Vuosi lähestyy loppuaan ja on hyvä hetki katsoa taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Se on ollut hyvin haasteellinen.
Elämme edelleen poikkeuksellisia ja huolestuttavia aikoja. Geopoliittiset riskit ja epävarmuus lisääntyvät entisestään. Ukrainan sota on jatkunut pian kolme vuotta ja sen päättymisestä ei ole mitään varmuutta. Sodan taloudelliset vahingot ovat suuret ja inhimillisten kärsimysten määrä mittaamaton.
Lähi-Idän tilanne on edelleen räjähdysherkkä. Tilanne on monimutkainen eikä pysyviä ratkaisuja ole valitettavasti näköpiirissä. Yhdysvaltojen seuraavan presidentin kausi on varmasti arvaamaton, kuten oli hänen edellinen kautensakin.
Euroopallakaan ei juuri nyt mene kovin hyvin. Mahtimaissa Saksassa ja Ranskassa poliittinen tilanne on kimurantti.
Kaikilla näillä asioilla on vaikutuksensa Suomen kaltaisille pienille ja viennistä riippuvaisille talouksille.
Voi jälleen kiteyttää, että Suomi-laiva purjehtii tällä hetkellä erittäin rajoitetun näkyvyyden vallitessa. Toivoa sopii, että pystymme välttämään pahimmat karikot.
Teknologiateollisuudessa uutta työehtosopimusta on neuvoteltu pitkin syksyä toistaiseksi tuloksetta. Sopimusneuvotteluja on vauhditettu joulukuun alkupuoliskolla järjestetyillä vuorokauden kestäneillä työtaisteluilla.
Neuvottelutilanne on sen verran pahasti jumissa, että työmarkkinoiden päänavaus saattaa siirtyä uuden vuoden puolelle.
Edessä oleville neuvotteluille tuo oman haasteensa toimialojen erilaisista aikatauluista johtuva todella pitkä neuvottelurupeama. Kun teknologiateollisuus aloitti syyskuussa, kunta- ja hyvinvointialueiden neuvottelut huipentuvat vasta vapun tienoilla, kun sopimukset päättyvät.
On selvää, että työntekijäpuoli tavoittelee tällä kertaa aiempia vuosia korkeampia palkankorotuksia menetetyn ostovoiman kompensoimiseksi. Luonnollista on, että työnantajapuoli ei asiaa samalla tavoin näe. Siellä toistetaan vanhaa sanomaa, että nyt on täysin väärä aika kunnon palkankorotuksille. – Väärä se on ollut aina, eli ei uutta siltä rintamalta.
Hallitus on toteuttanut useita työelämän lainsäädännön heikennyksiä ja leikannut sosiaaliturvaa. Esimerkiksi muutosneuvottelujen aikoja ollaan puolittamassa ja jo sitä ennen on tehty merkittäviä leikkauksia työttömyysturvaan. Tämä tarkoittaa, että irtisanomistilanteessa palkanmaksu loppuu aikaisemmin ja työttömyysturva on heikompi. On luonnollista, että työntekijäpuolella pyritään hakemaan neuvotteluissa kompensaatiota näille heikennyksille.
Hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainottamiseksi sekä kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi on sinänsä hyväksyttävä. Keinoista emme ole samaa mieltä.
Emme voi hyväksyä työelämän lainsäädäntömuutosten tuomia heikennyksiä työntekijöiden palvelusuhteen ehtoihin emmekä yhteiskunnan heikompiosaisiin kohdistuvia leikkauksia. Samanaikaisesti yhteiskunnan parempiosaisille annetaan lisää hyvää. – Se ei ole oikeudenmukaista.
Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on puolustaa työntekijöiden oikeuksia, turvaa ja ostovoimaa. Tehtävämme on myös puolustaa yhteiskunnan heikompiosaisia, jotka nyt näyttävät joutuvan talouden tasapainottamisen äänettömiksi maksumiehiksi ja -naisiksi.
Tämä hallitus lupasi vähemmän velkaa, enemmän työpaikkoja, vähemmän työttömiä ja lisää vihreää siirtymää. Rakenneuudistukset ovat jääneet kovin vähäisiksi ja vihreää siirtymää kuvaava väri on korkeintaan hailakka. Mutta sakset ja leikkurit ovat viuhuneet, ja työntekijää on nopealla ja osin hutiloiden toimeenpannulla lainsäädännöllä laitettu kuriin.
Ja mitä on saatu aikaan? Suomi jatkaa velkaantumisen tiellä, investoinnit laahaavat, uusia työpaikkoja ei synny ja työttömyys lisääntyy. Hallitus on toteuttanut ideologiaansa, mutta talouden, tuottavuuden, työllisyyden ja vihreän siirtymän tavoitteet ovat siltä karanneet. Jälki on pahaa emmekä vielä edes näe kaikkia seurauksia. – Ne jätetään seuraavan hallituksen murheeksi.
Näin joulun alla tavataan kysellä lahjatoiveiden perään. Tavallisesti lapset kirjoittavat joulupukille toivovansa leluja ja pelejä, lätkämailoja ja luistimia. Silmiini osui erään avustusjärjestön kommentti, jossa todettiin, että tänä vuonna lapset ja nuoret ovat toivoneet lahjakortteja ruokaostoksiin. Minusta se on pysäyttävä asia, ja perheiden toimeentulo-ongelmat pahenevat hallituksen toimilla.
Työmarkkinakeskusjärjestöjen väliset eläkeneuvottelut tiivistyvät vuoden vaihteen jälkeen. Hallituksen neuvotteluille asettama takaraja on tammikuun loppu.
Hallitus on antanut neuvotteluille kaksi tavoitetta: Neuvottelutuloksen on vahvistettava julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä vastaa rahassa noin miljardia. Neuvottelutuloksen pitää myös sisältää keinot eläkevakuutusmaksutason pitkän aikavälin konkreettiseen vakauttamiseen, jossa työeläkejärjestelmä sopeutuu mahdollisiin shokkeihin sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän avulla.
Ensimmäinen tavoite voidaan saavuttaa nostamalla sijoitustoiminnan riskitasoa ja korottamalla maltillisesti eläkemaksuja.
Toisen tavoitteen saavuttaminen onkin sitten haastavampi asia, sillä sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän rakentaminen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla voi annetussa aikataulussa olla lähes mahdoton tehtävä.
STTK:n on ylivoimaista hyväksyä työnantajan esittämää automaattista vakauttajaa, joka eläkejärjestelmän ollessa epätasapainossa leikkaisi etuisuuksia, mutta jättäisi koskematta maksuihin. Meille on tärkeää, että turvaamme eläkkeiden riittävän tason ja kattavuuden, sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden sekä rahoituksen kestävyyden pitkällä aikavälillä.
Eläkejärjestelmän kulmakiviä ovat etuus- ja vakuutusperusteisuus, lakissäteisyys, ansiosidonnaisuus ja omaisuuden suoja. STTK pitää jatkossakin kiinni järjestelmän etuusperusteisuudesta. Se tarkoittaa, että sovituista etuisuuksista pidetään kiinni. Emme myöskään halua Suomeen maksuperusteista eläkejärjestelmää, jossa maksujen taso määrittää etuisuudet.
Tapaan sanoa, että eläkejärjestelmämme on ”pyhä kolmio”, jonka kulmissa ovat sijoitusten tuotot, eläke-etuisuudet ja eläkemaksut. Mikään näistä ei saa olla koskematon, kun järjestelmää kehitetään.
Vaikka elämme nyt vaikeita aikoja, emme saa menettää toivoa paremmasta, saati luovuttaa. Tarvitsemme uskoa, toivoa ja rohkeutta tulevaisuuden suhteen silloinkin, kun se näyttäytyy epävarmana. Meidän on uskottava, että oikea voittaa väärän, hyvä pahan ja rauha lopulta sodankin.
Ylihuomenna on talvipäivänseisaus, aurinko alimmillaan ja päivä lyhimmillään. Valmistelemme kukin tahollamme ja tavallamme joulua ja rauhoitumme pikkuhiljaa sen viettoon.
Toivotan teille kaikille ja läheisillenne rauhallista joulua sekä menestystä vuodelle 2025!
Antti