiota ulkopolitiikalle ja Euroopalle.
Itse uskon Kamala Harrisin mahdollisuuksiin hieman enemmän kuin viimeaikaisissa kommenteissa on tapana ollut. Tilanne on mielestäni aidosti 50/50.
Mutta käy vaaleissa miten tahansa, länsimailla on vakavan itsetutkiskelun paikka. Miten ne ovat päätyneet tilanteeseen, jossa omat yhteiskunnat ovat yhä pahemmin jakautuneita ja autoritaarisen populismin kannatus valtaa alaa samalla, kun niiden asemaa globaalisti uhataan jatkuvasti yhä rohkeammin? Globaalit haasteet eivät odota, vaan niihin tarvitaan ripeää rajat ylittävää yhteistyötä. Tämä puolestaan edellyttää nykyistä parempaa yhteistyötä ja yhtenäisyyttä maiden sisällä. Vaikuttaa, että tähän ei ole vieläkään oikein herätty.
Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n asiantuntija.