Asuminen on pongahtanut poliittiseksi kysymykseksi ympäri Eurooppaa. Kotitaloudet kamppailevat asumiskustannusten kanssa ja asuminen on noussut monessa EU:n jäsenmaassa vaaliteemojen kärkeen. Huomion myötä asuminen on saanut myös vastuukomissaarin EU:n uuteen komissioon.
Vaikka emme direktiivejä kaipaa, keskustelumme asuntopolitiikasta ja asumisen rahoituksesta saa tervetulleen eurooppalaisen lisäulottuvuuden. Selvää on, että meillä on annettavaa tähän keskusteluun, mutta myös omat haasteemme, joita on syytä pohtia.
Kuntakentällä asuminen nähdään yhä useammin osana kunnan elinvoimaa ja kasvua. Osin varmaankin siksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon velvoitteilta vapautunutta tilaa riittää nyt asumisenkin kysymyksille.
Toinen ja konkreettisempi syy on teollisuuden rakennemuutos ja pyrkimys uusien investointien houkutteluun. Tiedämme, että taloudellinen toimeliaisuus hakeutuu seuduille, joilla työvoiman tarjontaa on riittävästi. Tässä toimivat asuntomarkkinat ja riittävä asuntorakentaminen ovat keskeisessä asemassa. Näin ei suinkaan automaattisesti ole, ja tämä yhtälö näyttää olevan trimmaamisen tarpeessa.
Miten asuntoja saadaan sinne, missä työ tehdään? Kaikesta etätyöstä huolimatta – tai oikeastaan juuri siitä syystä – yhä akuutimmaksi osaksi työvoimakysymystä on noussut vuokra-asuntopula, joka jarruttaa jo yritysten toimintaa laajentavia investointisuunnitelmia. Samasta ongelmasta kärsii Lapin matkailun kehittäminen.
Miten asuntoja saadaan sinne, missä työ tehdään?
Työntekijöiden elämää ei voi rakentaa niin etäälle työpaikoista, että bussissa istuminen vie vapaa-ajasta olennaisen osan vain siksi, että asunnot sijaitsevat siellä, missä se asuntosijoittajalle on riskittömintä.
Näin ei luoda tulevaisuuden Suomea.
Asuntomarkkinoita voidaan tarkastella ikään kuin omalakisena markkinana suurimmilla kaupunkiseuduilla. ”Toimivalla” asuntomarkkinalla mitä ilmeisimmin viitataan juuri tähän omalakisuuteen.
Vastaavaa omalakista vuokra-asuntomarkkinaa ei löydy suurten kaupunkien ulkopuolella. Se ei tarkoita sitä, etteikö työpaikkojen määrä kasvaisi. Tässä tilanteessa, yrityksen näkökulmasta, vuokra-asunnot ovat osa infraa, kuten satamaan vievät tiet tai tuotannon edellyttämät datayhteydet.
Jättäisimmekö kaiken muun infran hyödyntämättä vain siksi, että asuntosijoittamisen ansaintalogiikka ei houkuttele asuntoihin investoimaan? Jääköön homma siihen?
Asuntopolitiikkamme alisuorittaa, jos emme tätä kysymystä pysty taklaamaan. Ja miksi emme pystyisi, kun olemme aiemmatkin rakennemuutokset osanneet hyödyntää, ja asumisemme kyllä kestää vertailussa.
Laura Hassi
Kirjoittaja on Kuntaliiton erityisasiantuntija