Suomen kustannuskilpailukyky vahvistuu tänä vuonna korkeammalle kuin koskaan EU-jäsenyyden aikana. Palkkakehityksen vauhdittaminen on Suomessa ainoa keino talouden kokonaiskysynnän kasvattamiseksi ja juuri nyt siihen on varaa enemmän kuin ehkä kertaakaan vuoden 1995 jälkeen.
Euroopan komission tuoreimman ennusteen mukaan Suomen kustannuskilpailukyky saavuttaa tänä vuonna koko EU-jäsenyysajan huipputason. Se kipuaa jopa Nokian kulta-ajan tasoa korkeammalle. Koronapandemiassa kustannuskilpailukyky rikkoi ennätyksiä, mutta se jäi vuoden mittaiseksi poikkeukseksi. Taustasyynä oli muiden maiden talouksien sukeltaminen pandemiassa Suomen taloutta enemmän.
Nimellisillä yksikkötyökustannuksilla mitaten ei kustannuskilpailukyky ole ollut suhteessa muihin EU15-maihin koskaan näin vahvaa vuoden 1995 jälkeen. Euroopan komissio myös ennustaa kustannuskilpailukyvyn jopa hieman vahvistuvan vuosina 2025–26. Suomen ulkoinen tasapaino vaihtotaseella mitattuna on myös kivunnut jo hieman ylijäämäiseksi.
Vaikka Suomen tuottavuuskehitys on ollut heikkoa vertailumaihin nähden, palkkakehitys on jäänyt täällä jälkeen sitäkin enemmän. Inflaatio söi palkansaajien ostovoimaa pois kahtena edellisenä vuonna, eikä palkkakehitys ole pysynyt perässä. Näin ollen merkittäviin palkankorotuksiin on juuri nyt varaa enemmän kuin ehkä kertaakaan EU-jäsenyyden aikana.
Rahapolitiikka ylireagoi inflaatioon
Palkkakehityksen piristymistä tarvitaan myös talouskasvun käynnistämiseksi. Talouden kokonaiskysyntä on kärsinyt pahasti Euroopan keskuspankin nostettua ohjauskorkoaan nopeasti neljään prosenttiin vastauksena kiihtyneeseen inflaatioon. Vaikka korkojen lasku käynnistyi kesäkuussa, on kolmen prosentin korkotaso edelleen talouskasvun kannalta aivan liian korkea varsinkin Suomelle.
Markkinoilla odotetaan korkotason laskevan kahteen prosenttiin ensi kesään mennessä, mutta rahapolitiikan vaikutukset näkyvät täysimääräisesti vasta noin vuoden viiveellä. Lisäksi on mahdollista, että kahden prosentin korkotasokin on liian korkea tuottamaan riittävästi investointeja ja talouskasvua. Jälkikäteen tarkasteltuna näyttää siltä, että EKP:n rahapolitiikka ylireagoi kansainvälisistä energiahinnoista kummunneeseen tarjontainflaatioon.
Sopeutus hidastaa talouskasvua
Talouskasvua heikentää myös talouden sopeutus Euroopassa ja varsinkin Suomessa. Kun esimerkiksi Yhdysvalloissa tiukkaa rahapolitiikkaa on tasapainottanut kevyt finanssipolitiikka ja aktiivinen teollisuuspolitiikka, Euroopassa samanlaista kokonaiskysynnän tukemista ei olla nähty. Vertailun vuoksi Yhdysvaltojen ja Kiinan julkisen talouden alijäämät ovat OECD:n tuoreimman ennusteen mukaan 7–8 prosenttia BKT:stä. Ranskassa 5–6 prosentin alijäämä BKT:stä aiheutti jo pienimuotoisen kriisin. Suomessakin EU:n ”tarkkailuluokan” rajana pidettävää 3 prosentin alijäämää BKT:stä pelätään kuin ruttoa. Lisäksi sopeutuksen heikentäviä vaikutuksia Suomen talouteen on mielestäni aliarvioitu valtiovarainministeriön taholta.
EU:n vaihtotase on merkittävästi ylijäämäinen. Tällä hetkellä säästämisestä kertyvät varat valuvat ulkomaille. Euroopalla ja Suomella olisi hyvin varaa osallistua teollisuuspoliittiseen kilpailuun, mutta täällä on käytettävä eri keinoja. Kun finanssipolitiikka on institutionaalisista ja poliittista syistä rajoitettua, ja rahapolitiikka on itsenäisten keskuspankkiirien päätettävissä, on palkkakehityksen vauhdittaminen ainoa vaihtoehto lisätä talouden kokonaiskysyntää. Nähtäväksi jää, saadaanko palkkoihin riittävästi vauhtia Suomessa talouskasvun käynnistämiseksi.
Patrizio Lainà
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.
| 3.9.2024