Lainsäädäntö vastaa yleensä uuteen ilmiöön tai tarpeeseen, joka on havaittu pitkässä kehityksessä. Tuskin koskaan aiemmin on lainsäädäntö laahannut yhtä pahasti perässä kuin tekoälyn kohdalla. Vaikka Euroopan unioni ei ole tunnettu ketteryydestään, se oli ensimmäinen taho maailmassa, joka pystyi luomaan kattavaa tekoälylainsäädäntöä rajat ylittävästi (AIA). Lainsäädännön tavoitteena on edistää innovaatioita ja luottamusta tekoälyjärjestelmiin samalla, kun varmennetaan turvallisuuden, eettisyyden ja perusoikeuksien suojelu.
Globaalilla tasolla tekoälyn tuomat mahdollisuudet ovat luoneet mahtavia bisnestarinoita, mutta myös massoittain surullisia esimerkkejä nykyajan suoranaisesta orjuudesta. Tekoälyä käyttävät, työkeikkoja välittävät alustat ovat toimineet kuin villi länsi aikoinaan, täysin ilman sääntelyä.
EU tarvitsee talouskasvua ja usein kuulee puhuttavan, miten sääntely karkottaa toimijoita ja sijoittajia pois markkinoilta. Se voi kuitenkin myös edistää kasvua, sillä lainsäädäntö lisää luottamusta tekoälyyn. Luottamus puolestaan kannustaa tekoälyn käyttöönottoon eri aloilla, esimerkiksi energiasektorilla, logistiikassa ja terveydenhuollossa. Epävarmuus vähenee selkeiden sääntöjen myötä ja sitä myöden investoinnit kasvavat. Eettinen ja turvallinen teknologia voi edistää merkittävästi innovointia, kun säätelyä on sopivassa määrin.
Epävarmuus vähenee selkeiden sääntöjen myötä ja sitä myöden investoinnit kasvavat.
Tekoäly tarjoaa valtavia mahdollisuuksia, mutta tuo mukanaan myös merkittäviä riskejä. Sen kyky oppia, mukautua ja tehdä päätöksiä vaikuttaa useisiin yhteiskunnan osa-alueisiin, kuten terveydenhuoltoon, liikenteeseen, koulutukseen ja turvallisuuteen. Tämän kehityksen myötä esiin on noussut kysymys siitä, miten varmistetaan, että tekoälyn käyttö tapahtuu eettisesti, turvallisesti ja yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla? Tekoälyn kehityksen säätely lainsäädännön ja poliittisen ohjauksen keinoin on välttämätöntä.
Tekoäly on vyörynyt työelämään. Kun alustataloustyöntekijöiden aseman parantamiseen tähtäävää direktiiviä käsiteltiin EU:n toimielimissä, oli alustataloustyöntekijöitä EU:ssa yli 28 miljoonaa. Ensi vuonna heitä arvioidaan olevan yli 43 miljoonaa. Määrä siis kasvaa kolmessa vuodessa yli 53 prosentilla.
Alustojen kautta kulkeva työ ei koske vain niin sanottuja suorittavia ammatteja. Myös yhä useamman asiantuntijan työ on siirtymässä alustoille. EU:lla on edessään kohtalon hetki: miten käy yhteiskuntien, kun alustatyöntekijät eivät tuo verovaroja, eivätkä sijoita omaan sosiaaliturvaansa tai eläkkeisiinsä?
EU:lla on edessään kohtalon hetki: miten käy yhteiskuntien, kun alustatyöntekijät eivät tuo verovaroja, eivätkä sijoita omaan sosiaaliturvaansa tai eläkkeisiinsä?
Tekoäly ei vaikuta työelämään vain alustatyön kautta. Tekoälyä voidaan käyttää ohjelmistoissa, helpottamaan työntekoa aina kalenteroinnista monimutkaisten organisatoristen tehtävien suorittamiseen. Lisäksi tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi työvaatteissa tai -tiloissa, puhumattakaan automatisoinnista, johon tekoäly tarjoaa mahdollisuuksia. Työntekijällä on oikeus tietää valvonnasta ja oikeussuojastaan. Tekoälyn käytön on oltava läpinäkyvää ja oikeudenmukaista.
EU:n tekoälyasetuksessa työntekijöiden näkökulma jää valitettavan ohueksi. Asetus perustuu riskiperäiseen lähestymistapaan. Korkean riskin sovelluksissa, joihin työvoiman hallintaan ja koulutukseen liittyvät kohdat luokitellaan, tulisi järjestelmien täyttää tiukat vaatimukset läpinäkyvyydestä, turvallisuudesta ja valvottavuudesta. Se, mitä tämä tulee tarkoittamaan käytännössä, selviää lähitulevaisuudessa. Olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että digitaalisen murroksen kiihdyttäessä vauhtiaan, myös lainsäädäntöä pyrittäisiin jatkuvasti päivittämään.
Olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että digitaalisen murroksen kiihdyttäessä vauhtiaan, myös lainsäädäntöä pyrittäisiin jatkuvasti päivittämään.
Tekoälyn kehityksen sääntely lainsäädännön ja poliittisen ohjauksen avulla on välttämätöntä myös tulevaisuudessa, jotta sen mukanaan tuomia riskejä voidaan hallita, ja sen tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntää. Ilman sääntelyä tekoäly voi pahimmillaan vahvistaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa, uhata yksityisyyttä ja aiheuttaa vakavia turvallisuusriskejä. Toisaalta hyvin suunniteltu sääntely voi edistää innovaatiota, turvata perusoikeuksia ja tukea yhteiskunnallista kehitystä.
Poliittisten päättäjien ja lainsäätäjien tehtävä on löytää tasapaino tekoälyn valvonnan ja sen kehityksen edistämisen välillä. Lainsäädännön tukiessa tekoälyn kehitystä siitä voi tulla teknologia, joka tukee kestävää tulevaisuutta, tasoittaa epätasa-arvoa ja palvelee koko ihmiskunnan etua.
Susanna Salovaara
Kirjoittaja on FinUnionsin johtaja
Teksti on julkaistu STTK:n Koneiden kuiskaus – älyä vai älyttömyyttä? -pamfletissa. Koko pamfletin kaikkine teksteineen löydät täältä: https://www.sttk.fi/materiaalit/koneiden-kuiskaus-alya-vai-alyttomyytta/