Vuoden kääntyessä lopuilleen, on hyvä tarkastella, missä tilanteessa maailman vihreä siirtymä on ja mitä siltä voi lähiaikoina odottaa.
Juuri päättynyt COP29 -kokous Bakussa uhkasi loppua täydelliseen epäonnistumiseen, mutta tärkeimmässä kohdassa – kehittyvien maiden rahoituspaketissa – saavutettiin lopulta sopu. Ilmastorahoitusta kehittyville maille lisätään 300 miljardiin vuodessa vuodesta 2035 alkaen.
Kehittyvät maat olivat pettyneitä sopuun ja pitivät sitä täysin riittämättömänä. Maksajavaltioita hiersi puolestaan monien nousevien talouksien haluttomuus liittyä maksajien joukkoon. Useiden maiden talouskehitys on ollut 2000-luvulla niin hyvää, että kehittyneet teollisuusmaat odottivat niiden osallistuvan maksajien joukkoon.
Lisäksi kokouksessa kiistaa aiheutti öljyntuottajamaiden hidastelu kirjauksissa fossiilienergiasta luopumisesta. Se, että esimerkiksi Saudi-Arabia toimii näin, on ehkä valitettavaa, mutta tuskin yllättävää. Tai sitten olen vain kyyninen.
COP-prosessin jatkokin näyttää vaikealta Donald Trumpin hallinnon noustessa valtaan. USA voi hyvinkin jättää koko prosessin ja vetää mukaansa muitakin valtioita, kuten Argentiinan.
Vaikka COP:n tilanne ei näytä hyvältä, kehittyvistä maista kuuluu hyvääkin. Juuri ”Global South” on viime aikoina panostanut vihreän siirtymän investointeihin merkittävästi.
Uusiutuvan energian käyttöönotto perustuu pitkälti edulliseen hintaa ja sen asema vahvistuu globaalisti. COP:n aikana uutisiin nousi Indonesian presidentin G-20 -kokouksessa antama lupaus luopua maan hiilivoimaloista 15 vuoden aikana. Vaikka lupaukseen tulee suhtautua epäillen, se itsessään jo antaa osviittaa siitä, mihin suuntaan olemme menossa.
USA:n uusi hallinto ja vaurioiden määrä
Tammikuussa aloittavan Trumpin uuden hallinnon suhdetta ilmastopolitiikkaan ja vihreään siirtymään on arvioitu ahkerasti. Itse uskon, että maa tulee jättäytymään pois eri kansainvälisistä ilmastosopimuksista ja -prosesseista. Myös ilmastonsuojelua liittovaltiotasolla tullaan hyvin todennäköisesti heikentämään.
Tämä on erittäin haitallista aikana, jolloin ilmastonmuutoksen vastainen taistelu vaatisi nopeampaa aikataulua ja tehokkaampia keinoja.
Presidentti John Bidenin aikana USA otti käyttöön mittavan vihreän siirtymän IRA-paketin, jonka jatko on nyt arvailujen varassa. Toisaalta maahan on syntynyt uusiutuvaa energiaa ja vihreän siirtymän työpaikkoja juuri republikaanien hallitsemiin osavaltioihin, kuten Teksasiin. Republikaanien riveistä onkin kuulunut puhetta IRA:n jatkon puolesta.
Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka USA:n talouselämä suhtautuu Kiinan vahvaan asemaan erittäin suuren ja globaalisti kasvavan vihreän teollisuuden alalla. USA on iso kotimarkkina-alue, mutta senkin on otettava globaali kehitys huomioon.
EU:n uusi komissio aloittaa työnsä
Myös Euroopassa päätetään vuodenvaihteen aikana vihreän siirtymän suunnasta. Tällä viikolla Euroopan parlamentti äänesti uuden komission kokoonpanosta, jonka yksi keskeinen tehtäväkenttä on vihreän siirtymän voimistaminen.
Etenkin elinkeinoelämän puolelta on komissiolle asetettu paljon toiveita sääntelyn vähentämiseksi. Sääntelyä voikin tarkastella kriittisesti, kunhan varmistetaan, että lapsi ei mene veden mukana. Sääntelyllä on saatu aikaan paljon työelämän pelisääntöjä ja vihreän siirtymän investointeja lisääviä uudistuksia.
Palkansaajat puolestaan odottavat tekoja uuden komission lupauksille panostuksista osaamiseen ja oikeudenmukaiseen siirtymään. Panostuksia antaa odottaa niin komission strateginen ohjelma kuin salkkujako. Etenkin komission varapuheenjohtaja Teresa Riberaa pidetään vahvana oikeudenmukaisen siirtymän puhemiehenä. On mielenkiintoista nähdä, miten lupaukset muuttuvat konkreettisiksi teoiksi.
Yleisesti Euroopassa olisi hyvä muistaa, että toisin kuin USA, EU ei ole omavarainen fossiilienergian suhteen. Sillä on siten aivan toisenlainen strateginen kannustin siirtyä pois fossiilienergian käytöstä.
Kansalaisten tuen varmistaminen korostuu
Lokakuussa kansainvälinen energiajärjestö IEA julkaisi vuosittaisen, maailman energiatuotannon muutoksia luotaavan World Energy Outlook -raporttinsa.
Perinteisesti arvioissaan varsin varovainen IEA nostaa esiin suhteellisen optimistisen kuvan energiamurroksesta; vihreä siirtymä ei ole vain kehittyneiden teollisuusmaiden asia, vaan edistyy yhä selvemmin globaalisti, maailma on menossa fossiilienergian ajasta sähkön aikakauteen, ja muutosta ajavat etenkin talous ja valtioiden tavoite paremmasta omavaraisuudesta.
Yksi suurimmista haasteista siirtymälle on kansalaisten tuki – tai sen puute. Tämä on jo osaltaan johtanut poliittisen tuen kääntymiseen siirtymää vastaan. Samaa viestiä nosti esiin myös IEA:n asiantuntija Brent Wanner WEC Finlandin webinaarissa marraskuussa.
Vaikka vihreä siirtymä onkin edennyt monin tavoin selvästi odotettua nopeammin, myös ilmastonmuutos etenee ja aika käy vähiin. Siksi tarvitaan yhä politiikkaa tukemaan taloutta vihreän siirtymän edistäjänä. Tämä ei onnistu ilman kansalaisten tukea.
Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija.